Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for marraskuu 2011

Julkinen sektori haluaa sinne, missä ihmiset liikkuvat – ja Facebookista suomalaiset löytyvät,  käyttäjiä on 1,7 miljoonaa.  Kirjastot sosiaalisessa mediassa eivät kuitenkaan ole olleet samanlainen menestys kuin esim. poliisi ja Marko ”Fobba” Forss.  Miksi ja mitä sille voisi tehdä?

If  social media is the answer, what was the question?

2000-luvun alussa informaatiolukutaito oli taikasana kirjaston tulevaisuuteen. Kirjaston rooli tulevaisuudessa olisi IL:n opetus tietoyhteiskunnassa. Vuodesta 2006 lähtien taikasana on ollut sosiaalinen media: Sosiaalisessa mediassa aktivoidaan kävijät crowdsourcing -periaattein tuottamaan itse kirjastolle sisältöä.

Ei mennyt ihan näin. Tietoyhteiskuntakäsite kuivui kokoon,  kirjastojen facebook-sivuilla faneja on alle 5% käyttäjistä ja  hienot sosiaalisen median viritykset jäivät  käyttämättä. Miksi, eikö tehty juuri niin kuin koulutuksissa neuvottiin?

Mikä meni vikaan?

Kirjaston paitsioasema somessa ei johdu siitä, etteivätkö kirjastot osaisi käyttää somea siinä missä muutkin saatuaan kurssitusta aiheesta. Unohtui, että sosiaalinen media on vain viestintä- ja markkinointiväline. Some ei itsessään ole ratkaisu.

Onko kirjaston tuote sitten huono? Bibliofiilejä ja kirjastonystäviä Suomesta kyllä löytyy  yllin kyllin. Kirjastojen tapa rakentaa sosiaalista mediaa on ollut organisaatiokeskeinen ja persoonaton, ”kirjasto viestii”. Vaikka kirjastolaisista itsestään kirjasto on mitä seksikkäin konsepti, kirjasto ei ole Audi tai trendikäs luomuruokakauppa.

Organisaationäkökulmasta sisältönäkökulmaan

Sen sijaan kirjablogit ja erilaiset kirjojen arviointiin keskittyvät palvelut kiinnostavat – kirjablogeista on tullut jo yksi kirjallisuuskriitikkoihin verrattavissa oleva ilmiö. Hyviä esimerkkejä ovat Yleisen kirjaston rakentama kaunokirjallisuuspalvelu Kirjasampo sekä kirja-arvoisteluita tarjoava Kirjavinkit – tai Laurean tiedonhankinnan tuntiopettajan Sara Kokkosen tyttökirjablogi – jota Hesarikin on kehunut!

Kyse on irrottautumisesta organisaationäkökulmasta palvelu- ja sisältönäkökulmaan:  rakennetaan asiakkaalle heitä kiinnostavista aiheista ja kirjaston sisällöistä tuotteita. Kyse on siis perusasiasta: Mitä palveluita, osaamista ja tuotteita kirjastolla on, niitä tuodaan sosiaalisessa mediassa esille.

Pääsemme takaisin kysymykseen, mikä kirjasto oikeastaan on ja mitkä ovat sen keskeiset tuotteet.

Kirjaston osaamisen nostaminen

Kuva: Tuulevi Ovaska

Mihin olemme itse Laurea-kirjastossa pyrkineet? Tavoitteemme on ollut nostaa kirjaston osaamista esille blogissa ja linkittää sitä facebookiin sekä talon verkkosivuille.  Somea on tuettu julistein, tapahtumin ja sähköpostilla. Kaikessa on ollut tavoitteena asiakasviestinnän lisäksi nostaa omaa asiantuntijaprofiiliamme talon sisällä.

Uusi tapa organisoitua ammatillisesti

Sosiaalisesta mediasta on tullut hyvä kanava järjestäytyä ja jakaa osaamistaan ammatillisesti. Blogeista ja facebookista on helppo löytää muita samanmielisiä ja alkaa rakentaa yhteistyötä, irrallaan organisaatioista. Sosiaalisen median kautta on helppo löytää osaajia, kysyä neuvoa, jakaa omia ajatuksiaan tehokkaasti. Tämäntapaisesta järjestäytymisestä on hyvä esimerkki Nuorkirjastolaiset sekä Oppiva kirjasto -verkosto.  Kritiikki siitä, että sosiaalisessa mediassa ”kirjastolaiset vaan viestii toisilleen” on osin oikeutettua, mutta tässä viestinnässä uskon olevan tulevaisuudessa paljon ammatillista voimaa.

