Valovoimaa

Ihana kevätaurinko näyttää toisenkin puolensa ja paljastaa armottomasti talviunta uinuneen huushollin pölypesät. Keväinen raikkaus haastaa nuuskimaan nurkkia ja käymään sotajalalle kaamoksen aikana niin rauhassa paksuuttaan kasvattanutta karvaista kerrostumaa vastaan. Armoa ei tunneta täälläkään: vasta eilen imuroin sohvan takaa siellä talvehtineen hämähäkkiyhdyskunnan taidokkaat kymmensenttiset pyydykset, jotka olivat silminnähden onnistuneesti pitäneet harajalat leivissä – kuivettuneista hyönteisraadoista päätellen.

Ikkunat, ne saavat vielä odottaa kärpäsenkakkoineen. Energiatasoni ei juuri nyt (eikä luultavasti vielä lähiviikkoinakaan) yllä ikkunanpesun suururakkaan. Sitä paitsi vasta huhti-toukokuussa koivut päästävät keltaisen kaikkialle kulkeutuvan siitepölynsä valloilleen. Olisi siis turhaa työtä pestä ikkunat liian aikaisin. Ja pakkaspäivän ikkunanaukomisesta syntyvä lämpöhukka nostaisi sähkölaskua pilviin. Tyydyn siis ihailemaan kevään ihmettä ynnä nietosten hapertumista erinäisten läiskien ja kämmenenjälkien takaa keittiön ikkunasta. Valo on niin voimakasta, ettei pieni suodattuminen tee mitään, vähentää vain kirkkauteen tottumattomien silmäparkojen kokemaa kontrastia.  Aurinkolasit ovat olleet käytössäni jo viikkokaupalla, ja keväisin harkitsen niiden käyttämistä myös muutaman metrin säteellä ikkunoista sisätiloissa.

Peukaloani, sitä mahdollisesti pikkuisen vihertynyttä, tulee nyt käytettyä runsaasti kaikenlaisten kasvikatalogien selaamiseen. On osattava olla realisti ja hillitä innostusta seulomalla mielessään kuvastojen kukkarunsautta ainakin 80 prosentilla. Tänä keväänä olen ajatellut hyötykäyttää tilan puutteessa tyttären kilpikonnaterraarion UV-lamppua taimikasvatuksessa. Keskustelu käykin kuumana tulisivatko kyseeseen vain lemmikin lempisalaattien koekasvatus vai kesäkukantaimien massatuotanto. Taimien kotikasvatuksessa pääasia ei sittenkään ole tulos, vaan mullantuoksuinen prosessi, jossa vuorottelevat värikylläiset ennakko-odotukset ja kuihduttava epätoivo. Mikäli tulosta kuitenkin syntyy, on se luettava pienten ihmeiden joukkoon. Itse kasvatetun basilikan napsimista tai pihan perällä päivänpaisteessa kypsyneen kirsikkatomaatin makeutta ei moni asia voita!

Siementen itämistä odotellessa voisi luoda silmäyksen huonekasvien lehtien tilaan: sielläkin pörröttää vastaan jouhea pölykasvusto. Viedäkö kukat suoraan suihkuun vai upottaako osa pölystä suoraan pintasolukon klorofylliin nihkeällä pyyhkäisyllä? Ennakoin perheen teini-ikäisten äänekästä vastareaktiota suihkun valtaamiselle ja päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Jos saan rakenteellista tuhoa aikaan eivät kasvini siitä kevätvalon huumassaan näytä kärsivän. Päinvastoin, keväällä moiset pikkunirhamat tuppaavat unohtumaan sisäisen toivon vallatessa kaiken elollisen.

Suunta on kohti valoa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s