Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for lokakuu 2010

Bookcrossing on kansainvälinen kirjojen ”vapautusliike”, jonka toiminta perustuu yhdysvaltalaiseen internetsivustoon BookCrossing.com. Sen tavoitteenana on, että kirjat kiertäisivät mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monilla lukijoilla. S.R. Ranganathanin sanoin:

“Every reader his or her book

Every book its reader”

Bookcrossingin perusajatuksena on tarpeettomien kirjojen antaminen toisten, myös aivan tuntemattomien ihmisten luettavaksi.

Kirjojen vapautuksia Bookcrossingissa on useanlaisia:

–      Kontrolloiduiksi vapautuksiksi kutsutaan vapautuksia,joissa bookcrossaajat antavat kirjoja suoraan toisilleen tai vaihtavat niitä keskenään postitse tai kädestä käteen. Tällöin kirjan vapauttaja tietää, kenelle kirja päätyy.

–      Villeiksi vapautuksiksi kutsuttaan vapautuksia, joissa Bookcrossing-kirjoja vapautetaan erilaisille julkisille paikoille kuten esimerkiksi joukkoliikennevälineisiin, kahviloihin, odotushuoneisiin ja julkisiin auloihin. Harrastajat päättävät vapautuspaikan ja -ajankohdan itse ja saattavat keksiä mitä mielikuvituksellisimpia vapautustapoja kirjoilleen.  Näiden vapautusten ajatus on se, että kuka tahansa saattaa löytää ja ottaa kirjan.

–      Vapautukset ovat usein myös niin kutsuttuja teemavapautuksia, eli vapautuspaikka tai -ajankohta liittyvät kirjaan jollakin tavalla.

Villeistä vapautuksista tehdään yleensä Bookcrossing-sivustolla vapautusilmoitus, jossa vapauttaja kertoo minne ja milloin aikoo kirjan vapauttaa. Vapautustiedot voivat olla ylimalkaisia tai hyvinkin tarkkoja.

Tiesitkö, että…?

  • Maailmalla on tällä hetkellä yhteensä 890 863 bookcrossaajaa ja 6 633 986 bookcrossing-kirjaa yhteensä 132 maassa
  • Suomessa bookcrossingia harrastetaan viidenneksi eniten kaikista maista (10% )

Lisätietoa tilastoista ja kirjojen kiertämisestä mailmalla löytyy bookcrossing.com-sivuilta

Leppävaaran Bookcrossing-hylly ja innokas lukija 🙂


Laurean Leppävaaran yksikössä on ollut jo jonkin aikaan kirjojen vaihtopiste eli Bookcrossing-hylly, johon opiskelijat ja henkilökunta ovat voineet jättää omia kirjojaan ja josta ovat voineet myös ottaa kirjoja. Nyt olemme myös luoneet Laurea-kirjastolle profiilin Bookcrossing.com-sivustolle ja tarkoituksenamme on viedä kaikki/suurin osa saamistamme kirjoista Bookcrossing-sivulle.

Miten Bookcrossing toimii Leppävaarassa?

1. Voit jättää tarpeettomat kirjasi joko Leppävaaran Bookcrossing-hyllyyn tai kirjaston henkilökunnalle

2. Kirjastolaiset vievät tämän jälkeen kirjasi tiedot Laurea-kirjaston Bookcrossing- profiiliin

3. Kun kirjan tiedot on viety Bookcrossing sivulle, laitetaan kirjan kanteen Bookcrossing-lappu, josta löytyy kirjan bookcrossing numero (BCID)

4. Tämän jälkeen kirja palautetaan Bookcrossing-hyllyyn, josta kirja voidaan lainata/viedä

5. Kun otat kirjan hyllystä niin voit mennä osoitteeseeen: www.bookcrossing.com ja kirjoittaa sivustolle ko. kirjan BCID-koodin

jolloin näet ko. kirjan tiedot ja mitä kirjasta on kirjoitettu.

Sivustolle voit kirjoittaa kommentteja ko. kirjasta; kertoa esimerkiksi mitä pidit kirjasta, milloin lainasit sen ja mitä aiot tehdä sille eli pidätkö kirjan vai palautatko sen.

