Vaatekaapin ja varastokokoelman lainalaisuudet

Käsi ylös: kenen tekemättömien asioiden listalla on vaatekaappien tai peräti vaatehuoneen ja ullakkokopin siivous? Kyllä, niin minullakin.  Ne ovat aika metkoja paikkoja nuo kaapit ja varastotilat. Niiden uumeniin voi helposti säilöä tavaroita, joita ei juuri sillä hetkellä tarvitse.

Väistämättä eteen tulee se kaunis päivä, jolloin pitäisi siirtyä aikomuksista konkretiaan. Olen syyllistynyt monen vaatteen kohdalla ajattelemaan liian tunnepitoisesti: tämän vaatteen ostin, kun opiskelin toista vuotta ja kävelin kauniina aurinkoisena syyspäivänä yliopiston kirjastolle lukemaan perusteiden kirjatenttiin ja tavailin Bucklandin Information and information systems -kirjaa. Lopulta ollaan tilanteessa, kun kaapit ovat pullollaan vaatteita ja tavaroita, joita ei oikeasti enää käytä. ”Tämä villapaita olisi hyvä mökkivaate.” Tilannetsekkaus, peiliin katsominen ja ääneen lausuttu totuus: ”Hei, mulla ei oo mökkiä! Eikä tule olemaankaan lähivuosikymmeninä. ”

Vaatekaappi sekaisin

Mutta omat vaatekaapin siivousahdistusavautumiset sikseen. Vastaavaa kevätsiivousta tehdään tällä hetkellä myös muissa varastotiloissa. Laurus-tietokanta siirtyy huhtikuussa Melindaan, kirjastojen yhteistietokantaan, ja tämä aiheuttaa vanhojen luettelointitietojen läpikäymistä sekä korjaamista. Kieltämättä tämä on loistava hetki käydä vanhaa varastokokoelmaa kriittisellä silmällä läpi ja arvioida sitä kokonaisuutena.

Nyt ollaan kirjastotyön ruohonjuuritasolla, suorastaan ytimessä: kokoelman arvioinnissa ja kehittämisessä. Normaalisti kirjastotyön arjessa keskitytään uuden aineiston hankintaan. Nyt pitää ottaa huomioon organisaation historiallinen jatkuvuus ja säilyttää toiminnan ydin. Varastokokoelmassa näkyy oppilaitoksen koko elinkaari: aika ennen ammattikorkeakoulua ja toiminta osana kaupungin elinkeinoelämää. Kokoelmaa evaluoitaessa ei pidä myöskään unohtaa kunkin alan opetuksen kehittymistä ja aikakauden trendejä. Mitä jätetään ja mitä poistetaan? Valintoja joutuu väistämättä tekemään, koska roolimme ei ole olla säilyttävä kirjasto.

Varastossa vanhojen kirjojen kohtaloa arvioidessani saatan aistia kirjastoalan kehittäjän Helle Kannilan läsnäolon vahvasti. Onneksi Kansantanssejadefenssimekanismit (myös Anna Freudia löytyy varaston kätköistä) suojaavat minua ja psyykkistä tasapainoani johdatellen tasaisin väliajoin kahvitauolle. Tämän urakan aikana olen ymmärtänyt, miten kirjaston kokoelma heijastaa hankkijansa persoonaa. Jokainen kirjastonhoitaja jättää kokoelmaan palan itsestään, oman sormenjälkensä.  Täällä voin nähdä, miten joku on ollut innostunut suomalaisista kansantansseista 1980-luvun alkupuolella.  Samoin oman aikakautensa villitykset urheilussa ja liikunnan harrastamisessa on ikuistettu kirjoihin ja kansien väliin. Kahvakuulailu on kuulkaas so yesterday. 1970-luvulla harrastettiin kumivannevoimistelua ja siitä voi tulla lähiaikoina uusi villitys! Myöskään flashbackeilta ei voi välttyä, kun selaa kädessään vanhaa lukioaikansa psykologian kirjaa.

Kumivannevoimistelu. Kaarina Kari, 1973. Kisakalliosäätiö

Summa summarum: hyvän varastokokoelman pidossa pätee samat lainalaisuudet kuin toimivan garderoobin kartuttamisessa: rakenna perusta hyväksi havaituilla klassikoilla äläkä heittäydy liiaksi sesongin ja muotivillitysten vietäväksi. Napsi sesongista muutamia juuri itsellesi sopivia osasia joilla leikittelet ja täydennät perustaa. Päivitä vaatekaappiasi ja karsi turhat vaatteet tasaisin väliajoin.

Simple as that, trust me!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s