Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for elokuu 2010

Tänä syksynä kirjasto vapauttaa Laurean sisäisen lainauksen. Kirjojen vapautus on vastaus opiskelijoiden Käyttäjäkyselyssä ilmaisemaan kurssikirjapulaan. 1.9.2010 alkaen Laurea-kirjaston oman kokoelman kirjoja voi tilata mistä tahansa Laurean yksiköstä mihin tahansa Laurean yksikköön ilmaiseksi.  Näin koko seitsemästä yksikkökirjastosta koostuvan kirjaston kokoelma on käytössä Laurean kaikilla opiskelijoilla yksiköstä riippumatta ja tenttikirjat riittävät paremmin.


Sisäinen laina = 0 euroa (Liber tarkoittaa latinaksi sekä vapaata että kirjaa)

Aikaisemmin yksiköiden välinen lainaus on maksanut postikulujen hinnan verran eli viisi euroa. Kirjat on täytynyt palauttaa siihen yksikköön, josta ne on lainattu. Tänä syksynä tilanne muuttuu: Laurean opiskelijat voivat tilata toisesta yksiköstä haluamansa kirjan (jos sitä ei ole omassa yksikössä vapaana) ilman maksua. Samoin kirjat voi palauttaa mihin tahansa Laurean kirjastoon. Kokoelma ei muutu kuitenkaan kokonaan kelluvaksi vaan kirjat palautetaan lainauksen jälkeen postitse  siihen kirjastoon, jonka budjetista ne on ostettu.  Ulkopuolisille asiakkaille sisäinen lainaus säilyy maksullisena.

Lähtökohta uudistukselle

Lähtökohta muutokseen on asiakkailta tullut palaute: Kansallisessa ammattikorkeakoulujen käyttäjäkyselyssä on tullut palautetta kurssikirjojen riittävyydestä. Kun kirjastojen budjettia ei tässä taloustilanteessa pystytä kasvattamaan, paras ratkaisu on olemassa olevan kokoelman mahdollisimman tehokas käyttö.

Valtioneuvoston asetus 1230/2009 määrittelee seuraavasti:

Kirjastojen omista kokoelmista annetut paikallislainat ja aineistojen muu paikallinen käyttö, sekä kirjastojen kokoelmaluetteloiden ja avoimien julkaisuarkistojen hakukäyttö ovat maksuttomia.

Tämä on tulkittu Laureassa niin, että sisäisistä lainoista ei enää voida periä maksua.

Logistiikka = Mission Impossible?

Kirjat kulkevat yhä tavallisen postin mukana yksiköiden välillä eikä Laurealla ole omaa kirjalogistiikkaa kuten esim. Helmet-kirjastoilla. Tämän takia sisäisten lainojen saapumiseen menee pari päivää. Kannattaa varautua siihen, että kirjan saapumiseen menee jonkin verran aikaa.

Read Full Post »

Laurea-kirjaston alkavaa lukuvuotta värittää mukavasti uuden campuskirjaston synnyttäminen ja toiminnan käynnistäminen Porvoossa. Vuoden 2011 alusta Porvoossa tarjottava korkeakouluopetus siirtyy upo uuteen campusrakennukseen Porvoonjoen länsirannalle. Campuksella  tulevat opiskelemaan  Laurean ja Haaga-Helian Porvoon yksiköiden opiskelijat liiketaloutta, matkailua ja terveysalaa. Opiskelijoita on kaikkiaan 1300. Rakennuksessa toimii myös kehitysyhtiö Posintra. Campuksen on tarkoitus olla avoin kaikille kaupunkilaisille ja selvimmin se tullee näkymään kirjastossa ja ravintolassa.

Campuksen kirjaston toimintakonseptia on rakennettu vuodesta 2008 alkaen ja lopputulema on varsin mielenkiintoinen. Uusiin kirjastotiloihin siirtyvät Laurean ja Haaga-Helian Porvoossa toimivat yksikkökirjastot (kolme kaiken kaikkiaan). Laurean ja Haaga-Helian kirjastot eivät yhdisty vaan pysyvät kumpikin edelleen oman organisaationsa kirjastoina, mutta tarjoavat aineistonsa ja muun kirjastopalvelunsa yhteisvoimin asiakkaidensa käyttöön.  Uusissa kirjastotiloissa toimitaan siis rinta rinnan kahden eri organisaation kirjastoina asiakkaan silmin katsoen (toivottavasti) mahdollisimman yhtenäisin periaattein. Toiminnan pohjaksi on valittu strateginen kumppanuus.

