Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for tammikuu 2011

Muistatteko vielä joulun 2009 ja sen ajan hetkellisen lahjahitin Piikkimaton? Viime jouluna piikkimaton sijaan monen paketin kääreistä kaivettiin esiin e-kirjan lukulaite. Vuoden turhake-kilpailussa hyvin pärjänneen piikkimaton pölyttyessä kaappien perukoilla e-lukulaitteet tulivat jäädäkseen. E-lukulaitteiden mainoksia ei voi olla huomaamatta, mutta miten on niiden sisällön eli e-kirjan laita? Tässä hieman kokemuksia viimeisen vuoden ajalta e-kirjojen välittäjäorganisaation näkökulmasta.

Noin vuosi sitten kirjasimme vuoden 2015 tavoitteisiimme, että hankimme keskeisen osan kokoelmastamme e-aineistona. Valmiiden tietokantapakettien lisäksi päätimme tutustua e-kirjojen yksittäishankintaan. Kevään korvalla otimme aluksi koekäyttöön ja myöhemmin ostimme oikeudet MyiLibrary e-kirjapalveluun. Loppukeväästä teimme ensimmäisen koeluontoisen e-kirjahankinnan ja odotimme innosta täristen kirjan saapumista. No sitä sitten odoteltiinkin kaikkine välivaiheen hyvä tovi ennen kuin saattelimme alkusyksystä kirjapienokaisen ikään kuin vanhemman ääretöntä ylpeyttä tuntien ensimmäistä kertaa näkyviin kirjaston tietokantaan.

Alun perin olimme kuvitelleet hankkivamme käyttöömme valmiin e-kirjojen ostopalvelun, joka pienillä säädöillä saadaan vastaamaan tarpeitamme. Käytännössä olemme huomanneet tekevämme pioneerityötä palvelun ominaisuuksien ja toimivuuden kehittämisessä yhdessä e-kirjatoimittajan kanssa. E-kirjojen tilaamisessa ja toimituksessa, marc-tietueiden toimittamisessa, laskujen viitetiedoissa, jo maksettujen e-kirjojen pysymisestä tietokannassa ja monessa muussakin asiassa olemme joutuneet jatkuvasti olemaan tarkkana. Kehitysideat ja palautteet on otettu ilahtuneena vastaan niin palvelun tarjoajan päässä täällä Suomessa kuin kansainvälisellä tasolla. On hienoa olla mukana vaikuttamassa e-kirjojen tekniseen kehitykseen!

Tämän hieman vajaan vuoden kokemuksen pohjalta on jäänyt vaikutelma, että markkinoille on laskettu nopeassa ajassa lukuisa määrä erilaisia e-lukulaitteita, jotka aktiivinen osa käyttäjistä on ottanut mielenkiinnolla vastaan. Tämän hetkinen ongelma piilee siinä, etteivät kirjojen kustantajat ja toimittajaorganisaatiot ole pystyneet vastaamaan kysyntään niin teknisesti kuin sisällöllisesti.

Kehityshaluisen ja innovatiivisen oppimisympäristön näkökulmasta perusasiat on saatava kuntoon ennen kuin voimme täysipainoisesti hankkia kokoelmaan lisää e-aineistoa. Taloudellisesti ajatellen ja innovatiivisten tilaratkaisujen näkökulmasta on sääli hankkia jatkuvasti lisää perinteisiä paperisia ja nopeasti vanhentuvia kurssikirjoja viemään hyllytilaa, kun voisimme satsata kaikkien saavutettavissa olevaan e-aineistoon ja kehittää kirjastoon opiskelua edistäviä vuorovaikutuksellisia tiloja.

Kattavan e-kirjakokoelman lisäksi mielenkiintoisia haasteita e-kirjojen tulevaisuuteen tuo niiden uudet käyttömahdollisuudet. Tähän saakka kertaostoksena hankittujen tietokantapakettien e-kirjoja on voinut lukea koulun verkossa sekä etänä omalta koneelta. Ellibsin e-kirjoja on ollut myös mahdollista ladata e-lukulaitteelle. E-kirjojen DRM-suojaukset (Digital Rights Management) rajaavat e-kirjojen käyttöä esim. yhtäaikaiskäyttäjien määrän osalta tai voivat tehdä lukemisesta käyttöliittymäriippuvaista.

