Luukku 13. Mustaa makeaa

Suklaa. Niin siis itse tykkään, että syön melkein päivittäin vaihtelevia määriä. Yleensä ehkä kuitenkin vähemmän, mutten sentään todellakaan ole niitä joille se kaksi palaa jotain prosenttista piisaa. Eniten tykkään maitosuklaasta, Fazerin Sinisestä. Välillä olen pyrkiny vähentää, mutta vakavan pakkomielteen sijaan tahdon nähdä suklaan mukavana harrastuksena, jonka rinnalla käytän myös muita aineita. Suklaa on kuitenkin aina se ykkönen.

Aakkoset – kirjastolaisten makuun ;)
Aakkoset – kirjastolaisten makuun 😉

Kollegani on kuitenkin toista maata. Hänelle the karkki on salmiakki. Näin on kuulemma ollut aina. Nykyään salmiakin himo on kausiluonteista, yllättäen iskevää. Sekä kovat turkinpippurit yms. että pehmeät salmiakit kelpaavat yhtä hyvin. Pienenä salmiakin paras olomuoto oli ehdottomasti jauhe, jota ostettiin kioskilta. Myös merkkarit maistuivat. Niitä sulateltiin suussa samaan aikaan mustaa ja hedelmäistä ja oltiin hiljaa.

Aikuisneste salmiakkikossu kolahtaa myös kollegan makuhermoon. Yllättävämpi vinkki on, että salmiakki sopii kuulemma yhteen oluen kanssa.

Salmiakkisuklaista tykkään itse eniten Fazerin Salmiakkisuklaasta, mutta kollegan makuun on enemmän ”kovempi” Maraboun Black Lakrids, ei huonoa sekään.

joululainat_erapaiva

Kirjavinkkejä:

Sisulla ja sydämellä : tarinoita Suomesta ; The power of sisu : stories about Finland / Alexander Stubb.

Suomalaisten symbolit / toimittaneet Tero Halonen & Laura Aro.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s