Luukku 15. Päivä pikkujoulujen jälkeen eli Dagen efter

LepuutusOli pimeää, kun Pingy avasi silmänsä ja yritti hieman kääntyä mukavampaan asentoon. Salamannopeasti Pingy käsitti tehneensä väärän liikkeen. Sen pienissä silmissä välkkyi sarjassa värikkäitä palloja kuin riemunkirjavat jouluvalot konsanaan ja ohimoissa säteili vihlovasti…kuin ongenkoukku olisi painautunut räpylään. Uh!

Pingy totesi, ettei sen nukkumapaikka ollut tällä kertaa pahvilaatikko vaan pyrstön alla oli mukava punainen sohva. Hmm..missäköhän sitä nyt ollaan? Pienin pätkin pingviinin hatara muisti alkoi palailla. Eilen oli ollut pikkujoulut. Nuori pingviini oli huolellisesti komistautunut ja sukinut sulkansa ojoon. Vaivihkaa se oli seurannut muita iloisia illanviettäjiä ja päätynyt lopulta pariinkin paikkaan, jossa saattoi tanssia värikkäiden valojen loisteessa. Ensimmäisestä yökerhosta se oli

Pingy & Tipu
Pingy & Tipu

kuitenkin nopeasti paennut paikalta; meno oli ollut liian hulvatonta, ihan kuin olisi ollut ruotsinlaivalla! Sen sijaan mukavaa tipuseuraa oli löytynyt tanssiseuraksi toisesta yökerhosta, jonka nimikin oli ollut osuva: Pingviini Night. Pingy oli viettänyt tovin jos toisenkin tanssilattialla kivasti tanssivan tipun kanssa, mutta luovuttanut siinä vaiheessa kun Gangnam Style oli alkanut soimaan..siihen tanssiin ei kyllä pingviinin pyöreähkö ruumiinrakenne ollut tehty. Ihan liikaa pomppimista ja hötkymistä; merisairaaksi sellaisesta ketkutuksesta tulee. Viimeinen siemaus poreilevaa sillimehua tanssin päälle oli ollut ihan liikaa väsyneelle pingviinille. Raukeasti haukotellen se oli lähtenyt etsimään sopivaa nukkumapaikkaa. Ja minkäs se pingviini omalle suunnistustaidoilleen voi, lähellä olevan Laurean sohva oli vetänyt sitä puoleensa ja siihen sitä olikin turvallista nukahtaa.

Ja niiltä sijoilta Pingy olikin juuri herännyt. Nälkä kurni sen masun pohjilla, mutta onneksi pitsaa oli saatavilla ja raikas Vichy elävöitti oloa.

Vaan ei se joulun henki tainnut löytyä näistä pikkujouluistakaan, totesi Pingy. Parempi vaan jatkaa etsimistä ja palata tien päälle. Mutta sitä ennen otan ihan pienet nokkaunet, se tuumasi. Niin ja terveisiä vaan sille kivalle Tipulle, jos hän sattuu tämän lukemaan! 🙂


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s