Kestävyyslaji nimeltä kirjoittaminen

Pitelen käsissäni kirjaa. Ihan arkipäiväinen asia informaatikolle, mutta tällä kertaa kirja on erityinen: Laurea-kirjastolaisten yhteistyönä kirjoittama kirja on juuri valmistunut. E-versio kirjasta ”Tarinoita mahdollisuuksista ja moninaisuudesta. Laurea-kirjaston arkea” löytyy Laurean julkaisuista.


Mikä kirja ja miten tähän on tultu?

Projekti alkoi keväällä 2012, jolloin päätimme kirjoittaa yhteistyönä kirjan kirjaston toiminnasta. Oman työn ja asiantuntijuuden läpinäkyväksi tekeminen, proaktiivinen toiminta tiedon luomis- ja välittämisprosessissa ja kehittävä ote omaan työhön ovat osa Laurea-kirjaston pitkäjänteistä tavoitetyöskentelyä. Laureassa nykyinen kirjastotyö on asiantuntijatyötä, jossa kirjasto on integroitunut osaksi organisaation eri toimintoja. Integroituminen ja roolin muutos on tapahtunut arjessa pikkuhiljaa melkeinpä huomaamatta. Siksi oli syytä tehdä välitilinpäätös ja koota yksiin kansiin millaisten moninaisten asioiden parissa työskentelemme ja millaista osaamista meillä kirjastossa on.  Lisäksi kirja on tyylipuhdas esimerkki siitä, miten kirjasto toteuttaa työssään Laurean pedagogista kehittämispohjaisen oppimisen mallia (LbD-malli, Learning by Developing). Julkaisuprosessista oppii parhaiten kokeilemalla itse ja samalla voi kehittää omaa työtään. Artikkeleiden valmistuttua keräsin kollegoiltani palautetta kirjoittamisesta, ohessa muutamia ajatuksia kirjoittamisesta jälkikäteen.

writing is thinking on paper


Aiheen valinta – mielenkiinnon kohteita ja ajankohtaisuuksia

Jokainen kirjoittaja sai valita kirjoittaako artikkelin itsenäisesti vai yhteistyössä kollegan kanssa. Artikkelin aihe valikoitui oman mielenkiinnon pohjalta, läheltä omaa asiantuntijuutta tai oman työn ongelmakohdista, mitä oli luontevaa kirjoittaa ja pohtia. Esimerkkinä tästä kokemukset uuden e-aineiston hankintamallin haltuunotosta, miten käyttäjäkyselyn tulokset muuntuvat raakadatasta palvelun laadun konkreettiseksi parantamiseksi tai millaista on irrottautua normaalista arkityöstä hetkeksi hanketyöskentelyn pariin. Artikkelien aiheet valikoituivat myös ajankohtaisen luonteensa vuoksi: mikä on ammattikorkeakoulukirjastojen rooli rinnakkaistallentamisessa tai miten Laurea-kirjasto verkostoituu kansainvälisesti.


Kirjoittamisen ongelmakohdat: tyhjän paperin kammo, jumitus ja karaistuminen punakynän jälkeen

Osalla meistä oli kokemusta artikkelien julkaisemisesta ammatillisissa ja tieteellisissä lehdissä, toiset olivat laatineet blogikirjoituksia ja toisille edellisestä kirjoittamiskokemuksesta oli kulunut tovi aikaa. Kirjan tyyli ammatillisena tekstinä antoi enemmän liikkumavaraa kuin tieteellinen kirjoittaminen.

Aloittaminen on aina vaikeinta. Tyhjän paperin kammon koki itse kukin vuoron perään. Sanat sakkasivat mielessä, tekstin jäsentely tuntui haastavalta ja työpöydän siivoaminen tuntui yllättävän tärkeältä just-nyt. Ne asiat, jotka ovat tuttua tutumpia arkipäivisin, olivat yllättävän vaikeita pukea sanoiksi. Toisaalta oman työn ajatteleminen, mutustelu ja palastelu toivat uudenlaista näkemystä ja reflektointia – ja ennen kaikkea uusia ajatuksia. Jumittamisen lisäksi päänvaivaa aiheutti ajanpuute. Meillä oli mahdollisuus muutamaan etätyöpäivään artikkelin kirjoittamiseksi. Käytännössä tekstin muokkautuminen lopulliseen muotoonsa vaati sukkulointitaitoja muiden työtehtävien ja kirjoittamisen välillä.

Kuva: Nic McPhee
Kuva: Nic McPhee

Projektin aikana oppi, että kirjoittaminen edellyttää hyviä istumalihaksia ja tekstin jalostamiseen paneutumista. Työkaveriani lainatakseni: ”Oppi hiomaan ja kirjoittamaan uudelleen ja uudelleen.”  Taitavinkaan kirjoittaja ei tuota valmista tekstiä yhdellä istumalla. Esimerkiksi kollegani oli kirjoittanut konferenssiesityksensä abstraktin 12 kertaa puhtaaksi ennen kuin se oli täyttänyt omat ja arvioitsijoiden vaatimukset.

Palautteessa oli ilahduttavaa kuulla työkavereiltani, että kirjoittamisen pelko väheni projektin aikana ja usko omaan kirjoittamiseen vahvistui. Kävi myös ilmi, että omaa tekstiä oli ensiksi vaikea näyttää muille ja ottaa vastaan palautetta ja kehittämisehdotuksia. Ensimmäisellä kerralla punakynän tekemät korjausehdotukset oman tekstin seassa aiheuttivat suorastaan hetkittäistä puistatusta. Pian kuitenkin huomasi, että muiden kommentit kantoivat artikkelia eteenpäin.

Lukuisten versioiden ja kirjaston ulkopuolisen vertaisarvioinnin jälkeen oli vielä jäljellä kielentarkistus. Pisteet ja pilkut laitettiin oikeille paikoilleen ja hassut sanajärjestykset korjattiin ojoon. Artikkeli oli valmis.


Toimittajan näkökulmasta: kommentointia, oikolukemista ja fonttikoon viilausta

Roolini kirjan toisena toimittajana opetti minulle paljon kirjoittamisen lisäksi julkaisuprosessista ja ennen kaikkea siitä, miten hienojen ammattilaisten kanssa työskentelen päivittäin. Toisten artikkeleita oikolukiessa ja kommentoidessa näki, kuinka paljon asiantuntijuutta ja osaamista meillä on. Yhteisessä kirjoittamisprojektissa oppi nöyryyttä tekstinsä edessä ja tekemään kompromisseja. Työ opetti minulle, kuinka paljon valmiin kirjan editoimiseen menee aikaa: esimerkiksi ulkoasun suunnitteluun, otsikointiin ja taulukoiden asetteluun. Myötätunto kasvoi ja empatia saavutti uuden tason opiskelijoita kohtaan, jotka painivat opinnäytetöidensä loppuvaiheessa samojen asioiden kanssa.  Meillä oli onni työskennellä läheisessä yhteistyössä julkaisusuunnittelijan kanssa, joka jaksoi tsempata projektin edetessä, ja jolta opimme paljon.


Mitä jäljelle jää?

Kirjastotyön arki on hetkittäin siitä epäkiitollista, että konkreettinen tulos jää useimmiten näkymättömäksi. Onnistumisen hetket ovat muistikuvia hyvistä asiakaskohtaamisista, kiitoksesta kollegalta tai hyvä fiilis opinnäytetyönohjauksen jälkeen. Siispä on palkitsevaa saada oma teksti valmiiksi ja saada käsiinsä jotain konkreettista, johon on antanut panoksensa – julkaistu kirja.

Lopuksi vielä: koska kirjastolaiset rakastavat stereotyyppisesti asioiden määrittely ja kategorisointia, en voi olla sortumatta tähän helmasyntiin. Erään määritelmän mukaan: ”Hiihto, ampumahiihto, pyöräily, kestävyysjuoksu, kävely, suunnistus, hiihtosuunnistus ja triathlon ovat esimerkkejä kestävyyslajeista, joissa niin harjoitus- kuin kilpailusuorituksetkin ovat pääasiassa pitkäkestoisia. Erityisesti pyöräilyssä ja juoksussa tarvitaan kuitenkin myös nopeutta ja kirikykyä.”

Määritelmä pätee muuten tasan tarkkaan kirjan kirjoittamiseen, kokeilkaa vaikka!

Kirja


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s