Sosiaalinen media isoveljenä

Photo by: Breen Jones flickr.com/photos/breenjones

BMF:n seminaarissa yleisöstä tuli kommentti, että sosiaalisen median ongelma on julkisen sektorin palveluiden liusuminen kaupallisten yritysten ylläpitämiin palveluihin. Kommentti veti salin hiljaiseksi. Tottahan se on,  aikaisemmin internet ja sen palvelut toimivat pitkälti kansallisella tasolla, organisaatiot ylläpitivät omia sivujaan omalla palvelimellaan, nyt Facebook, Google ja Twitter hallitsevat laajasti keskeisten julkishallinnon organisaatioiden viestintää.  Aivan kuin vaivihkaa, mutta silti organisaatioiden some-strategioiden mukaisesti. Ylioppilaslehti kirjoitti aiheesta mielenkiintoisen artikkelin marraskuussa.

”Palveluiden kontrolli ja tiedot ovat amerikkalaisilla. Tämän luulisi herättävän huolta esimerkiksi turvallisuusnäkökulmasta”, sanoo tietotekniikka-asiantuntija, tietokirjailija Petteri Järvinen.

Tätä näkökulmaa ei liene pohdittu Suomessa ennen tämän syksyn henkilötietovuotoja.

Pelkkää hypeä?

Takaisin alkuun:  Onko kirjastojen rooli sosiaalisessa mediassa pelkkää hypeä?Ei ole. Pahin hype on laantunut, jäljelle jäävät toimivat käytänteet. Näkyviin tulevat kirjaston ydinasiat, joiden varassa se seisoo tai kaatuu.

Osallistuin marraskuun alussa – juuri ennen kansalaisten henkilötietovuotoja – Bibliothecarii Medicinae Fenniae ry:n järjestämään sosiaalisen median päivään ja ihmettelin, mitä kummaa uutta sanottavaa minulla olisi aiheesta. Tässä muutama ajatus joista tilaisuudessa puhuin sekä tilaisuuden jälkeen herännyttä pohdintaa.


Read Full Post »

The international week of autumn 2011 was held last week in Laurea Kerava. This year the theme was How to serve future customers.  The week was lively, full of events, fun and informative. The presentations were also actively commented on, as can be read in the event’s blog Laurea Kerava International Week2011.

Of course we wanted to participate; the theme of serving future customers is a hot topic for the library too.  We decided to set up a stand and find out what our customers wanted in an international space in the library premises. We have a vision of a space for all, but especially benefitting students planning to go on exchange, students here on exchange and our international degree students.

However, our visions of the space don’t necessarily coincide with those of our customers. Therefore we had an excellent opportunity during the international week to directly ask for ideas, have short discussions resulting in ideas for our dubious fellow. The ideas ranged from concrete things like a couch and coffee to means of interaction like theme evenings and a skype kiosk.

The next phase in the planning process is to use the ideas as a basis for brainstorming and visualization with various focus groups including staff. We are learning to co-create with our users and believe without a doubt that the result of the process is an international space benefitting all.

Unfortunately the space lacks a name at the moment; fortunately we got many imaginative suggestions during the week. And soon the best ones will be on view at the library, and everyone can vote for their favorite so that the most catching one is chosen.

Students have travelled all around the world as you can see on the map and they have a lot experiences to share.

Kaisa and Anna from Kerava Library

Read Full Post »

Asiakastyytyväisyyskyselyä ei enää koeta riittävänä välineenä asiakastiedon keräämiseen. Asiakaslähtöisyys, käyttäjälähtöisyys ja -keskeisyys, service design, Living Labs – Sanoja strategiassa ja tavoitteissa, mutta onko Suomen kirjastoissa oikeasti jo saatu aikaan käyttäjää osallistavaa kehittämistyötä ja jos on, minkälaisin menetelmin? Käyttäjäkeskeistä kehittämistä tukevan Oppiva Kirjasto / Learning Libraries -verkoston toiminta käynnistettiin keväällä 2011 ja tänään 8.11. järjestettiin ensimmäinen workshop Laurean tiloissa Tikkurilassa.

Workshopin aihe sekä puhujat kiinnostivat monia, sillä seminaaripäivän paikat täyttyivät nopeasti ja ilmoittautuneita jouduttiin ottamaan varasijoille. Aamupäivällä oli lyhyt käsitteistön esittely sekä muutama kehittämisesimerkki, iltapäivällä oli varsinainen workshop-osuus.

Alussa Päivi Ylitalo-Kallio täsmensi käsiteviidakkoa. Hän toi esiin keskeisen ajatuksen siitä, että kirjaston perinteinen malli on ollut kokoelmakeskeinen (l. tietosiilo jota henkilökunta tarjoaa asiakkaille käyttöön), käyttäjäkeskeisen kehittämisen ajatus on yhdessä työskentely asiakkaan kanssa.

Avainklubin crowdsourcing -alusta ja suomalaiset yritykset

Joni Nikula kertoi Suomalaisen työn liiton perustamasta Avainklubi-nimisestä yhteisöllisestä verkkopalvelusta, joka osallistaa käyttäjiä ideoimaan ja jatkokehittämään tuotteita ja palveluita yhteistyössä suomalaisten yritysten kanssa. Käyttäjät kirjautuvat palveluun ja jakavat ideoitaan toisten kehittäjien ja yritysten kanssa. Palvelu perustuu ajatukseen crowdsourcingista eli yhteisöosallistamisesta tai talkoistamisesta, jossa hyödynnetään suurten ihmisjoukkojen kollektiivista älykkyyttä kehittämistyöhön ja jonka on Nikulan mukaan havaittu usein tuottavan enemmän liikevaihtoa kuin perinteisen yrityksen oman kehittämistyön ilman käyttäjiä. Tällä hetkellä klubilaisia on 4600 ja ideoita palveluun on kirjattu yli 600.

Urban Office ja huomisen arki

Roberto Corsini kertoi Helsingin kaupunginkirjaston tavasta tehdä käyttäjälähtöistä kehittämistä kahden kehittämiskohteen näkökulmasta. Urban Office on ilmainen kirjaston tarjoama kaupunkitoimisto Lasipalatsissa Rautatieasemaa vastapäätä tavallisen työntekijän tai pk-yrittäjän tarpeisiin. Idea ilmaisesta toimistosta syntyi vastauksena kirjaston tiloissa Lasipalatsissa käyneiden asiakkaiden tarpeisiin.

Urban Officen käyttäjälähtöiset menetelmät olivat

  • käyttäjien tarkkailu / havainnointi
  • keskustelu asiakkaan kanssa
  • ei varsinaisia tutkimusmenetelmiä

Huomisen arki -toiminta on Helsingin kaupungin kirjaston sekä Pääkaupunkiseudun innovaatioyhteisöjen yhteinen aloite. Kirjastoihin tuodaan testattavaksi ja jatkokehitettäväksi käyttäjille innovaatioita tarkoituksena edistää innovaatioiden liikkeellelähtöä ja läpilyömistä.

Katseenseurantatutkimus kirjastossa

Satu Hyökki ja Kaisa Puttonen kertoivat katseenseuranta-tutkimuspilotista Laurean Keravan kirjastossa. Pilotissa testattiin katseenseurannalla kerättävän ja visuaalisen datan, tarkemmin sanottuna katsevideon (gaze replay) hyödyntämistä käyttäjätutkija dialogissa yhdistämällä eri menetelmiä. Katsevideossa yhdistyy kaksi videota, silmänliikkeitä kuvaava video sekä käyttäjän näkemää ympäristöä kuvaava video. Käytännössä tämä tarkoittaa videota, jossa käyttäjän katseen kulkua kuvaava kursori  liikkuu näkymässä, jonka käyttäjä on kulloisessakin tilanteessa nähnyt.

Satu Hyökki näytti videon, jossa koehenkilö etsii Markkinointi&Mainonta-lehteä kirjastossa. Monelle läsnäolevalle video varmasti avasi silmät siihen, kuinka eri tavalla käyttäjä näkee kirjaston palvelut ja tilan ja käyttäjälähtöiselle kehittämiselle on tarvetta.

Learning Cafe

Iltapäivällä järjestimme Learning Cafen, jossa osallistujat pääsivät kertomaan omia kokemuksiaan käyttäjälähtöisen kehittämisen parissa.  Itse vedin menetelmät-pöytää ja itseäni yllätti, kuinka paljon ideoita ja kokemuksia kirjastoilla jo oli. Keräsimme paperille käytettyjä tai tarkoitukseen ajateltuja menetelmiä: haastattelut, tarkkailu, monitoring (tietyn tilanteen käyttäjien toimintojen ja sijainnin kirjastotilassa kirjaaminen), asiakaspolun kirjaaminen (mistä käyttäjä saapunut, miten hakee, miten käyttää tietoa), six thinking hats (käyttäjien kanssa esim. käyttösääntöjen miettiminen eri näkökulmista), arkipäivän kommenttien kirjaaminen, kumppanuusryhmät, workshoping  ja järjestelmästä tulevan datan kirjaaminen.

Quick and dirty -menetelmien käyttö voisi olla hyvä tapa aloittaa käyttäjäkeskeinen kehittämistyö, sillä suurisuuntaisen hankkeen aloittaminen voi siirtää kehittämisen hamaan tulevaisuuteen.

Oppiva kirjasto -verkostosta on tarkoitus luoda löyhä verkko, joka jakaa kokemuksia ja menetelmiä sekä edistää kirjastoissa tapahtuvaa käyttäjäkeskeistä toimintaa. Tervetuloa mukaan toimintaan! Löydät meidät facebookista tai wikistä.

Kirjastoverkko: Leena Elenius kertoo Käyttäjät kehittämään! Oppiva kirjasto -verkoston ensimmäisestä työpajasta

Verkko haltuun: Käyttäjät kehiittämään! Osalliistava suunnittelu kirjastossa.

European Network of Living Labs -sivulla uutinen tapahtumasta:  Learning Libraries in Finland

Read Full Post »

%d bloggers like this: