Estradit haltuun: IFLA esiintyjän näkökulmasta

Pääsimme esiintymään elokuussa kirjastoalan kansainvälisessä IFLA-konferenssissa Helsingissä. Laurea-kirjaston väki on jo tässä blogissa kertonut konferenssityöskentelystä niin IFLA-reportterin ja vapaaehtoisen työntekijän näkökulmasta kuin Porvoon campusesittelystä. Yhteistä oli aikaa vievä valmistelu ja työpanos konferenssin onnistuneessa toteuttamisessa.

IFLAssa toimii eri jaostoja, jotka tiedottavat vuodenvaihteen paikkeilla luentosessioidensa teemoista ja peräänkuuluttavat puhujia esittämään aiheita. Kun on idea, pitää löytää sopiva jaosto. Meidän aiheemme oli laurealainen tapa toimia hankkeissa yhdessä koulutusalan ja työelämän kanssa: ”Information specialist influences when collaborating in a project.” Päätimme esimiehen kannustamina lähestyä Continuing Professional Development and Workplace Learning – jaostoa. Oma aiheemme oli sovitettava yleiseen teemaan sopivaksi.

Kirjoittaminen on prosessi

Esitelmämme ydin oli nopeasti sovittu: yhteistyö. Sitten työ alkoi. Heti tammikuun alussa laadimme abstraktin ja tiivistelmän lähetettäväksi IFLAan. Runsaalla kolmella sadalla sanalla piti ilmaista esityksen sisältö. Napin painalluksella abstrakti lähti matkaan. Pari päivää vedimme henkeä ja itsevarmoina ryhdyimme kirjoittamaan artikkelia – sitähän voisi tarjota muuallekin, jos kävisi huonosti IFLAn kanssa.

Kuva: Nic McPhee

Kirjoittamisprosessissa seurasi tekstiä, katkelmia, lainauksia, joita lähettelimme toisillemme pilvipalveluiden kautta niin, että Google docskin sekosi ja hävitti kaiken toisen kirjoittaman. Oli pakko siirtyä sähköpostiin ja sen liitteisiin. Teksti eli koko ajan ja englanninkieltä hiottiin jatkuvasti.

Maaliskuun alussa IFLA hyväksyi abstraktimme, huhtikuussa piti puolestaan luoda lyhyt muodollinen esittely siitä keitä olemme. Artikkeli alkoi olla ihan viimeistä hiontaa vailla. Vuoroon tulivat esilukijat: kummankin lähityötoveri, yhteinen esimies sekä suku ja ystävät. Kaikki olivat niin nopeita lukijoita, että saimme artikkelin lähetetyksi IFLAan pari viikkoa ennen määräaikaa. Tuli erityiskiitosta ja ansiosta! Itse tajusimme, että kiire olisi tullut ilman aikaista alkamista. Teimme vielä yhden erilaisen version tekstistä, kun kollega pyysi Kreodiin lyhyttä esitystä esityksestämme.

Esityksen valmistelu ja h-hetki

Power Point –esitys alkoi hahmottua aiemman kaltaisella edestakaisin lähettämisellä. Ensin keskeinen sisältö, sitten karsinta, kuvat, lisää karsintaa. Luimme esitystä kellon kanssa läpi. 20 minuuttia on lyhyt aika kertoa toiselta mantereelta tulevalle LbD-ummikolle kirjaston moninaisesta yhteistyöstä ammattikorkeakoulussa. LbD on lyhenne sanoista Learning by Development, Laurean opetusfilosofia. Välillä piti tarkistaa, mitä olimme tiivistelmään ja artikkeliin kirjoittaneet. Laskimme sentteinä ja dioina, kuinka paljon kertoisimme pääasiasta eli kirjaston roolista Lohjan yksikön eNNi-hankkeessa, ja kuinka paljon Keravan kirjaston osuudesta Tutkijoiden yön järjestämisessä. Power Point –esityksen jätimme kesäkuun alussa käsistämme.

Harjoittelimme vielä lisää aikatauluttamista. Esitystä edeltävänä päivänä kävimme lataamassa diat järjestäjien koneille. Alkuviikon kuuntelimme muiden esityksiä, keskiviikkona oli meidän istuntomme. Esittäjien lukuvalo oli huono, joten loppujen lopuksi kerroimme omin sanoin meille läheisestä aiheesta.

Oli hieno tunne kertoa noin 200 henkilön yleisölle omaan työhön liittyvästä toiminnasta. Etenkin kun paikalla olleet olivat vapaaehtoisesti valinneet laajasta tarjonnasta juuri tämän jaoston tarjonnan ja sieltä jääneet kuuntelemaan meidän esitystämme. Oman lisämausteensa antoi se, että esityksen jälkeen muutamat halusivat keskustella aiheesta ja vaihtaa yhteystietoja.

Mitä havaitsimme?

Suomalaisina pidimme tiukasti kiinni määräajoista ja tekstin ulkoasuvaatimuksista. Tällainen ei tunnu olevan itsestäänselvyys maailmalla edes kirjastopiireissä. Saimme erityiskiitosta määräaikojen hyvästä noudattamisesta. Diojen ulkoasuohjeet tulivat kuvien lähettämisen määräajan jälkeen, joten niitä emme noudattaneet. Eikä kukaan mitään sanonut. Jälkeenpäin ajatellen suomalaisille ja kirjastoalalle tyypillinen loputon hiominen olisi voinut jäädä vähemmälle. Ohjeitakin tuli useita, erilaisia eri tahoilta.

Kun esiintyjiä on ympäri maailmaa, jokainen puhuu ja esittää omalla tavallaan. IFLAssa on oleellista, että jaamme asiantuntijoina kokemuksiamme toisten ammattilaisten kesken. Konferenssin aikana jokainen valitsee itselleen antoisia aiheita, joita voi soveltaa omaan työhönsä

Suomalaisilla on paljon ideoita jaettavana, samoin kuin meillä on paljon ideoita saatavana muiden kokemuksista.  Olemme helposti liian vaatimattomia omista aikaansaannoksistamme. Suosittelemme kaikille kollegoille astumista estradeille, se on oikein voimaannuttavaa ja mukavaa!

Kaisa Puttonen ja Erja Huovila


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s