Luukku 3. Lahti – mesta paikka

Missä mä oon? Mitä täällä tapahtuu? Sitä ei tarvinnut Pingyn kauaa miettiä, sillä merkit olivat selkeät: No sitä ollaan PingyLahessa tietty! Mutta miten Pingy oli päätynyt Lahteen? Epäonninen nukkumapaikan valinta oli lopulta johtanut siihen, että laatikon kannet oli teipattu kiinni ja ”kirjalähetys” oli lähtenyt kohti toista Laurea-kirjastoa. Tässä vaiheessa sattuma oli ottanut ohjat käsiinsä. Antti-myrsky oli sekoittanut monen muun asian ohessa postinjakelun ja kirjaston sijaan paketti oli päätynytkin junalla Lahteen.

Junan saapuessa asemalle oli Pingyn unipesänä toiminut paketti paiskautunut voimalla seinää vasten ja repeytynyt. Laatikosta kaivautui esille unenpöpperöinen, mutta harvinaisen pontevasti sadatteleva pingviini: ”Voihan hapansilakka sentään! Miten tässä näin kävi?”.

Hieman epävakaasti Pingy lähti vaappumaan kohti asemarakennusta ja mietti, mitä nyt tekisi. Laumaeläimenä se ei ollut tottunut tekemään itsenäisiä päätöksiä ja kaupunkikin näytti perin vieraalta. Onni onnettomuudessa, joku kiireinen matkalainen oli unohtanut Asemanravintola Pölkyn pöytään Lahden Kaupunkioppaan.

Pingy veti syvään henkeä ja rauhoittui selailemaan kirjaa ikkunoilla loistavien jouluvalojen himmeässä valaistuksessa. Lahti ei ollut entuudestaan tuttu paikka Pingylle. Toki se oli joskus kuullut puhuttavan Laureassa FUAS-yhteistyöstä, Lamkista ja Hamkista, mutta hämäräksi se oli pienelle pingviinille jäänyt. ”Mutta täällähän on vaikka mitä”, se innostuneena luki. Sibelius-talo, mäkihyppytorneja! Täällä siivetönkin lintu pääsisi lentämään pitkälle mäkikotkien lailla.

Vaan nälkä alkoi kurnia Pingyn pyöreän mahan tietämillä. Edellisestä ruokailusta oli kulunut jo tovi ja ruualle perso Pelicans_ilmalaivapingviini mietti kuumeisesti vaihtoehtojaan. Mitä Kaupunkiopas tähän hätään osaisi neuvoa Pingylle? Mitähän paikallisia herkkuja täällä olisi tarjolla..hmm…Lihamuki? Pingyn nokka loksahti auki, tällaisesta ei gastronomisiin herkkuihin mieltynyt pingviini ollutkaan kuullut. Kokeilemisen arvoinen murkina siis. Entä mitä sitä keksisi ruokailun jälkeen puuhaksi. Kirjan selailu jäi kesken, kun innosta tärisevä pingviini bongasi lajikumppaninsa ja suuren intohimonsa samassa asiayhteydessä: pelikaanit ja jääkiekko. Aivan mahtava yhdistelmä!

Lahden Kaupunkiopas jäi pöytään, kun pingviini lähti vaappumaan Vesijärvenkatua pitkin kohden Lahden keskustaa. Muutama tovi ja kaksi lihamukiannosta myöhemmin Aleksanterinkadun jouluvalot valaisivat tietä kohti Isku-Areenaa suunnistavalle pienelle kulkijalle, joka epäonnisen sattumuksen kautta oli päätynyt tietämättämään pidemmälle matkalle. Eksymisestä viis, tämän päivän perusteella Lahti osoittautui mestaksi paikaksi.

Jouluvalot1

Lähde:
Annika Ardin, Terhi Pietiläinen (2012): Lahti – Kaupunkiopas. Fabella, Lahti.

***

Parin seuraavan päivän ajan Pingy sulattelee Lahti-kokemuksiaan. Sillä välin seikkailemme ulkomailla jouluperinteitä etsimässä, kunnes palaamme jälleen pingviinimme pariin.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s