Kotiäidistä Laurean informaatikoksi, eli kuinka sujui työhön paluu kolmen pienen lapsen äidiltä

Jätin kirjastotyöt Laureassa helmikuussa 2011. Vatsassa kasvoi ihmisen alku, jonka oli määrä erkaantua kantajastaan maaliskuun lopussa. Vointi oli ollut heikonlainen jo useamman kuukauden – äitiysloman alkua olikin odotettu, keskellä helmikuun lumen ja pakkasen, isompien lasten päiväkotirumban ja aamuisten toppapukutaistelujen.

Niin nuo kaksi isompaa ihanuutta, tyttö ja poika, saivat suloisen pikkuveljen maaliskuun puolessa välissä. Alkoi vauvanhoito ja uudenlainen perhe-elämä. Vuosi meni vikkelään. Perhetilanne näytti siltä, että nuoren poikuuden isä olisi valmis jäämään koti-isäksi. Minulle koitti töihin paluu huhtikuun alussa.

Paluu oli jännittävää. Paukahdin ensimmäisen työpäivän aamuna työhuoneeseen ja tapasin tulevan kollegani Katariinan. Katariina oli sijaistamassa vakiokollegaani Hannelea tämän työskennellessä hankeinformaatikkona Laurean ulkopuolisessa hankkeessa. Katariina taisi ihmetellä kuka ihmeen lyhyttukkainen blondi tänne hyökkää; se olin minä, taiteilijamiehen hiustenleikkuuseen/-värjäykseen yllyttämä äitikirjastontäti 🙂

Ensimmäinen viikko meni shokissa: paljon aikuisia ihmisiä ympärillä, yhtäkkiä ei tarvinnutkaan enää palvelualttiina kuulostella, onko jollakin nälkä, vaipanvaihtotarve tai muuten vaan tylsää. Aamuisin olin täydessä valmiudessa töihin lähtöön jo paria tuntia ennen herätyskellon soimista. Perjantaina olin NIIN väsynyt. Kauhistelin työelämän rankkuutta. Tai oikeammin:  työelämän ja pienten lasten äidin työn YHDISTÄMISEN rankkuutta.

Parissa viikossa tilanne tasaantui. Aloimme Katariinan kanssa toimia hyvin yksiin (kahden työntekijän kirjastossa on yhteistyön toimiminen välttämätöntä). Omat työrutiinit palautuivat mieleen. Opin ottamaan rennommin. Sain polkupyörän huollettua ja suhautin vartissa töihin. Lapsetkin tottuivat ajoittaiseen äidittömyyteen.

Miltä kaikki sitten näyttäytyi vuoden mittaisen breikin jälkeen? Heti alusta lähtien vahvistui ajatus siitä että haluan olla työssäni lähellä asiakkaita. Haluan vahvistaa ja laajentaa rajapintaa kirjaston ja asiakkaiden välillä, niin fyysisesti kuin virtuaalisessakin tilassa. Haluan kuulla ja tietää mitä opiskelijat haluavat ja tarvitsevat. Haluan motivoida heitä opinnoissaan ja ammatti-identiteetin muodostumisessa. Näistä asioista koen saavani jotain myös itselleni, nämä asiat koen omikseni ammattikorkeakoulukirjastotyössä. Aiommekin kollegan kanssa kehittää omaa Otaniemen kirjastopalveluamme käyttäjäystävällisemmäksi niin fyysisessä kuin virtuaalisessa tilassa. Aika näyttää miten siinä onnistumme.

Loppuun täytyy esitellä ne minun tärkeimmät työnantajani ja vaativimmat asiakkaani. He antavat minulle joka päivä aihetta suureen iloon sekä pitävät mieleni virkeänä.

Aino

Aaro, Tuure ja Anni Lahden mummolassa talvella 2012 ❤


2 thoughts on “Kotiäidistä Laurean informaatikoksi, eli kuinka sujui työhön paluu kolmen pienen lapsen äidiltä

  1. Hauska lukea, kuinka tosissaan Laurean kirjastokollega ottaa työnsä ja toimensa äitinä ja kirjasotatinä! Tällaisia me olemme.
    Erja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s