Jos palautat kirjan, niin voit tuoda sen takaisin Laurean Bookcrossing-hyllyyn tai vaihtoehtoisesti voit halutessasi tehdä vaikka villin vapautuksen ja jättää sen johonkin julkiseen paikkaan. Tästä kannattaa tehdä merkintä Bookcrossing-sivulle.

Sivustolle ei tarvitse rekisteröityä voidakseeen seurata kirjan liikkeitä maailmalla tai  kirjoittaaksesi kommentteja.

Esimerkkikuva kirjasta, joka on rekisteröity Bookcrossing-sivustolle

”If you love your books, let them go ”- The New York Times

Lähteet:

Read Full Post »

Mitä sinulle tulee mieleen, kun ajattelet sanaa ”kirjastonhoitaja”? Näetkö mielessäsi harmaan, oksaan kuivunutta oravaa muistuttavan silmälasipäisen kuikulan? Vai kenties salamasilmäisen tiedon vartijan, jonka ainoa intohimo on hyssytellä asiakkaat hiljaiseksi? Nämä lienevät ne kaksi tavallisinta ammattimme edustajan stereotyyppiä, ainakin jos mediaa on uskominen. Mutta on mediassa nähty toisenlaisiakin kirjastonhoitajia – äänestä näistä lempihahmosi.

Voiko ihmisellä pahempaa kohtaloa olla, kuin päätyä naimattomaksi kirjastonhoitajaksi? Ei ainakaan, jos on uskominen Frank Capraa, jonka elokuva Ihmeellinen on elämä on pitkään määritellyt ihmisten mielikuvan aidosta kirjastonhoitajasta. 

Kuvassa Mary Hatch (Donna Reed), josta sittenkin tuli rouva Bailey.

Nämä lohikäärmeet pitävät tehtävänään suojella ihmisiä vääränlaisen tiedon vaaroilta. Tähän kirjastoon kuuluu sensuuri, vakava opiskelu ja rikkumaton hiljaisuus. Toinen hyvin tunnettu esimerkki löytyy Umberto Econ Ruusun nimestä, jossa tiedon vartioinnista tehdään taidetta. 

Kuvassa kirjastonhoitaja DHL:n mainoksesta vuodelta 2006.

Sankareita, onko heitä? No ainakin jos amerikkalaista filmiteollisuutta on uskominen. The Librarian on edennyt jo trilogiaksi, ja neljättä osaa ollaan filmaamassa. Samaan sankarikirjastonhoitaja-kategoriaan voi laskea myös Muumio-leffojen iki-ihanan Evelyn Carnahanin, jota näytteli Rachel Weisz. 

Kuvassa Librarian-elokuvien Noah Wyle.

Erityisesti Amerikassa on ymmärretty näennäisten hiirulaisten potentiaali. Seksikäs kirjastonhoitaja on heillä jo tuttu käsite, erityisesti mainosten puolella. Näillä tytöillä riittää rohkeutta mainostaa kaikkea alkoholista hieromalaitteisiin

Nämä baristat työskenetelvät Library Bar:ssa.

Kirjastonhoito on niin helppoa, että apinakin siitä selviää. Vai? Tämä yllättävä kirjastonhoitaja löytyy Terry Pratchettin luomasta Kiekkomaailmasta.
Futuristinen kirjastonhoitaja hallitsee tekniikan, onhan hän itsekin hologrammi. Tämä esimerkki löytyy elokuvasta Aikakone (2002), jossa Vox julistaa olevansa ”kooste kaikesta ihmistiedosta”.
Muu, mikä? 

Eikö oma suosikkisi löytynyt näistä? Kerro kommenteissa, millainen on sinun lempikirjastonhoitajasi.

Lähde:  John Hubbard. Librarians: we’re not what you think. 2007.

Read Full Post »

Nuorkirjastolaisten ensimmäinen keskustelutilaisuus järjestettiin Turun messuhallissa kirjamessujen aattona 30.9.2010. Paikalla oli noin 70 osallistujaa panelistien ja esiintyjien lisäksi: kirjastoalan opiskelijoita, työntekijöitä ja jonkin verran esimiehiä ja johtoa. Tässä tunnelmia innostuneen illan jälkeen.


