Behind the bookshelves – Mitä tapahtui IFLA-konferenssin kulisseissa?

Otin osaa vapaaehtoisena työntekijänä kirjastoalan maailmankonferenssi IFLAan, joka järjestettiin tänä vuonna Helsingissä. Pari vuotta sitten alkanut valmistautuminen konferenssiin huipentui viime viikolla tositoimiin.

Tätä blogia kirjoittaessa viikonloppu on ohi, univelat kuitattu ja viime viikon lukematta jääneet Hesarit on selailtu läpi. Viikko vapaaehtoistyössä Helsingin tämän vuoden suurimmassa konferenssissa oli monella tapaa inspiroiva, yllättävä ja voimaannuttava kokemus.

Mistä kaikki alkoi?

Henkinen valmistautuminen kansainvälisen kirjastoväen kokoontumisajoihin alkoi jo puolitoista vuotta sitten, kun konferenssiin huudeltiin vapaaehtoistyöntekijöitä. Ensimmäistä kertaa kokoonnuimme tämän vuoden alussa suuremmalla porukalla Helsingissä. Silloin paukkupakkasten aikana konferenssin alkaminen tuntui etäiseltä tapahtumalta, joka olisi sitten joskus kesäloman jälkeen.

Tunnetusti aika laukkaa nopeaa vauhtia eteenpäin ja pian lomat oli lomailtu ja kokoonnuimme vapaaehtoisten koulutustilaisuuteen Messukeskukseen. Tunnelma oli odottava ja hieman jännittynyt; millaisia tilanteita tulee eteen, osaanko hommani ja ennen kaikkea: minkä värinen se meidän työpaitamme on? No, sininenhän se oli.

Surrealistinen arjestairtautumiskokemus

Kun konferenssin avajaismaljat oli kilistelty ja työvuorojen aika koitti, vedin ylleni sinisen t-paidan, otin työvarusteekseni mukaan painetun konferenssiohjelman, Helsingin kantakaupungin- sekä joukkoliikenteen kartan ja valmistauduin olemaan ihmisgoogle in action. Olin yksi smurffeista, kuten kutsuimme itseämme identtisissä sinisissä paidoissa.  Ihmisistä, jotka saapuivat eri puolelta maata ja eri kirjastosektoreilta, tuli kollegoita sanan varsinaisessa merkityksessä.

Viikon aikana normaali aikakäsitys hämärtyi ja totuttu vuorokausirytmi katkesi.  Hetkellisesti maailmankaikkeus sijaitsi Messukeskuksessa ja elämän päämäärä oli toteuttaa IFLA-konferenssi onnistuneesti. Siinä hötäkässä aamun lehdet jäivät useimmiten lukematta ja tietoisuus maailman tapahtumista menetti merkityksensä. Varsin outo tilanne, kun normaalitilanteessa on sosiaalisen median ja uutisotsikoiden äärellä 24/7.

Kun konferenssiin saapuu yli 4000 vierasta eri puolilta maailmaa, on itsestään selvää että kulttuurien, tapojen ja uskontojen kirjo on laaja. Tähän saivat vapaaehtoiset työntekijät törmätä heti perjantaina ja lauantaina ottaessaan vastaan ensimmäisiä vierailijoita lentokentällä ja rautatieasemilla. IFLA-viikon aikana meneillään ollut muslimien Ramadan ja sunnuntain katolinen messu ja ortodoksikirkon sijainti herättivät kysymyksiä. Työtehtävät Messukeskuksessa poikkesivat totaalisesti niistä normaaliarjen ”oikeista” työtehtävistä ja olivat mukavaa vaihtelua ja uuden oppimista. Moni sanoikin viikon päätteeksi, että oma työ oli unohtunut tehokkaasti konferenssiviikon aikana ja oli mukava palata oman sorvin ääreen ja tuoda työhönsä sitä mitä oli viikon aikana oppinut muilta kollegoilta ja muista kirjastoista.

Jantunen, MacGyver ja Amor

Konferenssiviikon aikana sai varautua kysymyksiin ja kohtaamisiin laidasta laitaan. Vapaaehtoisena työntekijänä huomasi toimivansa monessa roolissa niin turistioppaana, ravintolasuosittelijana, sherlockina kadonneita luottokortteja metsästäessä, yleismies jantusena asentamassa prepaid-liittymiä puhelimiin ja macgyverina aukoen jumiutuneita säilytyslokeroita.

Kuva: Jonas Tana

Kuuleman mukaan eräs kollega sai toimittaa jopa amorin virkaa, kun jäljitettiin kaunissilmäistä vapaaehtoiskirjastonhoitajaa, joka oli jättänyt katseellaan lähtemättömän vaikutuksen ulkomaalaiseen konferenssivieraaseen.

Luontoäidin ja Joulupukin yhteistyö toimi

IFLA-konferenssi sai hyvää palautetta erityisesti järjestelyiden toimivuudesta ja vapaaehtoistyöntekijöiden kielitaitoisuudesta, iloisuudesta sekä auttamishalusta. Lisäksi Maija Berndtsonin avajaispuheessa mainitsemat Joulupukki ja luontoäiti olivat tehneet onnistuneesti yhteistyötä ja järjestäneet vieraille lahjaksi aurinkoisen ilman juuri tälle viikolle. Eikä pahitteeksi ollut myöskään Helsingin kaupungin tarjoama seutulippu, joka kuljetti kirjastolaisia ympäri pääkaupunkialuetta.

Konferenssin suomalaiset koordinaattorit luotsasivat meitä vapaaehtoisia viikon varrella vaihtuviin työtehtäviin ja apuun valjastettiin myös sosiaalinen media, jossa jaoimme toisillemme vinkkejä työtehtävien hoitamiseen ja infoa ongelmatilanteisiin…kuten sen kuuluisan peilin etsimiseen :). Eikä työtä ilman huvia! Onnistunutta työurakkaa juhlittiin viikon päätteeksi Vanhalla.

Summa summarum: vapaaehtoisena työntekijänä toimimisen parasta antia oli ehdottomasti kaikki uudet tuttavuudet ja keskustelut, joista sai paljon voimaa, uutta näkökulmaa ja inspiraatiota omaan työhön. Meillä on Suomessa aivan mahtava porukka työskentelemässä kirjastoissa ja sellainen määrä monialaista osaamista, että saamme syystä olla ylpeitä.

Kiitos teille kollegat, jotka olitte mukana toteuttamassa Helsingin IFLAa – me tehtiin se yhdessä!!

t: Se yksi siniseen t-paitaan pukeutunut.

Jonas Tanan kuva IFLA Expressin virallisesta kuvagalleriasta all rights reserved.


3 thoughts on “Behind the bookshelves – Mitä tapahtui IFLA-konferenssin kulisseissa?

  1. Anna, aivan upea kokemus tämä on ollut meille kaikille. Kiitos kivasta tekstistä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s