Syksyllä 2010 saksalainen Springer Verlag aukaisi tietä uudenlaiselle e-kirjojen myyntimallille. Se uutisoi vapauttavansa tieteellisten kirjastojen käyttöön 40 000 e-kirjaa DRM-suojauksesta. E-kirjassa, jossa ei ole DRM-suojausta, ei ole rajoitettua yhtäaikaiskäyttäjien määrää, joten sen saatavuus paranee tässä mielessä. Tämä uudistus tasapuolistaa e-kirjojen lukemisen kaikille eikä siten rajoitu vain oppilaitoksen verkkotunnuksen haltijoille.

Kokemuksemme e-kirjojen hankinnasta ja käyttöönotosta ovat olleet vauhdikkaita ja vaatineet paljon asiaan paneutumista. Kuten kollegani totesi kesken tämän prosessin niin ”Näin jännää ja näin paljon läheltäpititilanteita ei olekkaan ollut sitten vuoden ’85, jolloin olin kesätöissä hautausmaalla.”

Odotukset ovat kuitenkin korkealla, koska e-kirjat ovat kirjojen tulevaisuus.

Read Full Post »

Vierailin kirjaston Amsterdamin kehittämismatkalla rakennuksessa vuodelta 1498,  joka on nyt Waag Societyn käytössä. Rakennus oli alunperin yksi kaupungin kolmesta portista. Kaupungin laajetessa vanhalle portille piti löytää uusi käyttötarkoitus. 1600-luvun alussa alakerrassa punnittiin tavaroita ( Waag tai The Weigh House) sekä perittiin veroja.  Yläkerrassa oli lainvalvojien lisäksi eri kiltojen huoneita. Ovien symboleista näkyi missä esim. sepät, muurarit, taiteilijat, lääkärit majailivat. Tila oli tuolloin vilkas vuorovaikutuksen keskus, jossa väki vaihtoi uutisia, tietoa ja ideoita.

Waag

Waag tuli erityisesti kuuluisaksi kirurgien ansiosta. He muuttivat kiltansa tilan anatomisten oppituntien ”teatteriksi” (theatrum anatomicum). Yleisöllä oli usein vapaa pääsy seuraamaan, kun lääkäreitä perehdytettiin anatomian saloihin. Monen pahantekijän ruumis päätyi näin hyödyntämään lääketieteen kehitystä. Rembrandtin kuuluisa taulu vuodelta 1632 ’Tohtori Tulpin Anatomian Oppitunti’ kuvaa tätä toimintaa. Minua kiehtoo killan toiminnassa uteliaisuus, kokeilunhalu, uuden tiedon etsiminen ja jakaminen.

Kiltojen ajan jälkeen Waag oli mm. kirurgien killan muistoesineiden säilytyspaikka, Amsterdamin historiallinen museo ja palolaitos. Nyt tämä historiallinen rakennus on jälleen tiedon ja innovatiivisuuden keskus. Sitä isännöi the Waag Society, jossa luovalla tutkimusotteella kehitetään poikkitieteellisesti ja käyttäjäkeskeisesti teknologisia innovaatioita – ’Users as Designers’ on ytimessä.  Tutkimustyössä on keskeisintä uuden tiedon tuottaminen ja jakaminen, inspiroiminen ja uusien pilottien luominen. Tutkimustyötä tehdään terveydenhuollon, kulttuurin, yhteiskunnan ja koulutuksen alalla.

Waag Society toimii kahdessa rakennuksessa.  Suurin osa toiminnasta keskittyy entiseen varastorakennukseen, nykyiseen yhteisölliseen keskukseen. Historiallisessa Waagissa pidetään luovuuden henkeä kunnioittaen ideariihiä ja kokouksia myös nykyaikaisesti videokonferensseissa. Lisäksi Waagissa toimii ns. FabLab. FabLab on työpaja, jossa muutamat tekniset laitteet mahdollistavat tuotteiden kehittelyn. Idea on peräisin MIT:n  (Massachusetts Institute of Technology fablab-projektista). FabLabissa ideoidaan, kokeillaan, luodaan ja jaetaan kokemuksia.

Vierailumme aikana arkkitehtuuriopiskelijat tekivät suomalaisesta 🙂 vanerista pienoismallia lopputyöhönsä, pari insinööriopiskelijaa kehitteli robotin prototyyppiä ja yksityisyrittäjä suunnitteli leimasimen logolleen. Seinällä olevan suuren näytön kautta oltiin yhteydessä vastaavien työpajojen kanssa ympäri maailmaa samanaikaisesti. Tilassa vallitsi luova kaaos, mahdollisuuksien ilmapiiri ja jakamisen kulttuuri.  Perinne ja nykyaika luovasti lomittain, siinä suuntaa myös kirjaston toiminnan kehittämiselle.

Read Full Post »

Verkkokäyttöliittymämme Laurus uudistuu näillä näppäimillä. Uuteen Laurukseen tulee Facebookin ja Twitterin Tykkää-nappi. Eikö Facebook ole jo vanha juttu ja mitä järkeä tässä ylipäänsä on?

  • Facebookin tykkää/jaa -nappi muille verkkosivuille luotiin 21.4. 2010 ja tämän jälkeen ne yleistyivät sanomalehdissä ja  blogeissa nopeasti.
  • Helppo tapa jakaa hyviä artikkeleita ystävien ja työkavereiden kanssa

Tykkääminen ei ole verkkopalvelun kannalta niin turha ja pinnallinen ilmiö kuin voisi ensi istumalta kuvitella kahdesta syystä. Ensiksikin Facebook on erittäin suosittu.  Googlen omistama verkkomainosyhtiö Doubleclickin marraskuussa 2010 tekemän listan mukaan Facebook on ylivoimaisesti suosituin maailman nettisivusto.  Toukokuussa 2010 suomalaisista kolmasosa oli facebookissa ja yli puolet jäsenistä oli 18-34 vuotiaita. Lisäksi Suomessa facebookin käyttö on työpaikalla on sallitumpaa kuin muualla – tällöin voisi ajatella ihmisten jakavan myös työhön tai opiskeluihin liittyviä asioita Facebookissa.

Toiseksi mahdollisuus jakaa tavallisen verkkolehden juttuja sosiaaliseen mediaan lisää kävijöitä. Mashablen jutun mukaan Facebookin like-napilla on ollut suuri vaikutus muutamien verkkolehtien kävijämääriin:

Since the button launched and was integrated on millions of sites, many publishers are reporting large increases in traffic specifically due to this kind of social plugin. ABC News reported a 190% increase; Gawker’s traffic shot up by 200%; Sporting News said their site traffic was up by a shocking 500%; and NBA.com said that Facebook had become their second-largest referral source. Täältä löytyy hauskoja visualisointeja facebookin käytöstä.

Kirjastojärjestelmän Tykkään -napilla on ainakin seuraavia hyötyjä:

  • Facebook on tuttu palvelu, järjestelmässä on jotain tuttua opiskelijoille jotka eivät aikaisemmin ole käyttäneet kirjastojärjestelmiä
  • Keino saada käyttäjät jakamaan kirjaston sisältöä siellä, missä asiakkaat jo ovat (autenttisiin tilanteisiin)
  • Keino saada opiskelijat tekemään word of mouth ja buzz-markkinointia minimaalisella vaivalla
  • Tykkääjien määrä hauska trivia kirjan tiedoissa
  • Luontevampi ja tehokkaampi tapa kirjaston sosiaalisen median palveluille kuin pelkästään kirjaston sivu facebookissa

Lisäksi peukku-napin käyttöönotto ei ole suuri vaiva ja tätä nykyä voi myös seurata, jakaako ihan oikeasti joku kirjastojärjestelmästä kirjan tietoja eteenpäin.  Meitä vähän skeptisiä täällä Leppävaaran työhuoneella riittää.

Uusi Laurus julkistetaan näillä näkymin helmikuussa,  varausjärjestelmää selvitellään yhä.

Täältä löytyy Like-nappi ja ohjeet sen liittämiseen: http://developers.facebook.com/docs/reference/plugins/like

Read Full Post »

Vierailimme Hollannissa kahdessa top notch -kirjastossa: DOK Library Concept Centerissä ja Amsterdam Public Libraryssä OBAssa.  Vaikka osa tilaideoista on ammattikorkeakoulukirjaston mittakaavassa hankalia toteuttaa, myös toteutettavissa olevia ideoita löytyi. Tässä kooste laurealaisten keräämistä ideoista.

DOK-Library Concept Center

  • Visio: the most modern library in the world
  • Tekninen korkeakoulu kehittämiskumppani
  • Kansainvälinen innovaatiopalkinto 2008, Hollannin paras kirjasto 2009

Amsterdamin kaupungin pääkirjasto OBA

  • Suurin yleinen kirjasto Euroopassa, avattu 2007
  • 7 kerrosta, oma ravintola, teatteri ja studio

DOK – Huomiovärejä ja uusia ratkaisuja

Yleiskuvaa DOKista

DOK on rakennettu vanhaan ankeaan teollisuushalliin,  jonka tila on saatu kekseliäisyyden avulla elämään. Kirjasto on onnistuneesti irrottautunut virastomaisesta tunnelmasta ja ulkoasullaan suuntautunut nuorille ja lapsille esim. kirkkailla väreillä, pyöreillä muodoilla, erilaisilla pinnoilla. Dokin tiloissa astui teletappimaailmaan, jossa arjen huolet jätettiin pois.

 

Asiakaspalvelupisteet olivat oransseja

WC

DOKin voimakkaat värit herättävät tunteita toisin kuin julkiset tilat yleensä: pinkkiä, oranssia, kirkasta vihreää, turkoosia, seepramattoja. Palveluiden löytämistä helpotettiin tunnisteväreillä: Asiakaspalvelutila (lainaustiski, neuvonta, kahvila) olivat oransseja, sosiaaliset tilat vihreitä, henkilökunnan tilat pinkkejä.

 

Aarnion hurmaavat koiranpennut

Vaihtaako kirjasto värejä kuin kameleontti muodin mukaan? Vierailun jälkeen Laurea-kirjaston väritystä alettiin miettiä uudestaan ja Leppävaaran kirjastoon hankittiin DOKia matkien Eero Aarnion puppyt.

 

OBAn tyylikäs viileys ja uusi kirjastokonsepti

OBAn liukuportaat henkivät 50-lukua

Liukuportaat filosofiaan

Amsterdamin kaupunginkirjaston on rakennettu vanhan lainaamon sijasta neljän peruskonseptin varaan:  reading, education, culture, meeting place. Palvelusta vain osa on perinteinen lainaus ja palautus. Tämä oikeasti näkyy kirjaston suunnittelussa, ei vain puheissa. Tilassa näkyy analogia vaaleasävyisestä 50-luvun tavaratalosta liukuportaineen ja opasteineen. Tähän on yhdistetty avaruuden tuntu ja futuristisia huonekaluja.

 

Upea ravintolamaailma

Kirjasto tarjoaa tilaa omiin juttuihin, teatterin, studion sekä runsaan ravintolamaailman.

 

TILAA  siis  T  I  L  A  A

lukea, työskennellä

koneella tai ilman

yhdessä ääneen tai yksin hiljaa

syöden, juoden

Lukutila portaiden alla

Vaihtoehtoista lukutilaa

Macceja ja pallotuoleja

 

OBAssa on pyritty luomaan jokaista miellyttävät tilat historiallisista pöydistä ufo-tuoleihin. Varmasti tilaratkaisuilla on osuutta siihen, että niin opiskelijat, businessmiehet  kuin paikalliset kirjailijatkin käyttävät kirjastoa työtilanaan. DOKin pienemmissä tiloissa sama oli toteutettu kekseliäisyydellä. Jonkinasteinen yksilöllisten tilojen rakentaminen voisi onnistua amkit-kirjojenkin pieniin tiloihin.

 

Oliskohan BTJ:llä näitä tuoleja?

