Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for kesäkuu 2012

Alkuvuodesta Laurea-kirjaston kilpahenkiset kirjastonhoitajattaret ottivat ammattikorkeakoulukirjastojen liikuntahaasteen vastaan. Heti tammikuun alussa askelmittarit viritettiin tehokäyttöön, Huippumalli haussa  -ohjelmaa katseltiin kotisohvalla abtronicit täristen ja mielessä raikasi 24/7 Eye of the tiger. Vaan miten lopulta kävikään – alkoiko hikinauha puristaa päätä matkan varrella, menikö lenkkareiden nauhat solmuun vai tuliko saavutettua mielenrauha, tyyneys ja ne Kotiteollisuuden Jouni Hynysen laulamat ”salilla treenatut pakarat”.  Lue eteenpäin, tiedossa tiukka raportti Laurean sporttipirkkojen liikunnallisesta keväästä.

Laurean liikuntaskabaan osallistuneet listasivat kevään tavoitteekseen mitä moninaisempia konkreettisia päämääriä; toiset halusivat liikkua kolme kerta viikossa, toiset hankkia pirteämmän mielen ja paremman kunnon kesäkirmailuun, ja kertoipa eräskin tavoitteekseen spagaatiin taipumisen kesään mennessä. Liikunnallisesti kukaan ei aloittanut ihan tyhjältä pöydältä, ja kuten eräs skabaan osallistunut sanoikin, näihin liikuntajuttuihin ottaakin usein osaa ne, joilla on jo muutenkin intoa liikkumiseen. Tosin erään osallistujan terveisenä ilokseni kuulin, että tämä työporukan yhteinen liikuntaproggis oli saanut jumppakärpäsen puraisemaan nykyisen himozumbaajan latinolanteisiin.
Ay caramba!

Liikuntahaasteessa mainittiin, että HeiaHeia-järjestelmään olisi suotavaa luoda oma ryhmä ja kirjata liikuntasuoritukset suoraan sinne. Osa ryhmäläisistä olikin jo aiemmin käyttänyt HeiaHeiaa ja nyt loputkin tutustuivat siihen. Järjestelmän käyttö koettiin innostavaksi, ja se toi ryhtiä liikkumisen säännöllisyyteen, liikuntapalluroiden kerääminen otettiin säännölliseksi tavaksi ja kavereita tsempattiin peukuttamalla urheilusuoritusten kertyessä. Vaan kyllä kollegoista paljastui uusia puoliakin: normaalisti arjessa, kun vaihtaa työkuulumisia ja tuskailee järjestelmien toimimattomuuksien parissa, niin kevään mittaan nämä samat ihmiset näyttäytyivät ihan uudella tapaa. Yksi treenaa iltojaan spinningin parissa, toinen liihoittelee tanssitreeneissä ja valmistautuu kevään esitykseen kun taas kolmas vimmaisesti siivoaa ja zumbaa – kenties samaan aikaan :). Lajikirjo vaihteli laidasta laitaan: osa kertyi tärkeästä arkiliikunnasta, osa perinteisestä happihyppelystä juoksun ja kävelyn parissa, osa taas kahvakuulan heiluttelun ja joogan parista.

Yhteenvetona ja tilastotietoina Laurea-kirjastolaisten kevään liikunnallisesta saldosta: ryhmän koko 6-7 (terveet/sairastupalaiset), liikuntakertoja 584 kpl ja tunteja puolestaan 593. Ei paha!

Ja niin innokkaasti tämä porukka on jakanut liikuntasuoritusten jälkeen HeiaHeiassa toisilleen kannustukseksi symbolisia cocktaileja, oluttuoppeja ja karkkeja, että voisi luulla porukan heiluvan urheilusuoritusten jälkeen koko ajan joko pienessä sievässä tai sokerihumalassa. Näin ei toki ole, vaan kyllä se liikunnanilo on humalluttanut nämä mielet ja saa pepun keikkumaan iloisesti hyllytyksiä tehdessä. Tässä muutamia kommentteja osallistuneilta:

Voiko työhyvinvointia olla ilman kehon fyysistä huoltamista?

Liikuntaan käytettyä aikaa ei yleensä ikinä kadu

Työpäivän väsymys jää lenkille

Arkiliikunnalla on suuri merkitys pallurajahdissa

Moon tykänny!

Perinteinen aerobic (ihan kamalaa!)

Olen saanut liikunnasta monta iloista elämystä

Ilman haavereita ei olla tästä(kään) proggiksesta selvitty – urheilija ei tervettä päivää näe, vai kuinka sitä nyt tavataankaan sanoa. Elämä tuo aina arkeen omia pikku haasteitaan ja aina ei kaikista aikatauluista vaan pysty pitämään kiinni – sen opimme tänä keväänä.  Tiettyä lempeyttä itseään kohtaan pitää antaa ja asettaa realiteetit elämän eri osa-alueille – kokonaisvaltainen hyvinvointi koostuu itsensä fyysisestä ja henkisestä rasittamisesta sekä elämästä herkuttelun sopivasta kombosta, joka räätälöityy tasan tarkkaan henkilökohtaisesti. Vertailu muihin ei kanna pitkälle vaan jokaisen on löydettävä itselleen sopiva tasapaino.

Laurean sporttaajat kuittaavat raportin. Kiitos ja kumarrus – meillä oli kivaa ja toivomme jatkoa! Toivottelemme kaikille oikein mukavaa juhannusta ja keskikesän juhlaa! Nauttikaa yöttömästä yöstä, kuutamouinneista ja hyttysistä – niitä meinaan riittää ny!

P.S. Miten sen spagaatin kävi?? Ei kuulemma ihan taivu…mutta melkein!

Read Full Post »

Suomen VirtuaaliAMK -verkosto otti yhteyttä Laurea-kirjastoon syksyllä 2010 ja tiedusteli, josko Laurea-kirjastolla olisi intressiä lähteä ESR-rahoitteiseen hankkeeseen rakentamaan nettiin seksuaaliterveyden oppimisympäristöä. Vaiheiden kautta esimies päätyi kysymään minua osatoteuttajan (virallinen ilmaisu tässä yhteydessä) edustajaksi tuottamaan oppimisympäristöön informaatiolukutaitovälineet. Kun työarki on kiireistä asiakaspalvelua ja muuta kirjaston perustyötä, niin tällaiseen tarjoukseen voi vain tarttua.

Matkan varrella hankkeeseen lähteminen on osoittautunut oikeaksi valinnaksi. Se on tuonut työhön paljon iloa, innostusta, oivan mahdollisuuden informaatikon ammattitaidon päivittämiseen, oman arkityön tarkastelun etäältä. Oman työn lomassa hankkeelle työskentely koettelee väistämättä työkaverin joustavuutta, kiitos Minnan ja Ainon.  Irrottautuminen työarjesta pariksi kuukaudeksi keväällä 2012 on ollut luksusta sekä itselle että varmasti myös työtoverille. Tämä on ollut mahdollista sijaisen voimin.

VirtuaaliAMK-verkoston, Laurea-kirjaston ja Jyväskylän amkin lisäksi hankkeen muiksi osatoteuttajiksi tulivat HIV-tukikeskus, Turun, Keski-Pohjanmaan, Lahden ja Hämeen amkit, Helsingin Diakonissalaitos sekä Sexpo-säätiö. Verkostoituminen näiden muiden toimijoiden kanssa on ollut antoisaa. Oman rikkautensa on tuonut työskentely alan lehtorin kanssa – terveiset Maijalle Jyväskylän amkiin. Yhteyttä on pidetty lähitapaamisilla, webinaareissa, ACP-kokouksissa, s-posteilla. Hanketta on esitelty sairaanhoitajapäivillä, Eduka-messuilla. Hankkeelle on perustettu oma nettisivusto, jossa voi seurata hankkeen vaiheita. Laureassa on oma Repo-hankerekisteri, josta löytyy kaikki Laureassa päättyneet ja parhaillaan käynnissä olevat hankkeet, siis myös AYVOT – Avoin Yhteisöllinen Virtuaalinen Oppimisympäristö.

Kansallisella tasolla hankkeessa on useita toimijoita, mutta hanke työllistää omassa organisaatiossakin useita henkilöitä: organisaation johdon, johdon sihteerin, oman esimiehen, talouspalvelun ammattilaiset, hankerekisterin ylläpitäjät, yksikön hankevastaavan. Toisen työajan ja työpanoksen kunnioittamiseen ja työrauhan antamiseen havahtuu aika pian. Täyttämällä asiakirjat huolellisesti ja ajallaan, tekemällä saamistaan ohjeista muistiinpanot, opettelemalla käyttämään asiakirjasalkkua muovitaskuineen – kiitos Erjalle vinkistä – helpottaa monen munkin ihmisen työarkea. Seuraavassa hankkeessa osaan nämä kaikki tosi hyvin :).

Hankkeen aiesopimus allekirjoitettiin syksyllä 2010. Oma työskentelyni hankkeessa alkoi aktiivisesti keväällä 2011. Työ oli alussa aiheeseen perehtymistä, sisällön suunnittelua, alustojen testaamista. AktiiviElg ja Fronter tulivat tutuiksi. Kokopäiväisesti hanketyöskentelyyn siirtyminen on vienyt asiaa huimasti eteenpäin. Kesäkuun 2012 vertaisarviointi vahvisti valittua suuntaa Kirjasto-osuuden sisällöstä – informaatiolukutaidon palikat alkoivat asettua kohdilleen. Heti kun oma työskentelytapa ja oma työajankäyttö hankkeessa alkoi hahmottua, uskalsi päästää irti normaalista päivätyöstä ja pääsi hankkeen imuun. Terkossa oli aina sama loossi aamulla tyhjänä minun levittäytyä tavaroineni omaan rauhaani.

Muusta oppimisympäristön sisällöstä tässä vaiheessa vain sen verran, että ympäristöä rakennetaan Moodle –alustalle. Intensiivinen työskentely sisällön parissa jatkuu vuoden 2012 loppuun. Ympäristö avataan netissä alkuvuodesta 2013. Ympäristöstä tulee autenttinen ja geneerinen. Se on siirrettävissä mihin tahansa aihealueeseen. Käyttäjiä ovat aiheesta kiinnostuneet kansalaiset, opiskelijat, jotka suorittavat opintoja sekä alan opettajat. Ympäristö mahdollistaa vertaistuen ja elinikäisen oppimisen.

Alussa hanke näytti asiakirjojen hallinnoinnilta. Mikä on Pääkirja? Miltä näyttää Pääkirjan avain? Miten täytetään Tiivistelmä-lomake? Kuka minkäkin dokumentin allekirjoittaa, mistä otetaan kenellekin kopio ja kenelle mistäkin asiakirjasta lähetetään alkuperäinen. Näitä pääjohtajan allekirjoittaman Maksatushakemuksen liitteiksi tulevia asiakirjoja on maksatuskauden päätyttyä kuukausi aikaa kerätä ja täyttää ja postittaa hankkeen organisoijataholle. AYVOT-asiakirjat –kansio tietokoneen työpöydällä on helmi :).

Oma kiva juttunsa hankkeessa on ollut se, että on voinut selata ja lukea aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Vuodelta 2010 olevat julkaisut alkavat tuntua vanhoilta. Tekisi mieli kurkistaa tulevaisuuteen.  Pari seikkaa on muodostunut tienviitoiksi ohjaamaan hankearjen suuntaa: sopimuksen muistaminen  – mitä on kirjattuna omaksi vastuutehtäväksi hankkeessa, päiväkirja – alusta saakka päiväkirjan pitäminen työn etenemisestä, omista fiiliksistä, kirjallisuusvinkeistä sekä säntillinen päivittäinen työajanseuranta. Silloin tällöin voi miettiä sitäkin, miten karttuvaa osaamista voi hyödyntää omassa työssä ja työyhteisössä.

Lisätietoja hankkeesta:

Hannele K.

Read Full Post »

Jätin kirjastotyöt Laureassa helmikuussa 2011. Vatsassa kasvoi ihmisen alku, jonka oli määrä erkaantua kantajastaan maaliskuun lopussa. Vointi oli ollut heikonlainen jo useamman kuukauden – äitiysloman alkua olikin odotettu, keskellä helmikuun lumen ja pakkasen, isompien lasten päiväkotirumban ja aamuisten toppapukutaistelujen.

Niin nuo kaksi isompaa ihanuutta, tyttö ja poika, saivat suloisen pikkuveljen maaliskuun puolessa välissä. Alkoi vauvanhoito ja uudenlainen perhe-elämä. Vuosi meni vikkelään. Perhetilanne näytti siltä, että nuoren poikuuden isä olisi valmis jäämään koti-isäksi. Minulle koitti töihin paluu huhtikuun alussa.

Paluu oli jännittävää. Paukahdin ensimmäisen työpäivän aamuna työhuoneeseen ja tapasin tulevan kollegani Katariinan. Katariina oli sijaistamassa vakiokollegaani Hannelea tämän työskennellessä hankeinformaatikkona Laurean ulkopuolisessa hankkeessa. Katariina taisi ihmetellä kuka ihmeen lyhyttukkainen blondi tänne hyökkää; se olin minä, taiteilijamiehen hiustenleikkuuseen/-värjäykseen yllyttämä äitikirjastontäti 🙂

Ensimmäinen viikko meni shokissa: paljon aikuisia ihmisiä ympärillä, yhtäkkiä ei tarvinnutkaan enää palvelualttiina kuulostella, onko jollakin nälkä, vaipanvaihtotarve tai muuten vaan tylsää. Aamuisin olin täydessä valmiudessa töihin lähtöön jo paria tuntia ennen herätyskellon soimista. Perjantaina olin NIIN väsynyt. Kauhistelin työelämän rankkuutta. Tai oikeammin:  työelämän ja pienten lasten äidin työn YHDISTÄMISEN rankkuutta.

Parissa viikossa tilanne tasaantui. Aloimme Katariinan kanssa toimia hyvin yksiin (kahden työntekijän kirjastossa on yhteistyön toimiminen välttämätöntä). Omat työrutiinit palautuivat mieleen. Opin ottamaan rennommin. Sain polkupyörän huollettua ja suhautin vartissa töihin. Lapsetkin tottuivat ajoittaiseen äidittömyyteen.

Miltä kaikki sitten näyttäytyi vuoden mittaisen breikin jälkeen? Heti alusta lähtien vahvistui ajatus siitä että haluan olla työssäni lähellä asiakkaita. Haluan vahvistaa ja laajentaa rajapintaa kirjaston ja asiakkaiden välillä, niin fyysisesti kuin virtuaalisessakin tilassa. Haluan kuulla ja tietää mitä opiskelijat haluavat ja tarvitsevat. Haluan motivoida heitä opinnoissaan ja ammatti-identiteetin muodostumisessa. Näistä asioista koen saavani jotain myös itselleni, nämä asiat koen omikseni ammattikorkeakoulukirjastotyössä. Aiommekin kollegan kanssa kehittää omaa Otaniemen kirjastopalveluamme käyttäjäystävällisemmäksi niin fyysisessä kuin virtuaalisessa tilassa. Aika näyttää miten siinä onnistumme.

Loppuun täytyy esitellä ne minun tärkeimmät työnantajani ja vaativimmat asiakkaani. He antavat minulle joka päivä aihetta suureen iloon sekä pitävät mieleni virkeänä.

Aino

Aaro, Tuure ja Anni Lahden mummolassa talvella 2012 ❤

Read Full Post »

%d bloggers like this: