Luukku 4. Vähän leluja ja nekin patterin välissä – eli joulu Neuvostoliitossa

Teemme aikamatkan itänaapuriin.
Milloin venäläiset viettävät joulua?

  • 24.12 – 26.12. normaaleja työpäiviä
  • 31.12. ja 1.1. uusi vuosi
  • 7.1. joulu, jota vietetään vanhan eli juliaanisen kalenterin mukaan
  • 14.1. vanha uusi vuosi, Старый Новый год


Kun työläisiltä joulu kiellettiin

Marxin iskulause ”Uskonto on oopiumia kansalle” otettiin Neuvostoliitossa kirjaimellisesti: 1920-luvulla kommunistit aloittivat taistelun uskontoa ja uskonnollisia juhlia vastaan. 1920-luvun alussa puolueen nuorisoliitto järjesti Komsomolin joulu -nimellä kulkevia kirkkoa ja joulutapoja rienaavia, paikoin jopa satiirisia karnevaaleja, jotka äityivät riehakkaaksi huliganismiksi. Ikoneja poltettiin ja joulukuusi nähtiin porvariston ja papiston ansaksi.

1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa uskonnon vastustus muuttui vainoksi ja joulu oli kielletty niin julkisesti kuin kotonakin. Vain joissakin perheissä salaa tiukasti suljettujen ikkunoiden takana sytytettiin jouluaattona kuusenkynttilät.


Kun Stalin antoi työläisille kuusijuhlan

Vuodesta 1935 alkaen tapahtui dramaattinen käänne: Stalin otti jouluperinteet osaksi propagandakoneistoa ja sai ihmiset uskomaan kommunismiin tiukan sensuurin, vainon ja vankileirien aikana. 28. joulukuuta 1935 Pravdassa julkaistiin P.P. Postyshevin kirjoitus ”Järjestäkäämme lapsille uudeksi vuodeksi kuusijuhla” ja samana vuonna Kremliin nousi ensimmäinen kuusi. Vuonna 1936 julkaistiin vietto-ohjeet sekä mytologinen kertomus siitä, kuinka Lenin saapui lasten kuusijuhlaan.

Kristilliset ja pakanalliset jouluperinteet saivat vallankumouksellisen sisällön. Joulusta tuli uusi vuosi ja joulupukista Pakkasukko, jonka takin värin Stalin itse valitsi. Perustettiin tehtaita tuottamaan valtion saavutuksista kertovia koristeita, joululaulut sanoitettiin uudelleen, Daavidin tähti vaihtui punatähdeksi. Uudesta vuodesta tuli neuvostomytologian riitti, vuoden tärkein juhla vapun ja lokakuun vallankumouksen rinnalle. Ei liene sattumaa, että kuusijuhla palautettiin juuri suuren puhdistuksen aikaan, 1936-1938.

Pakkasukko, Ded Moroz

Vanhimmat merkinnät Pakkasukosta kuvaavat hänet mytologisena pahana talven henkilöitymänä, joka voitti talven jumalan ja kidnappasi lapsia jäädyttämällä nämä. Vasta 1800-luvulla Pakkasukko alkoi muistuttaa Pyhää Nikolausta ja tuoda lapsille lahjoja länsimaisen joulupukin tapaan. Vallankumouksen jälkeen Pakkasukko lähetettiin työleirille  kulakkien ja pappien ystävänä eikä häntä enää asutuksen liepeillä näkynyt. Stalin rehabilitoi Pakkasukon, mutta määräsi hänet käyttämään sinistä nuttua lännen punaisen kapitalistinutun sijaan.

Lumikeiju Snegurochka
Venäläisen kansansadun mukaan Lumikeiju oli kahden lapsettoman vanhuksen lumesta muovaama, henkiin herännyt veistos. Hahmo syntyi vasta neuvostoajalla ja kiersi pakkasukon mukana kuusijuhlissa avustajana ja sulostuttajana. Mukana saattoi olla myös lumiukko. Yhdessä he muodostivat uuden vuoden – neuvostojoulun – pyhä perheen: Lumikeiju tuli Marian, Pakkasukko Joosefin ja lumiukko Jeesuksen tilalle ja he tulivat tunnetuksi useammassa Varsovan liiton maassa. Pakkasukko ja Lumikeiju ovat edelleen keskeinen osa uuden vuoden viettoa Venäjällä.

Samppanja virtaa

Stalinin periaate oli, että työläisillä tuli olla varaa sampanjaan ja siksi hän perusti halpaa kuohuviiniä Sovetskoe Shampanskoeta massatuottavia tehtaita.

Sanonta Как встретишь Новый год, так и его и проведешь tarkoittaa, että uuden vuoden juhlien tunnelma seuraa koko seuraavan vuoden ja siksi juhlien tulee olla iloiset. Brezhnevin kaudelta asti presidentti on pitänyt joka vuosi tv-puheen kansalle ja puheen seuraaminen kuuluu juhlaperinteeseen edelleen. Puheen jälkeen tasan kello kaksitoista televisiossa raikaavat Kremlin kellot.

Dramaattinen joulunaika 1991 – 1992

Joulupäivänä 25.12.1991 Mihail Gorbatshov piti televisiopuheen ja ilmoitti eroavansa Neuvostoliiton pääsihteerin tehtävästä. Uutena vuotena 1992 punalippu laskettiin Kremlissä – neuvostoimperiumin ja Pakkasukon vallan aika oli ohi.

Vallan vaihtumisesta huolimatta Stalinin propagandatarkoituksessa aloittamat juhlatavat ovat säilyneet Venäjällä varsin samanlaisena kuin neuvostoaikana ja harva edelleenkään viettää kristillistä joulujuhlaa.

Olisiko pingviinin hyvä jäädä Neuvostoliittoon viettämään joulua? Maksim Gorki (k.1936) tiivistää: ”Venäjällä on vaikea elää, tästä aiheesta kirjoitetaan ja puhutaan nykyisin niin paljon, että on näköjään kokonaan unohdettu vanha totuus: Venäjällä on aina ollut vaikea elää.”

Lähteet:
Heininmaa, Mia (2005): Sankarilliset lelut. Atena, Helsinki.
Koivunen, Pia (2006): Uuden maailman lähettiläät. Komsomolin agitaatio ja propaganda uuden ihmisen ja uuden yhteiskunnan utopioiden valossa 1928–1932. Pro Gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto.
Kononov, Aleksandr (1936):  Kuusijuhla Sokolnikissa. Lenin ja lapset. Suom. L. Helo 1956. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi.
Luukkanen, Arto (1994): The party of unbelief: The religious policy of the Bolshevik party. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Studia historica 48.
Petrone, Karen (2000): Life has become more joyous, comrades. Celebration in the time of Stalin. Indiana University Press, Indiana.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s