Päivän niksi: Moni ei pääse joulusaunasta kieriskelemään lumihankeen. Vinkki: hae muovikassilla tai ämpärillä puhdasta lunta pihalta ja hiero sitä sitten saunassa ihollesi. Tämän jälkeen tuntuu ihanalta mennä löylyyn.
Tunnetusti Suomen talvi on ilmastonmuutoksen aikakaudella moninainen keliensä puolesta ja Pekka Poudan aattoillan ennustukset lumentulon suhteen voivat muuttua vielä moneen kertaan. Vaikka lumihankea ei olisi lähellä niin kyllä se joulusauna on aina joulusauna – lumella tai ilman. Näin joulusaunasta on ajateltu ennen muinoin:
Puhdistautuminen on liittynyt suurien juhlien valmisteluihin kaikkialla maailmassa. Jouluaattona saunominen on kuulunut vanhoihin maalaistapoihin Suomen lisäksi muissa Pohjoismaissa ja Virossa. Ruotsissa joulusaunassa käynti jatkui keskiajan jälkeen, vaikka saunomisesta muuten luovuttiin. Joulusaunassa käytiin kekriperinteitä jatkaen jo keski- tai iltapäivällä, jotta haltia tai suvun vainajat saivat rauhassa kylpeä tavalliseen aikaan. Puhuminen saunassa ei yleensäkään ollut suotavaa. Koska ennen synnytettiin saunassa, Jeesuksen syntymäjuhla teki löylyhuoneen tavallistakin pyhemmäksi paikaksi. Hilpeämpää saunaperinnettä taas edustaa naapurin saunan lämmittäminen tapaninaamuna.
Aina kun joulun aattona kylvettiin, tuli nykyisen isännän viimeeksi poistua saunasta ja löydä kova löyly haltioille sekä jättää ovi raolleen, että haltiat pääsivät sinne kylpemään, ja nimenomaan tuli isännän heitä sinne kutsua.
– Lehtimäki 1935
Perinnetietoa joulun vietosta:
Joulu joutui. Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia. Juha Nirkko ja Urpo Vento (toim.).