Uusi campuskirjasto tarjoaa asiakkailleen uudet tilat, pidemmät aukioloajat, itsepalvelulainauksen, laajemman aineistokokoelman, enemmän tietokantoja, erillisen opintolukusalin sekä kahden tietopalveluassistentin ja kahden informaatikon palvelut.

Työmiehet työskentelvät juuri kirjaston ikkunoiden edessä.

Read Full Post »

Bibliotek behöver kärlek! En malta olla vielä kirjoittamatta IFLAn kokouksen aikaan Göteborgin kaupungilla havaitsemastani ilmiöstä: Ruotsin kirjastoseuralla on parhaillaan käynnissä tunteisiin vetoava markkinointikampanja.  Kampanja on tuonut ratikoiden kylkiin suloisia sydämiä ja ihmisten käsissä kadulla näkyy pinkkejä Library Lovers kasseja. Mistä oikeastaan on kyse ja miten söpö pinkki voi edistää vakavaa kirjastoasiaa?


Sverige behöver en nationell bibliotekspolitik!

Ruotsin kirjastoseuran kampanja aloitettiin vuonna 2008 ja se jatkuu syksyyn 2010 asti. Kampanjan tarkoituksena on herättää yleinen huomio kirjaston merkitykseen ja siihen, että Ruotsissa tarvitaan yhteinen kansallinen kirjastopolitiikka, joka mahdollistaa tasa-arvoisen pääsyn tietoaineistoihin kaikille kansalaisille sekä kirjastoille pysyvän rahoituksen.

Kampanjan kahdeksankohtainen ohjelma:

1. On rakennettava kansallinen strategia, määriteltävä kirjaston päätoiminnot ja arvioitava nykyinen kirjastolaki

2. On määriteltävä tavoitteet kirjastotoiminnalle sekä rakennettava menetelmät tavoitteiden toteutumisen seuraamiseen ja arviointiin

3. On panostettava Lasten ja nuorten kirjastotyöhön ja lukemisen edistämiseen

4. On parannettava kirjaston saavutettavuutta

5. On vahvistettava digitaalisten palveluiden infrastruktuuria

6. On tiukennetaan kirjastoalan osaamisvaatimuksia  ja panostettava tutkimukseen

7. On parannettava pääsyä julkisin varoin rahoitetun tutkimuksen tuloksiin Open Access -periaatteella

8. On perustettava kansallinen kirjastoelin, joka edistää kirjaston toimintaa poliittisesti.

Voiko teinityttömäinen pinkki edistää vakavia kirjastopoliittisia päämääriä?  Tulee mieleen vuonna 2008 aloittamamme amkien Ota selvää –informaatiolukutaitokampanja ja Herbert-hahmomme, jota mainostettiin myös julistein, rintanapein ja muine tilpehööreineen. Kuinka erilaista kieltä graafinen ilmeemme puhuikaan: rakastettu ja vihattu Herbert oli tumma  surullisen hahmon ritari, mainostekstit olivat jossain määrin ironisia (En ole intelligentti, olen vain tämän näköinen; Minä en edes tiedä, missä Kanada on; Joitakuita ei elämä oikein pue).  Sen sijaan ruotsalaisten kampanja on avoimesti naivi ja helliin tunteisiin vetoava. Ehkä tämä kuvastaa eroa kansanluoteessamme, mene ja tiedä.  Sekä pinkki että mustavalkoinen ovat voimakkaita katseet kerääviä huomiovärejä ja kirjasto jos jokin tarvitsee imagonsa päivitystä positiivisempaan suuntaan. Kuitenkin vasta kampanjan sisältö ja lobbaus ratkaisee vaikuttavuuden.

Läs mer – Kampanjan sivut ja kampanjamateriaali

Kampanjan ohjelma Bibliotek behöver kärlek – Sverige behöver nationell bibliotekspolitik

Read Full Post »

IFLAn konferenssi pidettiin tänä vuonna Göteborgissa 10- – 15.8.2010. Amkit osallistuivat konferenssiin Theseus-verkkokirjastoa promotoivalla posterilla sekä aikaisempia vuosia huomattavasti suuremmalla edustuksella – yhteensä suomalaisia tilaisuudessa oli lähes 200! Tässä tunnelmia sekä kuvakooste ensikävijän silmin.

Mikä ihmeen IFLA?

International Federation of Library Associations and Institutions (IFLA) perustettiin vuonna 1927 edistämään kirjastojen ja tietopalvelujen toimintaa sekä koordinoimaan kirjastojen kansainvälistä yhteistyötä, koulutusta ja tutkimusta. IFLAan kuuluu noin 1700 jäsentä yli 150 maasta ja päämaja sijaitsee Koninklijke Bibliotheekissa Haagissa. IFLA järjestää vuosittain World Library and Information Congressin (WLIC), johon kokoontuu 3000-4000 alan edustajaa eri puolilta maailmaa.

Nykyisin IFLAn toiminta on muuttunut aiempaa poliittisemmaksi kirjastojen lobbaukseen ja globaalin tasa-arvon edistämiseen tiedonpääsyn varmistamisessa.

If IFLA was the answer what was the question?

IFLAn konferenssi koostuu kymmenistä yhtäaikaisista esitelmistä sekä jaostojen ja työryhmien osin avoimista kokouksista, joista ensikävijä (newcomer-kyltti kaulassa) pyrkii valitsemaan parhaat palat. Tänä vuonna konferenssin aiheena oli:”Open Access to Knowledge – Promoting Sustainable Progress”, mikä Theseus-koordinointiroolini takia kiinnosti kovasti. Esitelmien taso kuitenkin vaihteli valtavasti – Osa oli erittäin mielenkiintoisia, osa oli aiheen vierestä, osaa ei jaksanut kuunnella loppuun asti. Valtavasti uutta en esitelmistä oppinut, mutta IFLAn paras anti ilmeisesti kuitenkin on työryhmätyöskentelyssä sekä verkostoitumisessa.

Esitelmien takaa välittyvä maailmojen erilaisuus hämmensi. Kirjastoissa on periaatteessa hyvin samankaltainen peruspaketti tarjolla: Kirjastojärjestelmä ja OPAC, samat kansainväliset tietokannat ja mahdollisesti jokin metahakupalvelu. Silti työskentelytapa ja ajattelumallit palveluiden takana ovat varsin erilaisia.


Lauantaiaamun Open Access -julkaisemista käsittelevässä seminaarissa tämä ero tuli erittäin hyvin esiin. Puhujina oli Bas Savenije Hollannin kansalliskirjastosta, Olivier Charbornneau Montrealista, Chul-Min Mo Koreasta, Wang Zhigeng Kiinasta sekä Jan Hagerlid Ruotsin kansalliskirjastosta. Hollantilaisen, kanadalaisen ja ruotsalaisen esitelmät puhuivat kaikki samaa kieltä: Lyhyt katsaus Open Access -liikkeeseen, tehtyihin ratkaisuihin, creative commonsiin ja rahoitukseen. Sen sijaan korealainen ja kiinalainen esitelmöitsijä tuntuivat ymmärtäneen open accessin tarkoittavan lähinnä avointa pääsyä kirjastoon, eivät niinkään avointa tieteellistä julkaisemista.

Mielenkiintoisinta tilaisuudessa oli kuitenkin yleisön esittämät kysymykset. Miksi kansalliskirjasto haluaisi ylipäänsä edistää avointa tieteellistä julkaisemista? Miksi ihmeessä Korea, Japani ja Kiina tekevät kirjastoyhteistyötä ja avaavat kokoelmiaan yhteiseen käyttöön? Kustantajan epäili, kuinka rinnakkaisjulkaiseminen olisi realistisesti mahdollista tekijänoikeuskysymysten puitteissa. Siitä päästiinkin sopivasti budjettiin jne. Kaikki kysymykset esitettiin retoriseen sävyyn ja esiin nousi erilaisia jännitteitä, kuten rikas länsi ja köyhä etelä -vastakkainasettelu, tekijänoikeuksien kiristyvä silmukka kirjastojen kaulassa, taloudellinen kamppailu sekä kirjaston missio.

Nuorkirjastolaiset pussikaljalla Göteborgin puistossa

Nuorkirjastolaiset kokoontuivat konferenssipaikan lähellä puistossa Marjo Perälän ja Veera Ristikartanon koolle kutsumina. Istuttiin ringissä nurmikolla ja juteltiin innostuksen vallassa. Idea nuorkirjastolaisuudesta on lähtenyt liikkeelle vanhojen UDKlaisten tapaamisesta keväällä, jossa mietittiin alan tulevaisuutta ja todettiin, että jotakin pitäisi tehdä ennen kuin mennään lopullisesti metsään.

Työelämässä pitäisi jaksaa ja itsensä elättää ainakin seitsemänkymppiseksi, mutta mitä ovat ne työt, jotka tulevaisuudessa tiedonhankinnan, -haun ja -hallinnan ammattilaisia elättävät? Kuka niistä maksaa palkan ja mitä oikeastaan pitäisi osata? Keskustelussa esitettiin ajatuksia uuden suunnan etsimisestä kirjastojen vanhoista jarruista huolimatta (ikään katsomatta – pysähtynyttä ajattelua löytyy tunnetusti niin nuoremman polven kuin vanhempien keskuudessa).

Päätettiin järjestää paneelikeskustelu kirjastoalan tulevaisuudesta ja nuorten kirjastolaisten ajatuksista open mic –periaatteella Turun kirjamessuille syyskuun lopulla. Toiveena on saada johtoa tai ainakin esimiehiä paikalle ja haastaa heitä keskusteluun. Lisäksi määriteltiin nuorkirjastolaisuus keskusteluun (angstaamiseen) ja osaamisen välittämiseen keskittyväksi foorumiksi yli kirjastorajojen.

L. Ron Hubbard  ja mitä jäi käteen?


Yksi Iflan näytteilleasettajista Elsevierin, Sagen ja ProQuestin osastojen keskellä oli Ron Hubbardin kustantamo. Kyselin edustajalta useamman kerran, kuinka he olivat päässeet mukaan edustamaan aatettaan, mutta esittelijä väisti kysymyksen. Tämä herätti tinahattuisen kirjastonhoitajan mielessä ajatuksia illuminaattien ja Tom Cruisen maailmanvallasta kirjastoalan ylimmissä yhteistyöelimissä.

Ensikertalaisen näkökulmasta Iflan parasta antia oli moniäänisyyden löytäminen. Amkien omissa kehittämispäivissä asiat tulevat usein annettuina – peruskysymykset jäävät kysymättä.

Jos asiakkaat haluavat oppia porkkanoiden kasvatusta tai lainata lumilautoja, tehdään sitten sitä, heitti joku Nuorkirjastolaisten tapaamisessa. ”Missä nyt mennään?”, mietin. Suuri osa läsnäolijoista oli yleisistä kirjastoista, Kirjastokaistan, Kirjasto 10:n sekä lasten ja nuortenosastojen kirjastonhoitajia, siellä meininki on aika toinen kuin amkeissa. Piti lähteä kansankotiin kuokkavieraaksi tutustuakseen lähimmän naapurikirjaston ajatusmaailmaan.

Lisää aiheesta:

Marjo Perälän muistio Nuorkirjastolaisten kokouksesta

Kirjastokaista: Nuorkirjastolaiset matkaavat vapaan visionnin kautta konkreettiseen toimintaan

Iflan New Professionals Special Interest Groupin kirjoituksia aiheesta:
Mace Ojala: Two Sides to Every Gap
Mace Ojala: A Gathering of finnish, new library professionals at IFLA 2010

Read Full Post »

%d bloggers like this: