Helmikuussa juhlitaan

Huomasin, että talvinen helmikuu on täynnä juhlapäiviä ja päätin selvitellä taustoja tarkemmin. Tässä poimintoja perinteiden taustoista ja helmikuun herkuista:

Sunnuntai 5.2.


Kuukauden aloittaa liputuspäivä 5.2. kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin kunniaksi.  Porvoolaisrunoilijan 50-vuotispäivistä vuonna 1858 alkaneeseen juhlaan kuului aikanaan  ylioppilaiden ja koululaisten laulutervehdykset, soihtukulkueet ja patsaiden seppelöinti. Nykyään muistamme päivän parhaiten kauppoihin ilmestyvistä Runebergin tortuista. Makeasta pitävä runoilija siivitti itsensä luovaan vireeseen aamuisin nauttimalla sokerileipuri Asteniuksen vadelmaleivoksia. Runebergiin liittyen pitäisi muistaa myös Vänrikki Stoolen tarinat, joiden johdantorunoon Maamme-laulu perustuu.

Tiistai 14.2.

Seuraava helmikuun juhla on vielä varsin nuori tulokas Suomessa, juhlapäivän vietto alkoi vasta 1980-luvulta.  Parhaiten ystävänpäivä (St. Valentines Day) 14.2. tunnetaan yhdysvaltalaisena rakastavaisten päivänä, jolloin sydänkortit vaihtavat omistajaa. Juuret ovat kuitenkin ajallisesti huomattavasti kauempana. Esikristillisen Rooman riehakkaat Iupercalia-juhlat muovattiin katolisen pyhimyksen Valentinuksen juhlaksi. Pyhä Valentinus oli piispa, joka legendan mukaan vihki roomalaisia sotilaita vastoin Rooman keisarin tahtoa – ja sai kuolemantuomion. Vangittuna ollessaan vaimot ja morsiamet muistivat häntä kortein, kirjein ja kukkasin. Päivä on jäänyt elämään rakastavaisten päivänä – keskiajalla uskottiin että jopa linnut valitsevat parinsa juuri helmikuun 14. päivä. Suomessa ystävänpäivää viettävät enimmäkseen nuoret teemaan sopivilla juhlilla ja tapahtumilla. Kaikkien pitäisi muistaa, että: ”Yksi siunattu puoli vanhoissa ystävissä on: heidän seurassaan voi olla typerä” (R.W. Emerson)

Tiistai 21.2

Laskiaissunnuntai on aina seitsemän viikkoa ennen pääsiäispäivää, ja sitä seuraa laskiaistiistai sekä  paaston aloittava tuhkakeskiviikko. Tämän vuoksi laskiaispöydässä pitää olla paljon rasvaista ruokaa. Hernekeittoa, pannukakkua, laskiaispullia ja munkkeja on syöty jo satoja vuosia.http://www.lansi-savo.fi/Kulttuuri%20ja%20viihde/8833491.html  Nyt vietämme laskiaistiistaita 21.2. Meillä laskiainen on perinteisesti ollut iloinen ulkoilu- ja herkuttelupäivä, johon liittyi uskomuksia. Esim. pitkä mäenlasku takasi ”Pitkiä pellavia, hienoja hamppuja ja nauriita kuin lautasia”. Opiskelijoiden nykyisellä Kaivopuiston ulkoiluriehalla on esikuvansa jo 1800-luvun puolesta välistä, kun Kaisaniemessä laskettiin lyhdyin valaistua mäkeä musiikin soidessa.

Tiistai 28.2.

Kalevalan päivä on vakavahenkisempi juhlapäivä. Elias Lönnrotin tarinoista yhtenäiseksi eepokseksi kokoama Kalevala on innoittanut monen eri alan taitelijoita. Lönnrot

Mike Pohjolan tekemä lyhennelmä Kalevalasta

allekirjoitti 28.2.1835 Kalevalan ensimmäisen painoksen esipuheen, ja siitä yliopiston ja opiskelijoiden juhla laajeni vähitellen viralliseksi liputuspäiväksi. Soihtukulkueita tämänkin juhlan viettoon kuuluu. Päivää voi hyvin nykyisin juhlistaa vaikka järjestämällä ystäville päivällisen, jossa on suomalaista perinneruokaa. Suosittelen jälkiruuaksi mustikkarättänää vanilijakastikkeen tai jäätelön kera.

Keskiviikko 29.2.

Vuonna 2012 on jälleen tasoitettava ajanlaskua ja kalenteriin on lisätty karkauspäivä 29.2. Jo tuhat vuotta karkauspäivää on pidetty epäonnen ja nurinkurisuuden päivänä.  Karkausvuonna säät ovat arvaamattomia ja sato todennäköisesti huono. Karkauspäivänä syntyneet pienokaiset ovat pahankurisia ja tuona nurinkurisuuden päivänä solmitut avioliitot olivat tuomittu epäonnistumaan. Tänä nurinkurisuuden päivänä naiset saavat kosia. Myönteinen vastaus takaa välttymisen vanhojen piikojen ja poikien seurasta Kyöpelinvuorella.  Kielteinen vastaus edellyttää mieheltä lahjaa: Suomessa saa hamekangasta ja Englannissa puolestaan hanskat. Ruokaperinteitä ei tähän päivään liity (harmi kyllä!), mutta voisi kuvitella karkaustanssien kanttiinissa olleen tiskin alla salaa annettavaksi lemmenjuomaa ennen kosintayritystä.

Jos järjestämme viidet juhlat helmikuun aikana, niin johan sydäntalven vietto lämpiää huomattavasti.

Lisää aiheesta Lauruksessa:

Anu Seljavaara ja Päivi Kärjä (toim.). Juhlat alkakoot! Vuotuisa tapoja ja perinteitä. WSOY, 2005.
Päivi Imonen ja Riitta Nevala (toim.). Juhlakirja – juhlia, tapoja ja perinteitä. WSOY, 2003.
Satu Aalto (toim.). Suuri perinnekirja. Karisto, 2008.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s