Luukku 14. Tip tap tip…..tipidi tap! Pikku + joulu = Joulu?

Pingyn kiertomatka pitkin poikin eteläistä Suomea oli jatkunut jo pari viikkoa, kun juna saapui Tikkurilan asemalle eräänä joulukuisena perjantai-iltapäivänä. Pienen pingviinin räpylöitä kivisti ja olokin oli kovasti väsynyt Otaniemen urheilullisen päivän jäljiltä.

Bile-PinguAseman kioskilla Pingy bongasi iltapäivälehden, joka tiesi kertoa, että pikkujoulukausi on kuumimmillaan.
Pingyn nokka väpätti innosta ja pienet siiventyngät viuhtoivat ilmaa palavasti. Päässä vilisti monta ajatusta; käynnissä oli suorastaan mentaalinen ruuhka-aika. Pikkujoulu? Kuumaa? Eikös pikkujoulu ole melkein kuin se joulu, jonka olemus oli Pingylle ollut epäselvää. Kuumasta Pingy ei niinkään välittänyt, mutta se oli käsittänyt, että nämä joulusta tohisevat ihmiset pitävät kuumasta.

”Kyllä, tänään otetaan selvää mitä ne pikkujoulut ovat”, pingviini totesi. Muutama hetki ja muutama varovainen tiedustelu Tikkurilan raitilla myöhemmin ja Pingyn illan suunnitelmat olivat selkiytyneet. Pikkujouluihin tuntui liittyvän yhdessäolo, musiikki, ruokailu ja hauska meno. Sehän onnistuu ihan varmasti tältä pingviiniltä. Hauskuus on toinen nimeni, se röyhisteli rintaansa. Hetkisen aikaa kaipuu omien Hyvinkään pingviinikavereiden pariin kaihersi Pingyn mieltä, mutta huolettomana otuksena Pingyllä oli vahva tunne siitä, että pian hän heidätkin tapaisi.

Ja nyt, ei muuta kuin hieman komistumaan, sukimaan pyrstöhöyhenet ojoon ja odottamaan illan menoa!

Hyvää viikonloppua!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s