Luukku 22. Joulunodotusta kera lasten

Pingy on päästä pyörällään. Kuinka paljon tuo pieni pingviini onkaan nähnyt ja kokenut. Mitä on joulu maailman eri kolkissa. Miten ihmiset joulua viettävät. Mutta mikä on se joulumieli jota Pingy lähti reissullaan etsimään? Onko se löytynyt, Pingy miettii, minne olin edes menossa?

Missä nyt olenkaan,? Keitä ovat nämä pienet olennot? Eivät ne ainakaan pingviineitä ole vai ovatko?

Ystävälliset pienet ihmiset olivat lupautuneet näyttämään Pingylle omaa asuinpaikkaansa. Kovasti joulua taitavat odottaa nuo pikkuiset.

Ensin hoidetaan tärkein muotoseikka: Pingy saa tonttulakin päähän. Sen jälkeen joukon pienin pellavapää lukee Pingyn kanssa kivaa kirjaa. Keitä nuo hahmot ovat? Kovasti tutun näköisiä.

Mutta mitä ovat nämä kaikki tavarat joita pikkuiset Pingylle esittelevät. Niitä on niin paljon. Eri värisiä ja muotoisia. Ja niitä halutaan lisää? Jouluna lisää. Lahjoja. Leluja. Joulumieli tulee siis näistä tavaroista? Pingy miettii.

Mutta nyt on jo pingviinillä nälkä. Pitkä päivä takana ja ei kalan kalaa ole tullut reissulla vastaan. Oi kuinka kaipaisin merellistä ateriaa, Pingy miettii.

Mutta mitä, pienet ihmiset ovat valmistamassa Pingylle jouluisia maistiasia. Tällaisiako te syötte jouluna, kysyy pingviini? Juu kyllä, nämä ovat suurta herkkua, joulutorttuja, huutavat lapset! Pingviini on hämillään, jouluna siis syödään näitä ja saadaan tavaroita.

Outo kaiho valtaa Pingyn mielen. Ihmisten kanssa on ihan mukavaa mutta omia lajitovereita alkaa olla jo ikävä. Vielä väsyttääkin.

Eiväthän nuo ihmiset hassumpia ole. Pingylle järjestyy yöpaikka oikein mukavasta vuoteesta, iltalukemiseksi vielä tuttu kirja tuttuine hahmoineen. Opin taas jotain, miettii Pingy, mutta nyt tiedän minne minun on mentävä. Ensin nukun.

Hyvää yötä! Zzzzzzzzzzzzzz!


Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.