Aiheeseen johdatti aamupäivällä kaksi esitystä: Jukka Relander puhui aiheesta Tienviittoja tulevaisuuteen ja Turun kaupunginkirjaston palvelujohtaja Ulla-Maija Maunu tulevaisuuden työkaluista kirjastoissa.  Relander näki kirjaston roolin tulevaisuudessa sivistysperinteen inhimillisenä käyttöliittymänä joka tarjoaa tietoyhteiskunnan tukipalveluja kansalaisille ja takaa demokraattisen pääsyn tietoon.  Maunu tarkasteli useampia jo toiminnassa olevia hyviä käytänteitä kirjastoissa ja niiden mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Varsinaiseen kolmituntiseen paneelikeskusteluun oli valittu yhdeksän panelistia, jotka lyhyehköissä alustuksissa nostivat esiin nykyisen kirjastolaitoksen epäkohtia ja mahdollisuuksia sekä provosoivat kuulijoita keskusteluun ja väittelyyn. Tilaisuuden tarkoituksena oli nostaa kissa pöydälle. Yleisössä kierteli Päivi Almgren mikrofonin kanssa ja tarjosi tilaisuutta kommentoida alustuksia.

Marcia ja muovitusta – Onko skillset vanhenut?

Nuorkirjastolainen liikehdintä on saanut alkunsa huolesta, mihin kirjastot ovat menossa ja riittääkö työntekijöiden osaaminen pitämään kirjaston pystyssä tulevaisuudessa. Yksi liikkeen perustajista Marjo Perälä kertoi alussa lyhyesti liikkeen ideasta ja tavoitteista. Paneelikeskustelun ensimmäisessä alustuksessa Veera Ristikartano, toinen liikkeen primus motoreista pohti, kuinka kirjasto jättäytyy kehityksen ulkopuolelle pitäytyessään perinteisissä toimintamalleissaan. Kirjastoista ei tunnu löytyvän rohkeutta eikä tahtoa panostaa uudenlaisiin kokonaisvaltaisiin ratkaisumalleihin vaan edelleen suurin osa rahoituksesta menee perinteisten toimintojen turvaamiseen. Painettujen kirjojen merkityksen vähentyessä myös perinteisen ydinosaamisen merkitys vähenee eikä kirjaston työntekijöistä tule koodareita yhdessä yössä.

Allekirjoittanut esitti kysymyksen siitä, mitä kirjastolaisen osaaminen oikeastaan on ilman marcia ja OPACin perinteisten palvelujen ohjausta kirjastorakennuksen sisällä. Luettelointi on yliopisto- ja korkeakoulukirjastoissa varsin raskas apparaatti ja käsin luetteloitujen tietueiden merkitys tulevaisuudessa vähenee. Silti siitä halutaan pitää kiinni. Materiaalia – sekä tieteellistä että kevyttä lukemista – löytyy koko ajan enemmän ja enemmän ilmaiseksi verkosta ja Google löytää jo nyt varsin hyvin lisensoitujen tietokantojen sisältöä. Tällöin myös tiedonhaun ohjaustyön tarve vähenee.  Kirjastot uhkaavat jäädä marginaaliin tiedontarjoajana, kun asiakas saa materiaalin suoraan omalla koneellaan ilman apua. Mitä palveluita jäljellejäävästä osaamisesta voitaisiin tulevaisuudessa rakentaa? Tähän ei vielä kentällä tunnu löytyvän kokonaisvaltaista vastausta.

Mitä maisteri oikeasti osaa?

Antti Virrankoski puhui kirjaston rekrytointipolitiikasta. Kirjastoihin on perinteisesti palkattu tutkinnon perusteella, ei osaamispohjaisesti. Työpaikkailmoituksessa ei ole täsmennetty, mitä työntekijän tulisi osata eikä rekrytoija välttämättä tunnista haastateltavassa tehtävään tarvittavia taitoja. Asiantuntijoiden tulisi hoitaa rekrytointia, ei henkilöstöhallinnon tai johdon. Alustus herätti keskustelua myös siitä, ovatko nykyiset kelpoisuusvaatimukset (useimmissa tapauksissa maisterin tutkinto kirjastonhoitajan tehtävään) enää asianmukaisia ja tarjoaako nykyinen koulutus kykyä selviytyä tulevaisuuden tehtävissä.

Mihin unohtui käyttäjä?

Kaarina Sainio peräänkuulutti kirjastolaisten arvostusta omaan alaansa. Osaaminen pitää saada esiin kirjastoissa sallivan ilmapiirin avulla. Sainio näki kirjaston tulevaisuuden ratkaisuna nimenomaan henkilökunnan eikä tekniset ratkaisut  – Tämä herätti helpottunutta vastakaikua yleisössä.

Inkeri Kulpakko kertoi Kemijärven kirjastossa tehdystä tutkimuksesta, jossa oli tarkasteltu kuntalaisten syitä, miksi he eivät käytä kirjastoa. Inkeri ja Veera hahmottelivat tulevaisuuden toimintamallina hajautettuja tai sulautettuja palveluita eri puolilla kuntaa tai korkeakoulua niiden toimintojen lähellä, missä ne ovat tarpeen.

Heikki Marjomaa kertoi Kirjasto 10:ssä nuorten kanssa tehdyistä tapahtumista ja mahdollisuuksien antamisesta käyttäjille. Kun antaa mahdollisuuden tehdä omaa juttua, löytyy kyllä innostusta ja käyttäjiä. Kirjaston rooli on tarjota puitteet ja katsoa, mitä siitä syntyy.

Open Accessista ja Open Datasta kirjaston tulevaisuus?

Informaation määrä kasvaa eksponentiaalisesti, mutta samalla lisensoitujen aineistojen hinnat nousevat  kiihtyvällä tahdilla ja kirjaston tulee yhä vaikeammaksi tarjota kattavasti aineistoa asiakkaille. Timo Tuominen ja Antti Pakarinen esittivät kirjaston rooliksi tulevaisuudessa Open Access –julkaisemisen promotoinnin, fasilitoinnin ja tiedotuksen.

Samoin kirjaston tulee profiloitua avoimen datan tuottajina ja käyttäjinä. Yleisöstä kuului kysymys, miksi kirjaston pitäisi lähteä tämmöiseen piratismiin? Avoin data lisää demokratiaa ja hallinnon läpinäkyvyyttä, mahdollistaa käyttäjien omat kehitystyön ja lisäisi kirjastokentän tehokkuutta. Hyödyllisyydestä Marjomaa esitti hyvän esimerkin: Kun kesällä Helmetin luettelointitiedot avattiin avoimena datana, eräs käyttäjä rakensi avoimen datan pohjalta Helmetin viivakoodinlukijan, jossa puhelimen viivakoodinlukijalla voi selvittää, onko kirja tai levy saatavilla jossakin kirjastossa.

Digital Natives ja kirjastolaiset

Mace Ojala tiivisti ajan hengen: Kirjaston viime aikojen ilmiö on ollut digital nativesien pelko eli se että aivan pian kirjastoon tulee www:n käytön jo äidinmaidossa omaksunut sukupolvi ja käyttäjien ja kirjaston välille kasvaa kuilu. Todellisuudessa pelko on turha: Digitaalinen todellisuus halkoo jo kirjastoammattilaisten omaa joukkoa. Toistaiseksi tämän Nintendon ja Commodore 64:n kasvattama sukupolvi ei vielä ole paljon päässyt vaikuttamaan asioihin.

Tilaisuuden jälkeen kutsuttiin läsnäolijoita mukaan ravintola Kerttuun suunnittelemaan kirjastopoliittista pamflettia. Ilta jatkui innostuneen ideoinnin parissa ja lopputuloksena syntyi pamfletin selkäranka.

Lisää aiheesta:

Kirjastokaista: Nuorkirjastolaiset Turussa

Macen blogissa: Nuorkirjastolaisten keskusteluista Turusta mieleen jäänyttä

Kirjastokaista: Jukka Relander visioi kirjastojen tulevaisuutta

Antti Poikola, Petri Kola ja Kari A. Hintikka (2010):  Julkinen data, johdatus tietovarantojen avaamiseen.

Read Full Post »

%d bloggers like this: