¿Donde esta la biblioteca? Kokemuksia Erasmus-henkilökuntavaihdosta

Otin osaa Huelvan yliopiston järjestämään International week-tapahtumaan toukokuun alkupuolella. Espanjan aurinko porotti kuumasti, mutta jäikö vaihdosta muutakin ihmeteltävää kuin rusketusrajat talven valkaisemalla iholla?

Mistä alunperin virisi idea lähteä Erasmus-vaihtoon? Ajatus lähti esimieheltäni, joka otti asian puheeksi heti työsuhteeni alussa. Muun perehdyttämisen ohella hän kannusti lämpimästi harkitsemaan ulkomaanvaihtoa ja yleisesti ottaen luomaan kansainvälisiä suhteita kirjastoalalla. Hakuprosessi henkilökuntavaihtoon alkoi konkreettisesti viime syksynä, kun yksikössämme kyseltiin henkilökunnan kiinnostusta Erasmus-vaihtoon. Vaihtohalukkuuteni sai vihreää valoa ja kevättalven paukkupakkasilla aloin suunnitella tarkemmin vaihtoajankohtaa ja -paikkaa. Itselleni työn puolesta kevät sopi parhaiten  ja Huelvassa, Espanjassa järjestettiin sopivasti toukokuun alkupuolella järjestyksessään kolmas kansainvälinen viikko yhteistyökorkeakoulujen henkilökunnalle. Ohjelmaa oli suunniteltu korkeakoulujen eri henkilökuntaryhmille: opettajille, it-henkilöstölle, kv-henkilöstölle ja kirjastolaisille. Koko tapahtumaan otti osaa noin 77 henkilöä 20 eri maasta ympäri maailmaa.

Opettajavaihto Erasmus-ohjelmassa on ollut mahdollista jo pitkään, mutta muulle henkilöstölle tarkoitettu vaihto-ohjelma on ollut mahdollinen vasta muutamien vuosien ajan. Vaihtoon voi hakeutua 1-6 viikoksi ja Erasmus-vaihdon tavoitteena on osallistuvan henkilön ammatillinen kehittyminen, kouluttautuminen ja hyvien käytänteiden vaihto. Tilastotietona lukuvuonna 2009-2010 Suomesta lähti Erasmus-henkilökuntavaihtoon kaiken kaikkiaan 656 henkilöä ja omasta opinahjostani Laureasta 52 henkeä.

Kokemuksena vaihtoviikko oli loistava ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Viikko oli sinällään lyhyt aika perehtyä varsinaiseen työhön konkreettisesti, mutta viikossa ennätti näkemään miten muualla korkeakoulukirjasto toimii ja ennen kaikkea vaihtaa kokemuksia ulkomaalaisten ja myös kotimaisten kollegoiden kanssa.

Etukäteistyötä vaihtoon lähteminen vaati oman työn ohessa yllättävän paljon käytännönjärjestelyineen, paperitöiden ja kaiken mahdollisen ja mahdottoman huomioonottamisessa. Huolellinen paneutuminen ja asioiden järjestely kannatti onnistuneen vierailun merkeissä vaikkakin löysin itseni viikon alussa it-henkilöstölle tarkoitetusta vaihto-ohjelmasta. Ammattinimikkeeni informaatikko (information specialist) oli aluksi aiheuttanut väärinymmärryksen ja  jouduin tovin vakuuttelemaan, etten tiedä tietojärjestelmistä, ohjelmistoista ja vastaavista asioista juurikaan mitään. Sen sijaan e-materiaalit ja kirjaston viestintä olivat minua kiinnostaneita asioita.

Päivät vaihtokohteessa alkoivat leppoisasti aamuisilla espanjan tunneilla: tarjolla oli espanjan kieltä ja kulttuuria sekä ihan aloittelijoille että edistyneemmille. Turistiespanjan kertaus olikin ihan paikallaan sillä vain harva tapaamani paikallinen puhui edes auttavaa englantia.

Espanjantuntien lisäksi päiväohjelmaan kuului muutaman tunnin järjestetty ohjelma kirjastolla. Kokoontumisten aiheina oli muun muassa kirjaston eri prosessien esittelyä, paikallisen Andalusian konsortion toiminta ja aiheisiin liittyvä bencmarkkaus muiden maiden kirjastolaisten kanssa. Iltapäivisin ja iltaisin oli järjestettyä sosiaalista menoa koko vaihtoporukalle. Kaikkineensa nämä kokoontumiset tarjosivat hienoja mahdollisuuksia verkostoitua, tutustua mahdollisiin yhteistyökorkeakoulujen henkilökuntaan ja edustaa sekä omaa organisaatiota että Suomea.

No mitä muuta reissusta jäi konkreettisesti kotiin tuotavaksi kuin ne rusketusrajat? Suomen viileä kevätsää haalisti pian päivetyksen rippeet pois, mutta sen sijaan olen monta kokemusta rikkaampi ja tapasin monia mukavia ihmisiä ympäri maailmaa.  Lisäksi  omaan työhön tarttui uusia näkökulmia ja kynnys lähteä uudemman kerran maailmalle töiden merkeissä madaltui.

Lopuksi – voihan sitä kirjastoespanjaa opiskella näinkin.