Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for helmikuu 2011

Erilaiset verkkotyövälineet ovat arkipäiväistyneet kirjastossa kuten muuallakin. Minulla oli mahdollisuus olla mukana tradenomien virtuaaliopetuksessa.  Opetin AdobeConnectin (AC) virtuaalisessa huoneessa opintojaksoa Tiedonhallinta ja viestintä yhdessä tietotekniikan lehtorin Eeva Haikosen kanssa. Virtuaalisessa huoneessa ollaan läsnä kameran ja mikin kautta, alustalla voi mm. jakaa dokumentteja tai näyttöä, keskustella chatissa, näyttää viestejä eli noteja, tuottaa muistioita. Kokemus innosti verkkotyövälineiden käyttöön.   

Virtuaalikurssin suunnitteluun ja opetukseen kuluu aikaa vähintään saman verran, ellei enemmän kuin perinteisen opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen.  Me aloitimme tämän opintojakson valmistelun syksyllä 2010.  Mitä helpommalta ja mukavammalta teksti näyttää lukijalle, sitä enemmän sen hiomiseen on mennyt aikaa. Sama pätee virtuaalikurssiin, yhtenäisyys ja helppo hahmotettavuus vaativat paljon hiomista ja suunnittelua.  Opintojakson sisältö taustamateriaaleineen on Laurean Optima oppimisalustalla. Opetus AC:n virtuaalisessa huoneessa tukevat Optiman materiaalia ja tehtäviä.

AC-istunnot on aikataulutettava tarkasti.  Ruudun takaa keskittyminen on opiskelijoille väsyttävää, ellei tuntiin rytmitetä erilaisia aktivoiva tehtäviä. Opiskelijoiden koneille voi avata itse valitsemansa verkkosivun jolloin varmistuu, että kaikki ovat samanaikaisesti tietyllä sivulla. Esimerkiksi virtuaaliammattikorkeakoulun sivuilla oleva testi omista internetin käyttötaidoista sopi näin toteutettavaksi välipalaksi.

Opiskelijoita voi myös pyytää avaamaan omalle koneelle toisen ikkunan ja näyttää heille AC:n alustalla ns. noteja, joissa lukee tehtävä. Tehtävien käyttö rytmitti hyvin verkon tiedonhankintamahdollisuuksien esittelyä.  Jaoin oman näyttöni kaikille esitellessäni mm. Googlen tarkennettua hakua, Scholaria, Booksia ja kirjaston e-aineistoja. Opiskelijat kävivät välillä toisessa ikkunassa tekemässä lyhyitä kertaavia harjoituksia aiheista.

Muita välipaloja ovat erilaiset pikakyselyt, joissa läsnäolijat valitsevat eri vaihtoehdoista. Vastausten jakautuminen näkyy heti kaikille. Kyllä-ei –tyyppiset väitteet voivat joko johdatella seuraavaan aiheeseen tai varmistaa onko läpikäyty asia ymmärretty, esimerkiksi: olen lukenut e-kirjoja, haen tausta-aineistoa käsitteillä, arvioin löytämääni tietoa kriittisesti.

Tavallisin AC:n käyttötapa lienee dokumentin jakaminen ja aiheesta kertominen. Perustoiminto ei eroa luokkatilanteesta. Virtuaalitavassa opiskelijat voivat viitata ”virtuaalikädellä” ilmaistessaan haluaan kysyä tai kommentoida, lisäksi chat-on koko ajan käytössä. Tämä opetustapa riitti hyvin, kun kävin läpi powerpoint-esityksen avulla lähdeluettelon laatimista.

Vuorovaikutteisin yhteistyön muoto on pienryhmissä työskentely. Opettaja jakaa läsnäolijat eri ”huoneisiin”, jolloin opiskelijat voivat työstää keskenään annettua tehtävää. Tässä opintojaksossa  4-hengen ryhmät miettivät sosiaalisen median hyviä ja huonoja puolia yhteisöviestinnässä. Opiskelijoilla oli mikrofonit ja kamerat, joten he työskentelivät reaaliaikaisesti yhdessä.  Kävimme kurkistamassa ryhmien työskentelyä, mutta keskustelu kävi niin vilkkaasti, ettei meitä kaivattu. Ryhmätyön jälkeen kummankin ryhmän tuotokset jaettiin alustalla ja niistä käytiin koko porukan voimin keskustelua.

Kuten alussa totesin, tekemällä oppii. Informaatikon ja lehtorin yhteisesti toteuttama kurssi oli paras mahdollinen tapa omaksua uusia toimintatapoja. Suunnitteluvaiheessa ideoiden vaihto takasi paremman lopputuloksen, Eevalla oli varmuutta tekniikan käytössä ja AC:n istunnoissa oli mukavaa kun kaksi opettajaa oli verkossa läsnä samanaikaisesti.  Lisäksi tuotantoassistentti Janne auttoi AC:n toimintojen testaamisessa ja mahdollisissa ongelmissa.

Veikkaan, että tulevaisuudessa niin asiakkaiden yleinen ohjaus kuin ennalta suunniteltu opetus tulee siirtymään AC:n tapaisille alustoille, joissa olemme reaaliaikaisessa vuorovaikutuksessa verkon välityksellä.  Uudet muodot tulee nähdä mahdollisuutena sekä asiakaskohtaamisissa että muussa vuorovaikutuksessa. Viime viikkoina olisin mieluummin ollut AC-kokoushuoneessa kuin siirtymässä paukkupakkasilla paikasta A paikaan B.

Read Full Post »

Tiedonhaun ohjausta tehdessä olen havainnut, että Google löytää myös lisensoitujen tietokantojen artikkeleita ja korkeakoulun verkossa linkittää suoraan artikkeliin.  Kuinka hyvin Google oikeastaan löytää lisensoituja artikkeleita eri tietokannoista ja olisiko mahdollista ohjeistaa opiskelijoita käyttämään Google Scholaria Nellin tai jatkossa  KDK:n asemasta e-aineistojen hakuun? Tässä on yksinkertainen testi aiheesta.

Verba volant, scripta manent - kuva R. Pettersson

Tein yksinkertaistetun testin:

  • Hain lisensoiduista tietokannoistamme kustakin muutaman artikkelin
  • Kokeilin, löytääkö Google kyseiset artikkelit ja onnistuuko linkitys suoraan korkeakoulun verkossa.

Kävin läpi seuraavat tietokannat: ABI/Inform, Ebrary, Ebsco Business Source Elite, Elsevier ScienceDirect, Emerald Library. Koeasetelma oli erittäin yksinkertainen, mutta hyödyllinen kartoittamaan tilannetta opetuksia ja ohjauksia varten.

Tulokset olivat seuraavat:

Google löytää ja linkittää artikkeleihin korkeakoulun verkossa

  • Elsevier Science Direct
  • Emerald Library
  • ACM

Google ei löydä eikä linkitä artikkeleihin korkeakoulun sisällä

  • ABI/Inform
  • Ebsco Business Source Elite
  • Ebrary

Johtopäätös:
Näillä tuloksilla ei vielä voi ajatella siirtyvänsä yksinomaan Googlen käyttöön luotettavana hakukäyttöliittymänä lisensoitujen e-aineistojen hakuun. Opiskelijoiden on hyvä osata käyttää sekä Nelliä että tietokantojen omia natiiviliittymiä, sillä suuri osa opiskelijoista tekee tietonhakua kotonaan eikä koulun verkossa, jolloin linkitys vapaasta verkosta ei onnistu.

Testin tulokset panevat miettimään syytä siihen, että tietokannat ovat selkeästi omaksuneet eriävät käytänteet. Voisi kuvitella, että Google-näkyvyys lisäisi tietokannan ostotarvetta korkeakouluihin. Osa tietokannoista myy yksittäisiä artikkeleita luottokortilla, mutta ilmeisesti kaikki palveluntarjoajat eivät koe tätä järkevänä liiketoimintamallina.

Read Full Post »

Ensimmäisen maljan jälkeen tunsin oloni välittömäksi ja avoimeksi kuin taivas ja maa.

Toisen maljan juotuani tuntui kuin herkkä sade olisi puhdistanut mieleni.

Kolmannen maljan jälkeen oivalsin kaikkien asioiden todellisen merkityksen.

(Jiaoran 720-800)

Laurean Leppävaaran kirjastossa on toiminut kohta vuoden teehuone, josta on tullut hyvää palautetta. Teehuone on toteutettu moderniin tyyliin, hyllyn päällä on vedenkeitin ja teepusseja kertakäyttömukeineen omatoimiseen, maksuttomaan virkistäytymiseen. Olen kuullut villejä huhuja korkeista veikkauskertoimista, jotka yrittävät määritellä, milloin saatavilla on myös pipareita. Niitä kun ilmestyy säännöllisen satunnaisesti.

Teehuone on vanha itämainen perinne, jossa ihmiset kokoontuivat nauttimaan teestä, keskustelemaan, kuuntelemaan uutisia ja filosofoimaan. Laurealainen teehuone noudattaa samaa ajatusta, jossa opiskelijat, henkilökunta ja vierailijat voivat tavata ja keskustella paikalla olijoiden kanssa ja luoda verkostoja, uusia ideoita ja tulevaisuuteen säkenöiviä tähtiä. Tai vain nauttia teestä ja löytää asioiden todellisen merkityksen.

Vaikka naapurini ovat barbaareja, ja sinä olet tuhansien kilometrien päässä, on pöydälläni aina kaksi teekuppia. (Tuntematon Tang-dynastian ajalta 618-907)

Laurealainen teehuone, piirros P. Ikonen (2006)‎

Hanna Lahtinen

Read Full Post »

Suurista linjoista viis! Arki koostuu pienistä, jokapäiväisistä valinnoista.

Korostaako leiman paikalla kannen taiteellista vaikutelmaa vai lyödäkö vain leima kansikuvahenkilön otsaan?

Valinta oli helppo kuvan lehden kohdalla.
Vaihtaako asiakastiskin oletustulostin kuittikirjoittimesta tavalliseen?
Kuvassa 10 metriä Suomen perustuslakia eräpäiväkuitille tulostettuna.
Syödäkö jäljelle jääneet kampanjakarkit itse vai tarjotako niitä asiakkaille?
Kirjoittaja ei kommentoi kuvan karkkien kohtaloa.

Read Full Post »

Olen nykyisin kirjaston käyttäjän roolissa, ja arvaatte varmaan, että testaan kirjastomme toimintakykyä. Ajatuksia ja ideoita pukkaa mieleen, ja kun on hyvät suhteet kirjastolaisiin, niin rohkenen jotakin ehdottaakin.

Huomaan käyttäväni sekä painettuja kirjoja että e-aineistoa. Kirjastolle suuri kiitos, että testikäytössä oli muutamia e-readereita. Niiden kokemusten perusteella joulupukki toi meillekin iPadin, jota nyt hyödynnän surutta. Ilman kirjastoa minulla olisi ehkä Kindle, joka ei vastaisi ollenkaan tarpeisiini. Kannatan, että kirjasto esittelee jatkossakin käyttäjille vempaimia.

Mielelläni lukisin kaiken e:nä teekupposen ääressä kotona, mutta ei minulle tuota tuskaa matkustaa kirjastoonkaan, kun on pakko. Huomaan, että se on samalla mielenhuoltoa, vaihtaa jokunen sana luotettavien tietoasiantuntijoiden kanssa. Se kirjakin tulee yleensä otettua kainaloon ja toinen kaupanpäälle.


Kummallekin on oma roolinsa, painetulle ja e-aineistolle. Tällä hetkellä ne ovat omassa työskentelyssäni melko tasavertaisia, mutta siirtyy sitä mukaa e-aineistojen puolelle, kun tarjonta kasvaa. On kuitenkin mukavaa, että on kirjasto ja siellä kirjoja, joita voi käydä lainaamassa. E-aineistot ovat massakulutustavaraa, joita voi hotkia monta putkeen ja tulla viisaaksi. Kirjat taas ovat luksustuotteita, joiden parissa voi tuntea älyllistä iloittelua viisaampiensa seurassa.

Tänään kirjastossa käydessäni toivoin tiedonhakukoneella tapaavani Lauruksen ohella Nellin. Sehän on kätevästi joskin vähän ujosti löydettävissä Lauruksen yläpalkista. Haluaisin kuitenkin tavata Nellin kahden kesken. Olisiko mahdollista, että joka toinen kirjaston tiedonhakukone olisi oletusarvoisesti auki Nellinä? Nellissäkin on tarvittava linkki Laurukseen.

Hanna Lahtinen

vapaana kirjastotyöstä, mutta ei kirjastosta

Read Full Post »

%d bloggers like this: