Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for huhtikuu 2010

Read Full Post »

Leppävaaran opiskelijat (00473 Organisaatioviestintä) tekivät tänä keväänä Photoshop-kurssilla kirjastoaiheisia julisteita. Kirjasto antoi muutamia ideoita, joista lähteä liikkeelle, mutta muuten opiskelijat saivat vapaat kädet. Kirjasto kehystää parhaat julisteet seinälleen.

Julisteissa näkyy varsin erilaisia näkökulmia kirjaston käyttöön: tummanpuhuva juliste ”Kirjasto tai kuolema” kertonee jotain kirjastonkäytön arjesta, samoin juliste ”Nauti kirjaston antimista”, jossa varsin rohkealla tavalla yhdistetään kaunis auringonlasku, vähäpukeinen nainen ja kirjat.  Omassa suosikissani  ”Taking you to the next level” -labyrinttijulisteessa idea on varsin nerokas:  Vanhan japanilaisen pelin pac-man -hahmona toimii  Laurea-logo, joka syö kirjoja päästäkseen seuraavalle tasolle.

Julisteet löytyvät Leppävaaran Laurea-kirjaston seiniltä numeroituna, ilman tekijöidensä nimeä. Vappuaatosta 24.5. saakka voi äänestää parasta julistetta – äänestäjien kesken arvotaan Akateemisen lahjakortti. Äänestyslipukkeita saa kirjastosta. Parhaan julisteen tekijöille kirjasto suunnittelee myös palkinnon.

Tervetuloa näyttelyyn ja äänestämään!

Read Full Post »

Vielä vähän aikaa sitten henkeä pidätellen seurattiin tietoyhteiskunnan mallimaata: Ulkomaisia poliitikkoja, tutkijoita ja lehdistöä kävi saamassa oppia, kirjastot ja erilaiset julkiset tietopalvelut hyväksyttiin kuntien ja valtion strategioihin keskeisiksi toimijoiksi. Sittemmin hypetys on hiljentynyt. Mistä oikeastaan oli kyse ja mihin noste lopahti?

Vanha Nokia 9300 Smartphone

Tietoyhteiskunnan lyhyt historia

Tietoyhteiskuntapuheen juuret ovat 1950-luvulla alkaneessa keskustelussa automaation ja myöhemmin mikrosirun vaikutuksista työllisyyteen. Tieto- ja informaatioyhteiskunta nähtiin jonkinlaisena kolmantena teollisena vallankumouksena, teollisen ja jälkiteollisen yhteiskunnan seuraajana, jonka selkäranka olisi elektroniikka ja tietotekniikka. Tulevaisuuden tutkimuksen klassikot – erityisesti Marshall McLuhan, Yoneji Masuda, Daniel Bell, Alvin Toffler, Peter Drucker ja John Naisbitt – olivat jo 1960-luvun alusta raivanneet tietä uudelle terminologialle.  Itse termi levisi laajempaan käyttöön Yoneji Masudan mietinnöstä Japanin hallitukselle 1972 ja pian OECD alkoi kerätä tilastoja tietotyöstä ja Yhdysvallat tutkia tietotalouden vaikutusta työllisyyteen.

Suomessa tietoyhteiskunnan käsite tuli hovikelpoiseksi 1990-luvulla: 1991 OECD: n maatutkimus arvioi Suomen maailman huipulle tieto- ja teletekniikan kehityksessä ja levinneisyydessä. Tästä innostuneena perustettiin tutkimuslaitoksia sekä valtuuskuntia pohtimaan asiaa sekä samalla tutkimus- ja kehitysrahoitusta nostettiin johdonmukaisesti nopeammin kuin muissa teollisuusmaissa. 1994 kirjoitettiin ensimmäinen tietoyhteiskuntastrategia, jossa luotiin visio Suomesta verkostomaisena tietoyhteiskuntana joka kilpailisi maailman kärkimaiden kanssa. Tämä oli rohkea ja ennennäkemätön visio vasta Neuvostoliiton vaikutuspiiristä ulosrimpuilevalle maalle.

Vuonna 2002 räjäytettiin pankki: Kuuluisa sosiologi Manuel Castells ja Pekka Himanen nostivat Suomen Piilaakson ja Singaporen rinnalle tietoyhteiskunnan malliksi muille maille. Suomi oli vaihtoehto amerikkalaiselle unelmalle: Korkean teknologian kilpailukykyinen verkostotalous, jossa Nokian ja Linuxin menestyksen takana olivat ilmainen koulutus ja julkishallinnon tukema innovaatiojärjestelmä sekä tasa-arvo. Kuten Castells ja Himanen totesivat:

Kun Piilaakson yrittäjät tapaavat toisiaan trendikuppilassa, Suomessa valtio tarjoaa kahvit ja pullat ihmisten verkostoitumiselle.

Nothing like free coffee

Kirjastoille ja julkiselle sektorille tämä julistus merkitsi arvonnousua. Yhtäkkiä ymmärrettiin, mitä kirjastotoimenjohtajat olivat yrittäneet tolkuttaa kunnan päättäjille kymmeniä vuosia: Julkisissa ilmaisissa palveluissa oli järkeä. Tiedonhankinnan opetus otettiin mukaan tutkintorakenteisiin, järjestettiin jos jonkinlaista e-takahikiähanketta, tietopalvelut kohottivat imagonsa tiedon säilyttäjistä tiedon tuottajiksi.

Mallimaasta masennuslääkkeisiin – Mitä tapahtuu todella?

Maaliskuussa 2010 kaikki on toisin. Pekka Himanen julkaisee Matti Vanhasen, Jyrki Kataisen ja Stefan Wallinin tilauksesta kirjan Kukoistuksen käsikirjoitus, jossa hän hahmottelee uutta tietoyhteiskunnan veroista brändiä Suomelle. Kirja puhuu ylipainosta, maahanmuuttajista, masennuslääkkeistä. Himanen hahmottelee Suomen nousun perustaksi Hyvinvointiyhteiskunta versio 2.0:ksi nimittämäänsä visiota Suomesta, joka kehittää depression tehokkaan hoitomuodon vuoteen 2020 mennessä. Himanen maalailee:

Tämä on meidän sukupolvemme ”Man to Moon” –hanke – vastine John F. Kennedyn kuuluisalle julistukselle, että vajaassa vuosikymmenessä Yhdysvallat lähettää ihmisen Kuuhun.

Saammeko vielä kuun taivaalta?

Retorinen muutos nokialaisesta ihmemaasta masennuksen kanssa kamppailevaksi ongelmavyyhdiksi muutamassa vuodessa on valtava. Onko tilanne todellakin nyt niin erilainen kuin vielä viisi vuotta sitten? Himasen ja Castellsin julistuksen aikoihin julkaistiin useampia arvioita suomalaisen yhteiskunnan edellisen laman jälkeen alkaeesta kehityksestä kohti epätasa-arvoistuvaa yhteiskuntaa (mm. Juha Siltala, Heikki Patomäki). Suomalainen malli oli todellisuudessa yhdistelmä Neuvostoliiton ajoilta periytyvää Ruotsin hyvinvointiyhteiskuntamallia ja yksityistyvää anglo-amerikkalaista yhteiskuntamallia. Lama toi ongelmat esiin niin meillä kuin muualla.

Käteen Himasen julistusten vertailusta jää lähinnä ajatus: Keisarillahan ei ole vaatteita.  Suomi tuskin oli nousukaudella sellainen ongelmaton mallimaa kuin Castellsin ja Himasen julistus antoi ymmärtää ja toisaalta tuskin entiset menestystekijät ovat kokonaan kadonneet kuten Himanen uusimmassa pamfletissaan julistaa. Kansallisen menestyksen selkärankana toivottavasti jatkossakin on ilmainen koulutus ja demokraattinen julkisin varoin kustannettu pääsy tiedonlähteisiin – puetaan se millaisiin retorisiin sanankäänteisiin tahansa.

Lähteet:

Castells, Manuel, Himanen, Pekka: The Information Society and the Welfare State: The Finnish Model 2002.

Himanen, Pekka: Kukoistuksen käsikirja 2010.

Siltala, Juha: Työelämän huonontumisen lyhyt historia 2004.

Patomäki, Heikki: Globaali demokratia 2003.

TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus: Tietoyhteiskuntaa rakentamassa. 2001.

Read Full Post »

Tuhkapilven pysäyttämä lentoliikenne saatiin eilen laajemmin käyttöön Euroopassa. Suomen yltä pitäisi tänään hälvetä se viimeinen sisukas tuhkapilvi. Euroopan liikennettä on seurattu miljoonissa kodeissa, ja tapahtumien ketju koskettaa tavalla tai toisella miljoonia ihmisiä. Eri maiden mediat ovat seuranneet Eyjafjallajokull tulivuoren purkausta ja sen seurauksia herkeämättä, jolloin tapahtumasta on kertynyt valtavasti tietoa verkkoon.

Veikkaan, että kulunutta viikkoa tutkitaan laajasti erilaisista näkökulmista sekä tutkimuslaitoksissa että opiskelijoiden pro graduissa ja opinnäytetöissä. Verkko tarjoaa opiskelijoille aineistoa, josta ei olisi voitu haaveillakaan muutamia vuosia sitten.

Ajatelkaa, kuinka maantieteen opiskelija saa nyt kerättyä ajankohtaisohjelmista ja uutisista alan asiantuntijoiden reaaliaikaisia lausuntoja. Syvällisempää pohdintaa löytyy asiantuntijoiden blogeista, ja satelliittikuvista voi nähdä tulivuorenpurkauksen eri vaiheita. Tai ajatelkaa, kuinka matkailun opiskelija voisi kerätä matkailijoiden kertomuksia eri maiden uutiskanavien lähetyksistä ja verkkosivuilta. Markkinointiopiskelija voisi puolestaan analysoida keskustelupalstoja ja tutkia, onko eri lentoyhtiöiden bärndeillä vaikutusta suhtautumiseen yhtiöihin tässä poikkeustilanteessa. Toivottavasti eri alojen opiskelijat oppivat hyödyntämään verkon moninaisuutta tiedonlähteenä myös opinnoissaan.

Kaunis kuvakooste Eyjafjallajokull tulivuoresta

EUXTV: These photographs have been made availabel by the Iceland coast guard, NASA and photographers in Iceland which have posted images on the web.

Read Full Post »

Ulos kaapista. Kuva: KooHoo.

Työhyvinvointi on töissä ihan pääasia ja se alkaa varpaista eli työkengistä. Niitä ei voi olla liikaa ja säilytystilaa on aina liian vähän.

Värillä on ehdottomasti väliä. Musta, harmaa, sininen ja ruskea ovat asiallista peruskauraa. Lisää kivoja värikkäitä on koko ajan hakusessa. Väri valitaan joko sävy sävyyn vaatteiden kanssa tai sitten tarkoituksella jotain ihan muuta.

Seuran värejä tunnustetaan myös työpaikalla. Menestyksekkäämpää ensi kautta odottavat mukavuuden ja tyylikkyyden yhteensopivuuden huipentumat = Ilves-Reinot, joihin syttyi heti ensisilmäyksellä lämmin suhde.

Ihan matalat, esim. ballerinat, ovat helppoja ja varmoja luottokenkiä, kiilakorot toimivat kivasti, mutta korkkareissa on otettava huomioon työturvallisuus ja hidastettava hiukka vauhtia.

Terveyskenkäosastoon lasketaan puupohjaisten Schollien lisäksi Marimekon puukengät ja -pistokkaat. Vain kevyessä kesäkäytössä ovat saman merkin espadrillokset. Josko vahingosta viisastuneena laastaroisin pikkurillit ennen kuin laitan jalkaan Espritin iiihanat tummanruskeat puiset pistokkaat.

Tykkään kovasti myös remmikengistä ja useampia kenkiäni koristaa metallisolki. Crocsit puuttuvat vielä kokonaan kokoelmasta. Suosikkiparia ei voi lukita. Vaihtelu virkistää.

Ja täksi kesäksi tarvitaan tietty ehdottomasti tossut työmatkakengiksi. 

KooHoo

Read Full Post »

Kalenterissani on tälle päivälle aineistonhankintaa eli kirjojen tilaamista. Tulemme harvoin ajatelleeksi kaupassa, kuinka monta toimintaa on ennen kuin kassa piippaa valitsemamme tavaran kohdalla. Kirjastossa on samoin monen toiminnan ketju ennen lainausta. Hyvässä kaupassa tai hyvässä kirjastossa palvelu on sitä, että asiakas saa helposti mitä tarvitsee. Mutta miten tähän päästään?

Lähtökohtana on, että pitää tietää mitä tarvitaan. Kaupassa arvioidaan kuluttajien tarpeet ja kuluttajakäyttäytyminen etukäteen ennakoiden. Kirjastossa sama juttu. Meidän on tiedettävä mitä opiskelijat tarvitsevat kursseille ja arvioitava mikä oheismateriaali syventää aihetta. Meidän pitäisi tietää  minkälainen aineisto tukee hankkeita ja painopistealueita, mitä kehitystä ylipäätään tapahtuu ympärillämme ennakoiden sekä kotimaisesta että kansainvälisestä näkökulmasta.

Kun kokonaisuus on hahmottunut,valinta olisi helppo jos tarjontaa tai tarjoajia olisi vähän. Kaupassa ja kirjastossa olemme kuitenkin sen tosiseikan edessä, että valinnat on tehtävä erittäin monipuolisesta tarjonnasta kustannustehokkaasti. Kävin pikaisesti muutaman verkkokirjakaupan etusivulla ja kotimaisten lisäksi tarjolla on noin 4 miljoonaa ulkomaista nimekettä. On siinä mistä valita juuri omalle asiakaskunnalle sopivaa aineistoa! Valinnan vaikeudesta ei pääse, vaikka olisi kyse e-kirjoista. Onneksi hyvä vainu on ammattitaitoamme.

Minulla olisi hyvä vainu, jos joku vain kysyisi. Kuva K. Puttonen

Tuotteiden valinnan jälkeen tehdään tilaukset. Käytännön hallinnoimisessa on jälleen samanlaisia piirteitä kaupan ja kirjaston välillä. Saapunut tavara tarkistetaan, vastaako se tilausta ja tehdään mahdolliset reklamaatiot. Laskut tarkistetaan summien ja tiliöinnin suhteen sekä seurataan vuosibudjettia.

Kun tilaus on saapunut, se pitää vielä saada asiakkaille.  Kaupassa hinnoitellaan, liitetään kampanjoihin, laitetaan esille. Kirjastossa analysoimme aineiston sisällön. Jos emme kuvaile nasevasti, kirjaa on vaikea löytää. Esimerkiksi ’Elämän logiikkaa : järkevä selitys järjenvastaiselta tuntuvalle maailmalle’ ei kohtaisi helposti tarvitsijaansa ellei kuvailussa olisi: taloustieteet, rationaalisuus, päätöksenteko, käyttäytymisen psykologia tai ’We are smarter than me’ sisältää tietoverkkoja, osallistumista, liiketoimintamalleja ja verkostoitumista.

Kun aineisto on kuvattu, tiedot kirjasta viedään tarkkojen sääntöjen mukaan tietokantaan. Systemaattinen työ mahdollistaa sen, että haku Lauruksesta tuottaa tuoloksia.  Sitten kun kirjan tietopohja on tehty, jokainen kirja viedään omistavansa yksikkökirjaston tietoihin. Nidetarra yksilöi objektin mahdollistaen lainauksen ja kannessa oleva luokka kertoo mistä hyllystä kirja löytyy. Sitten vielä hälyt ja kirja on valmis käyttäjälle. Kun lainaat kirjan, niin se on yksilöllisesti valittu ja käsitelty sinun tiedontarpeisiisi. Meitä aina ilahduttaa, kun aineisto ja tarvitsija kohtaavat – silloin valinta on osunut oikeaan.

Asiakaspalaute on tärkeää kaupassa ja kirjastossa. Sain eilen vinkin, että tietynlaisesta ohjelmoinnista on hyvin vähän tarjolla kirjoja, mutta tarvetta olisi. Aloitan siis hankintapäiväni etsimällä löytyisikö siitä ohjelmoinnista lisää tarjottavaa kokoelmaan.

Read Full Post »

Lähes tuhat laurealaista vastasi kirjaston käyttäjäkyselyyn. Nyt vastaajia oli 939, viimeksi 810. ‎

Kysely järjestetään joka toinen vuosi ja on ammattikorkeakoulukirjastojen yhteinen.‎

Kansalliskirjasto ja kyselypalvelun tuottaja analysoivat parhaillaan vastauksia. Saamme alustavat ‎tulokset ja sanalliset kommentit kevään kuluessa. Palaamme asiaan.‎

Lämpimät kiitokset vastaajille!‎

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: