Taas tiskissä tapahtunutta

Joskus kirjastopalvelu menee niin pahasti pieleen, että asiakas poistuu itkien. Palataan tähän traumaattiseen tapaukseen jutun lopuksi ja aloitetaan kevyemmillä sattumuksilla.

Kielenkäyttö kirjastossa on oikeastaan harvinaisenkin siistiä, mutta toisaalta tilanteeseen sopivaa:
Opiskelija toisilta opiskelijoilta: ”Ottiko joku jo Tutkimuksen voimasanat –kirjan?”
Joku: ”Joo.”
Jolloin ensimmäinen opiskelija ytimekkäästi: ”Voi paska.”

Taannoin ehdin jo takahuoneesta hetken ihmetellä lehtorin tylyä keskustelua kollegan kanssa tiskissä, mutta ”Älä keskeytä mua!” viittasikin sen nimiseen kirjaan.

Iso osa asiakkaista uskoo kirjastohenkilökunnalla olevan suorastaan ylimaallisia taikakeinoja tiedonhaussa. Vaikka laittaisimme minkä viitan päällemme tai hassun hatun päähämme, emme silloinkaan etsisi sitä kirjaa Lauruksesta yhtään sen nopeammin kuin asiakaskaan. Muistimme ei myöskään ole ihan aina sitä luokkaa, että osaisimme ulkoa eräpäivät ja varaustilanteet. Olikin virkistävää, kun asiakas tuli ja aloitti kysymään sen verran harvinaisemman nimisen kirjoittajan opusta, että pystyin ulkoa jatkamaan oliko se mikä 36-hyllyluokan alaluokka, johon asiakas vilpittömästi ihmetteli vedänkö mää näitä hihasta.

Usein kiusaan kirjoja etsiviä asiakkaita fraasilla, että kunhan osaavat numerot ja aakkoset niin pitäisi löytyä. Laurus-koneiden vieressä on kuvallinen Näin löydät –ohje eli katso Saatavuustiedot ja Sijainti = Hyllyluokka ja sana, jonka mukaan kirja on AAKKOSTETTU, mutta ohjeet, kuka niitä lukee tai edes muistaa nähneensä.

Saatavuustiedot ja sijainti: numerot ja aakkoset.
Saatavuustiedot ja sijainti: numerot ja aakkoset.

Eräänä päivänä kiusaaminen meni niin pitkälle, että suorastaan kyykytin asiakasta. Komensin häntä ensin tuonnepäin ja sinnepäin, sitten vielä vaan eteenpäin ja lopulta kyykkyyn, koska etsitty opus oli alahyllyllä.

Lähikollegojen kanssa vannomme tiedonhaussa omalta osaltamme KISS-metodiin (Keep it simple, stupid!) ja muuten tiedonhallinnan lehtorin Monika Csehin nimeen. Päivänä eräänä repesin totaalisesti, kun kuulin kollegan puhuvan asiakkaalle sukellushausta. Ehdin jo päässäni miettiä, että tässä menetelmässä varmaan jotenkin päätä pahkaa syöksytään etsimään tietoja ja liittyyköhän tämä siihen helmenkalastukseen, jonka oikean termin hetkeä myöhemmin muistin olevan helmenkasvatus. Loppupeleissä kyseessä oli yhden sortin villi rubiini eli kyseessä olikin haku asiasanalla sukellus, eikä sittenkään itseltäni ohimennyt tai unohtunut hakutapa.

Sukellushaku? ;)
Sukellushaku? 😉

Ja sitten se asiakkaan itkettäminen. 😦 Asiakas tuli seuralaisensa kanssa kirjastoon ja kaikki sujui aluksi hyvin. Seuralainen etsi tarvitsemiaan teoksia ja samaan aikaan asiakas löysi itsenäisesti leikkinurkan ja ratsasti tyytyväisenä keppihevosella hyllyjen välissä. Palautusvaiheessa alkoivat ongelmat. Asiakas halusi palauttaa itse automaattiin niin kuin oli kaupunginkirjastossa tottunut. Vaan meillä on vain lainausautomaatti. Asiakas suostui hieman pitkin hampain luovuttamaan palautettavan kirjan tiskiin informaatikolle ja yhdessä kuunneltiin kilahdus, kun nide palautui, mutta tämä palvelukokemus oli hyvin epätyydyttävä. Asiakas pahoittikin mielensä niin pahasti, että hänet kannettiin lopulta pois kirjastosta itkevänä. (Asiakkaan arvioitu ikä maksimissaan kaksi vuotta.)

keppihevoset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s