Luukku 23. Irlantilaisista jouluperinteistä

Nollaig Shona Duit! Hyvää joulua!

Irlantilainen joulunvietto on monessa mielessä hyvin samanlaista kuin Isossa Britanniassa ja Yhdysvalloissa, mutta irlantilaisilla on myös omia joulunviettoperinteitä ja -tapoja, jotka ovat osittain peräisin vanhemmilta pakanallisilta ajoilta. Aikomukseni onkin kirjoittaa irlantilaisista jouluperinteistä.

Koska suurin osa irlantilaisista on katolilaisia, on joulunvietto Irlannissa melko uskonnollista. Useimmat kylät ja kaupungit koristelevat keskustansa pyhillä symboleilla, kuten valoilla ja suurilla joulukuusilla. Kirkot rakentavat jouluseimiä kuvatakseen Jeesuksen syntymää ja kolmen itämaan tietäjän saapumista. Suurin osa irlantilaisista perheistä osallistuu yhdessä joulumessuun, joka pidetään yleensä keskiyöllä. Messun tapahtumiin kuuluu mm. se, että jokainen messuun osallistuja sytyttää kynttilän, jonka piispa tai ylipappi on siunannut. Tällöin myös muistellaan vainajia ja koristellaan hautoja piikkipaatsamasta ja muratista tehdyillä seppeleillä.

Christmas greetings

Kuva täältä

Jouluaterian jälkeen jouluaattona keittiönpöytä katetaan uudestaan ja tarjottavaksi laitetaan kumina-rusina leipää, maitokannu sekä suuri sytytetty kynttilä. Talon ulko-ovea ei myöskään lukita. Kynttilä symboloi Neitsyt Marian ja Joosefin saamaa vieraanvaraisuutta ennen Jeesuksen syntymistä, samoin avoimella ovella halutaan osoittaa vieraanvaraisuutta.

Vielä nykyäänkin joissain osissa Irlannin maaseutua noudatetaan vanhaa traditiota, jonka mukaan talojen ja ulkorakennusten ulkoseiniä pestään valkoisiksi. Tämä tapa juontaa juurensa ajalta ennen kristinuskoa eli ennen 400- lukua ja se on hyvä esimerkki siitä, miten pakanalliset ja kristilliset perinteet yhdistyivät. Alunperin talojen pesun uskotaan liittyvän uuden vuoden alkuun. Talvipäivänseisauksen jälkeen valonmäärän lisääntyessä kaikki aloittivat vuoden puhtaalta pöydältä.

Irlannissa myös ulko-oviin laitetaan piikkipaatsamasta tehty seppele. Tämä tapa juontaa juurensa Irlannista. Irlannissa kaikki joulukoristeet poistetaan vasta 6. tammikuuta ja niiden poistamisen aikaisemmin ajatellaan tuovan huonoa onnea.

Tapaninpäivä

Tapaninpäivä on hyvin tärkeä juhlapäivä. Useimmat perheet pitävät sitä lepopäivänä, jolloin käydään paikallisessa kirkossa ja syödään iso ateria. Tällöin myös vieraillaan sukulaisten luona. Samoin tapaninpäivänä järjestetään paljon hevoskilpailuja ja jalkapallo-otteluita.

Eräs vanha tapaninpäivänä pidettävä tapahtuma on wren boys procession eli vapaasti käännettynä peukaloispoikien kulkue (Lá an Dreoilín). Peukaloinen on yksi pienimmistä linnuista Iso-Britanniassa ja Irlannissa, mutta sillä on voimakas ääni ja sitä usein kutsutaankin ”lintujen kuninkaaksi”. Tämä juontaa juurensa vanhaan legendaan, jonka mukaan linnut pitivät keskenänsä kokouksen, jossa päätettiin, että se lintu, joka lentää korkeimmalla, tulisi hallitsemaan kaikkia muita lintuja. Legendan mukaan kotka kohosi korkeuksiin, kunnes se väsyi ja tällöin pieni peukaloinen nousi esiin kotkan höyhenien seasta ja kiipesi kotkan pään päälle. Peukaloinen kerrotaan tällöin kerskuneen, että hän on lentänyt korkeammalla kuin kotka.

KulkueKuva täältä

Wren boys procession juontaa juurensa vanhempiin aikoihin, jolloin oli tapana tappaa peukaloinen (wren) ja jota kannettiin piikkipaatsamapensaassa. Peukaloisia jahdattiinkin ja metsästettiin useiden vuosisatojen ajan keskiajalla. Joidenkin legendojen mukaan syy, miksi peukaloisiin suhtauduttiin niin negatiivisesti, johtui siitä, että peukaloisen uskottiin paljastaneen irlantilaiset sotilaat, jotka olivat valmistelleet hyökkäystä viikinkejä vastaan, jotka olivat olleet vastuussa hyökkäyksistä kohti irlantilaisia luostariyhteisöjä, kuten Kellsin luostaria. Irlantilaisten sotilaiden piilopaikka oli paljastunut, koska peukaloiset olivat näykkineet leivänmurusia, joita oli jätetty rumpujen päälle ja näin ollen sotilaat paljastuivat ja hävisivät taistelun. Toisen legendan mukaan peukaloinen petti itsensä pyhän Stefanuksen (Tapani) viserryksellään ja näin ollen aiheutti ensimmäisen irlantilaisen pyhimyksen marttyyrikuoleman.

Nykyaikoina järjestetään tähän juhlaan liittyviä kulkueita lähinnä Länsi-Irlannissa, mutta peukaloisia ei enää metsästetä tai tapeta. Nuoret pukeutuvat tällöin kotikutoisiin asuihin ja he saattavat maalata kasvonsa ja kulkevat talosta taloon ja kantavat mukanaan pitkää salkoa, jonka päähän on sidottu piikkipaatsama pensas. Kulkue laulaa peukaloisesta kertovaa laulua. Joskus laulua säestetään viululla, haitarilla, huuliharpulla ja torvilla. Usein lauletaan alla olevaa riimitelmää:

“The wren, the wren, the king of all birds,
on St Stephen´s day was caught in the furze
Up with the kettle and down with the pan,
Pray give us a penny to bury the wran”

(Traditional Irish Wren song)

Kulkueen jäsenet usein myös pyytävät rahaa “nälkäänäkevälle peukaloiselle”. Vaikka kyseinen tapahtuma liittyy erityisesti Irlantiin, niin samanlaisia tapahtumia esiintyy myös muilla kelttiläisillä alueilla, kuten Man saarella, Walesissa ja Ranskassa.

Loppiainen

Loppiaista kutsutaan Irlannissa pieneksi jouluksi (Little Christmas) tai naisten jouluksi (Nollaig na mBean). Tämäkin perinne juontaa juurensa vanhemmilta ajoilta, jolloin naisilla oli tapana tehdä kaikki kotiaskareet ja hoitaa kotia. 6. tammikuuta oli vuoden ainoa päivä, jolloin he saivat vapautuksen kotiaskareilta ja jolloin miehet hoitivat kotityöt ja naiset pääsivät vuorostaan ulos tapaamaan ystäviä teen ja kakkujen pariin ja he menevät paikalliseen pubiin illanviettoon.

Lähteet:

Peukaloispojat
Lisää tietoa peukaloispojista
Irlantilaisia jouluperinteitä
Lisää jouluperinteitä
Joulu Irlannissa


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s