DOKin Pöytäfutis

Ajatuksille tilaa

 

Katse opasteisiin

Molemmissa kirjastoissa oli seinissä, pylväissä ja lattioissa tekstiä hätkähdyttävän suurin kirjaimin. Tämä oli laurealaisten mielestä hyvä idea, kissankorkuisia kirjaimia ei voi olla huomaamatta. Omaan kirjastoon ajattelimme plagioida OBAssa käytössä olevat luokkaopasteet, jotka ovat itse hyllyissä eikä hyllynreunan alla pienenä niin kuin miellä nyt on sekä hyllynreunaopasteet (ks. alla). Lisäksi olemme ajatelleet kokeilla lattiaopasteita.

Pylväässä opasteita

Tekstit suurella hyllyjen päädyssä

Hyllynreunaopasteen tehostaminen

 

Mainos lattiassa

Opasteita lattiassa

 


OBAssa huomattavaa oli, että kokoelman valo tuli lähes yksinomaan kirjahyllyjen valaistuksesta. Hyllyt oli valaistu sekä päältä että sivuilta. Oivallus toimi jo itsessään oivana markkinointikeinona.

 

Uuden kirjastoimagon rakentaminen

DOKissa esiteltiin innovaationa sallivamman kirjastokulttuurin rakentamista. Vahtimestari ei kyttää asiakkaita, saa puhua ääneen, kieltokylttejä ei ole ja hyllyjä ei pidetä suorassa. Asian esittäminen innovaationa herätti laurealaisissa huvitusta, mutta laajemmin ymmärrettynä ajatuksessa on ideaa.

Luokkaopasteita epäkirjastomaisella fontilla

Luokkaopasteita

Mielenkiintoista oli, että käytetyt fontit eivät ensimmäisenä yhdisty kirjastoon vaan ehkä taidemuseoon ja Helsingissä Kaapelitehtaaseen (ks. kuva yllä). Samaa voi sanoa kummankin kirjaston ”hengestä” muutenkin.

 

Yksi mainittava asia on OBAssa esillä oleva lesbo- ja homokokoelma Ihlia (Internationaal homo/lesbisch informatiecentrum en archief), josta löytyy mm. kirjallisuutta, Tom of Finlandin varsin provosoivia töitä ja isot nahkahomoja esittelevät rollupit. On erittäin hienoa, että kirjasto irrottautuu 1900-luvulle jääneestä sovinnaisesta ylhäältä alaspäin katselevasta holhoavasta sääntöimagosta.

Read Full Post »

Kehittämismatka Amsterdamiin huvitti talon henkilökuntaa kohteen maineen takia. Harva kirjastoalan ulkopuolinen tietää, että alan innovatiivisemmat maat ovat tällä hetkellä Hollanti ja Tanska – siksi kirjastohenkilökunta matkustaa Hollantiin oppiin. Yksi keskeinen tavoite oli luoda käsitystä e-kirjan liiketoimintamalleista ja käyttöönotosta. Vierailimme Swetsin ja Elsevierin pääkonttorilla ja kävimme keskustelua. Tässä on muutamia heränneitä ajatuksia.


Amsterdamista löytyy muutakin kuin punaisia lyhtyjä

E-kirjabusineksen liiketoimintamallit

E-kirjahypestä syntyy helposti vaikutelma, että e-kirjat ovat jo selkeä ja valmis tuote. Viimeistään SWETS:in ( Swets on valittu Laurean e-kirjatoimittajaksi vuonna 2009) ja Elsevierin vierailulla ymmärtää, että e-kirjabusiness hakee vielä liiketoimintamallejaan.

Tilannetta tällä hetkellä kuvaa hyvin se, että vierailu SWETSin pääkonttorissa alkoi Laurean e-kirjojen ja marc-tietueiden toimitukseen liittyvien ongelmien selvittämisestä. E-kirjoja voi tällä hetkellä ostaa yksittäin, tietokantapakettina sekä uutena käyttöperusteisesti (patron based) jolloin maksetaan varsinaisesta käytöstä sen sijaan, että ostetaan pakosta valtava kokoelma, jonka käyttöaste on varsin alhainen. Käsittääkseni myös DawsonEra tarjoaa samantapaista palvelua. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin malli toimii.

Yksi e-kirjoihin liittyvä ongelma on se, että suurin osa korkeakouluissa käytössä olevista e-kirjoista tarvitsee verkkoyhteyden. Tästä syystä niitä ei voi lukea kaikissa e-kirjalukijoissa ja niissäkin joissa gsm tai wifi verkkoyhteysvaatimus hankaloittaa lukemista esim. junassa tai bussissa. Lukulaitteisiin on tietoni mukaan mahdollista ladata kirjaston e-kirjoista ainoastaan Ellibsin palvelusta. Kysymykseemme siitä, olisiko jatkossa mahdollista saada e-kirjoja ladattaviksi lukulaitteisiin Elsevierillä ja SWETS:illä ei ollut vastausta.

Tietokantaan perustuva myyntimalli on varsin jäykkä nopealiikkeiselle amk-kirjastolle eikä tietokanta  ole kovinkaan hyvin räätälöitävissä esimerkiksi tutkimuksen uudelleen suuntautumisen ja asiakkaiden mukaan. Toisaalta loppukäyttäjän kannalta metahakupalvelujen kehittäminen on tärkeää e-kirjojen käyttöönotossa.

Itse e-kirja ja –artikkelikin kehittynevät tulevaisuudessa: Elsevierin myyntijohtaja arvioi, että sähköinen artikkeli muuttuu perinteisestä pdf:stä monipuolisemmaksi hyperilinkkien, kuvan, tekstin ja äänen yhdistelmäksi. Tekijänoikeusasiat ja Open Access sen sijaan eivät juuri nousseet palveluntarjoajien kommenteissa esiin: Ilmeisesti rinnakkaisjulkaisemiseen liittyvät käytänteet ovat vielä varsin kesken. Oma johtopäätökseni on, että kirjoittamisen, julkaisemisen ja kustantamisen raja-aidat sekoittuvat ja koko kustannusala voi olla varsin toinen tulevaisuudessa. Tässä myös kirjaston on etsittävä uusi rooli.

Entä kotimainen e-kirjabusiness?

E-kirjakustantajat ja palveluntarjoajat ajavat voimakkaasti e-kirjoja painettujen kirjojen tilalle. Niin SWETSin kuin Elsevierinkin kanta oli, että kirjoissa tulee tulevaisuudessa tapahtumaan sama ilmiö kuin musiikissa: Digitaalinen aineisto korvaa painetun aineiston.

Suomen kirjastojen tulevaisuuden kannalta keskeinen kysymys e-kirjojen yleistyessä on, saadaanko kotimaisia julkaisuja laajemmassa määrin lainattaviksi e-kirjoiksi.

Tekijänoikeudellisesti ongelman ydin on se, että painettujen kirjojen ja sähköisten kirjojen lainaamiseen sovelletaan periaatteessa erilaisia tekijänoikeuslain periaatteita. Painettuun kirjaan tekijänoikeuslain 19§ mukaan ”Kun teoksen kappale on tekijän suostumuksella myyty tai muutoin luovutettu, saa kappaleen levittää edelleen.” WIPO:n tekijänoikeussopimuksen mukaan verkkoteoksen tekijänoikeudet ovat oikeudenhaltijalla.

Käytännössä ongelma on kustantajan ja kirjastojen välisissä sopimuksissa ja kustantajien kiinnostuksessa luoda liiketoimintamalleja palvelemaan kirjastoja.  Toistaiseksi kotimaista aineistoa on saatavilla kirjastojen lainattavaksi tai välitettäväksi vain vähän ja se on tietokirjallisuutta – omien tietojeni mukaan yksittäiskappaleina lähinnä Ellibsin kautta ja tietokantamallin mukaisesti WSOYPron ja Juridica kautta. Kuinka luoda sopiva malli laskuttaa bestsellerin lainauksesta kaupungin kirjastolle, jonka asiakaskunta verkossa voisi olla koko suomenkielinen kielialue? Osin fatalistisen epäuskoisista näkökulmista huolimatta valoa on näkyvissä, mm. ruotsalainen e-lib on aloittanut kaunokirjallisuuden myymisen e-kirjoina ruotsinkielisille kirjastoille ja palvelu on otettu käyttöön mm. Pietarsaaressa.

Kirjaston maksullisuus

Suomalaisille koulutuksen ja kirjaston maksullisuus on punainen vaate. Hollannissa oli mielenkiintoista huomata, että kirjaston käyttö oli vierailemissamme kirjastoissa maksullista. Mm. DOK Library Concept Centerissä kirjastomaksu oli 35€ työssäkäyvältä aikuiselta, muiden oli mahdollista saada palvelu ilmaiseksi. Tämän lisäksi käyttäjä maksoi samaan tapaan myöhästymismaksuja kuin Suomessa.  Tilanteeseen linkittyy mielenkiintoisesti SWETSin markkinointijohtajan kertomus Hollannin politiikassa tänä syksynä esitetystä aloitteesta kirjastojen lopettamiseksi kalliina kulturellina ylellisyytenä. Keskustelua kirjaston tulevaisuudesta tässäkin mielessä tullaan varmasti käymään jatkossa myös Suomessa.

Mitä jäi käteen?

Tällä hetkellä parhaaksi ratkaisuksi oman toimintamme kehittämisessä seuraavan viiden vuoden aikana näen, että Laurea-kirjasto seuraa e-kirjojen kehitystä, tutustuu lukulaitteisiin ja jakaa tietoa e-kirjoista ja niiden mahdollisuuksista opiskelijoille ja henkilökunnalle. Päätös ostaa lukulaitteita on ollut erittäin järkevä ja lukulaitteiden esittely on ollut positiivisinta kirjastomarkkinointia vuosiin.

Kehitysideoita palvelun kehittämiseen:

  • Kirjasto ottaa roolin e-kirjojen ja lukulaitteiden tuntijana ja kehityksen seuraajana, asiantuntijatahona
  • Kirjasto profiloituu Open Access -liikkeen edistäjäksi
  • Kirjasto hankkeiden esilletuojana Laurean julkaisujen kautta, kirjasto hankeikkunaksi
  • Kirjasto linkittyy Laurean julkaisuosaston kanssa ja pyrkii saamaan roolia tietohallinnossa
  • Painettujen kirjojen/e-kirjojen suhdetta muutetaan vähitellen, tekniikan ja sisältöjen kehittyessä

Read Full Post »

Vanhanaikainen, ikkunan ulkopielessä roikkuva mekaaninen lämpömittarimme hajosi ja kotiimme ilmestyi uusi digitaalinen mittari. Siinä on anturi ulkosalla ja tieto siirtyy langattomasti vastaanottimeen ja näyttää samalla sisälämpötilan. Siitä voi aamulla kätevästi tarkistaa myös päivämäärän ja kellonajan. Ihana pieni mobiililaite, joka huolehtii päivän tärkeimmistä ensitiedoista. Minusta se on perusteiltaan sosiaalisempi kuin radiolla varustettu punainen leivänpaahdin.

Puoli vuotta ihmettelin, miten sisällä voi olla alle 20 astetta lämmintä, vaikka patterit ovat täysillä. Vihdoin sanoin miehelle aika tivakasti, että soita nyt sinne huoltoyhtiöön ja sano lämpöä lisää, kiitos. Mies siirsi lämpömittarin ikkunalaudalta keskelle keittiötä ja sanoi, että tutkipa tuota. Lämpöä on nyt melkein 23 astetta, mutta ymmärtääkö kehoni lisääntyneen lämmön. Ihmisenä koen tulleeni huijatuksi, vaikka luonnontieteelliset mittaustulokset ovat kiistattomat.

Digitaalisessa arjessa on tärkeää havaita, missä ympäristössä asiat ovat totta.

Tutkimusmatkalaisena Hanna

Read Full Post »

2011. Tänä vuonna: vähemmän hötkyilyä, enemmän olennaista. Asia kerrallaan. Useammin oikeita kahvitaukoja, eikä samalla vain jotain vähän vasemmalla kädellä.

Iso kysymys on: mitä voin jättää tekemättä? Tai mitkä asiat voin tehdä vähemmällä kuin parhaani yrittämällä, että virtaa jää vielä vapaa-ajallekin. Valinnanvaikeutta täydellisyydentavoittelijalla.

Niinpä. Näkis vaan. Yritän kumminkin. Mitä sinä lupasit?

Read Full Post »

%d bloggers like this: