Mitä jäi mieleen – muistoja Tallinnan IL-konferenssista

Osallistuimme kuuden hengen voimin lokakuun 2015 lopulla Tallinnassa pidettyyn konferenssiin  European Conference on Information Literacy (ECIL). Olemme ehtineet sulatella yliopiston uusissa, moderneissa tiloissa kokemaamme, joten nyt on aika aukaista sananen arkkumme.  Kertaus on opintojen äiti.

ECIL-konfrenssin teemana oli  ”Information Literacy in the Green Society”. Mirva pääsi aiheeseen sisälle jo ensimmäisen päivän sessiossa ”Information Literacy and Sustainability”. Kirjastojen yksi perinteinen perustehtävä, aineistojen lainaus, yhteiskäyttö, on kestävää kehitystä parhaimmillaan. Sittemmin painettujen aineistojen rinnalle ovat tulleet digitaaliset aineistot. Niitä tunnutaan pitävän itsestään selvästi vihreämpänä vaihtoehtona. Tästä ei kuitenkaan ole kattavaa tutkimusta. Nykyisen tiedon mukaan kestävintä on etsiä tasapainoa painetun ja digitaalisen aineiston käytön välillä. Kuinka kauan konetta pitää auki hakiessaan ja käyttäessään e-aineistoja, tulostaako, lainaako kirjan kirjastosta vai ostaako sen omakseen ja jääkö omaksi ostettu kirja hyllyyn käyttämättömänä.

 

Elektroniset aineistot puhuttivat konferenssiväkeä enemmänkin. Sinikka kuuli mielenkiintoisia tuloksia useassa maassa toteutetusta tutkimuksesta, jossa selvitettiin, suosivatko opiskelijat painettua vai elektronista aineistoa. Suuntaus tuntuu olevan, että useimmat käyttävät mieluummin painettua aineistoa, jos sellainen on saatavilla. Jopa alle seitsemän sivua pitkät artikkelit luetaan mieluummin paperilta. Jos artikkeli on saatavilla vain elektronisena, se usein tulostetaan, jotta voidaan tehdä alleviivauksia ja muita merkintöjä. Suurin osa opiskelijoista katsoo oppivansa paremmin painetusta materiaalista.

Tämä tutkimus oli toteutettu myös Suomessa yliopisto-opiskelijoilla. Vastanneista 78 % sanoi keskittyvänsä lukemiseen paremmin, jos lukevat painettua aineistoa. Sanallisissa vastauksissa kommentoitiin, että e-aineistoja lukiessaan harhautuu helpommin surffailemaan muille sivuille.  69 % kertoi, että muistaa paremmin lukemansa, jos on lukenut painettua materiaalia. Vain 17 % oli sitä mieltä, että e-aineiston lukeminen on miellyttävämpää kuin painetun. Vastanneista tekniikan alan opiskelijat suosivat e-aineistoja enemmän kuin muut. Kuitenkin vain alle puolet kaikista vastanneista haluaisi kaiken opiskelumateriaalin painettuna.

sali ylikool

Yhdysvalloissa e-aineistoja on pyritty tarjoamaan tasapuolisesti kaikille opiskelijoille, e-aineistot ovat siellä painettuja edullisempia. Vain vaurailla kouluilla on varaa hankkia painettua aineistoa, joka takaa paremmat oppimistulokset. Sen takia rikkaiden ja köyhien koulujen välille on syntynyt uudenlainen kuilu oppimistuloksissa.

Yhdysvalloissa oli tutkittu yliopistossa eri opintovaiheessa olevien opiskelijoiden mieltymystä painettuun ja e-aineistoon. Opiskelijat suosivat aluksi pitkään painettua aineistoa, mutta tutkijavaiheessa alkavat suosia e-aineistoa. Tämän perusteella uutta alaa vasta haltuun ottavat oppivat paremmin painetusta aineistosta.

6 Esitys

Erjan ja Kaisan odottama hetki oli oma best practice -esitys ’Librarian or Not – Teaching Information Literacy Together’ (tiivistelmä Book of abstracts s. 138). Esiintymisen jälkeen oli mukava rentoutua ja kuunnella seuraavaa puheenvuoroa, Metropolian  ‘Librarians and English Teachers Join Forces in IL’.

Keynote puhujista  legendaarinen Carol Kuhlthau valloitti persoonallaan sydämemme. Kun järjestäjät sanoivat hänelle, että esitysaikaa on 10 minuuttia jäljellä, Kuhlthau totesi: ”Voi, ei se riitä minulle alkuunkaan.” Siihen ei ollut kenelläkään mitään sanomista.

Hannele ja Aino olivat hyvin vaikuttuneita kun Kuhlthau esiintyi konferenssissa selkeästi ja asiantuntevasti.  Illallisella small talk oli hallussa ja he juttelivat gurun kanssa. Kuhlthau onnistui käännyttämään pari informaatikkoa Suomesta siinä määrin, että kotiin tultua Carolin kirjan tuorein painos lisättiin hankintalistalle. Teokseen kannattaa tutustua.

 

guided

Näin Hannele muistelee kohtaamisiaan Kuhlthaun kanssa:

”Ensi tutustumiseni Carol Kuhlthauhun johtaa 90-luvulle Tampereen yliopistoon. Tentistä saamaani arvosanaa en muista, mutta muistan ihan tosissani miettineeni, mitä ”Seeking meaning : a process approach to library and information services” oikeesti tarkoittaa, ihmiselon kannalta varmasti jotain hyvin keskeistä. Tentti meni ohi, eikä asiaa tarvinnut enää miettiä.

Toinen, käänteentekevä kohtaaminen Kuhlthaun kanssa tapahtui muutama vuosi sitten VirtuaaliAMK:n ESR-hankkeessa. Hanketoimijana etsin loogista lähestymistapaa, joka tukisi opiskelijan tai kenen tahansa kansalaisen tiedonhakua oppimisprosessin eri vaiheissa netissä toteutettussa oppimisympäristössä . Googlettamalla löysin täysin sattumalta pdf-julkaisun Kuhlthau, Maniotes&Caspari “Librarians Facilitating Learning through Guided Inquiry” (2012). Tässä julkaisussa esitetty mallinnus romutti aiemmat suunnitelmat. Minimalistinen kysymyspatteristo korvasi perinteisen kirjaston hyllylogiikan

Kolmas ja täysin puun takaa tullut kohtaaminen Kuhlthaun kanssa tapahtui ECIL-konferenssin keskiviikkoillan dinnerillä. Kollegan kanssa pälkähti päähämme, rohkenisimmeko mennä pyytämään Kuhlthauta kaverikuvaan. Kuhlthaun suomalaisen kollegan rohkaisemana lähdimme juttusille, muutama sana vaihdettiin ja kaverikuva otettiin. Myös amerikkalainen small talk tuli näkyväksi. Kauhtunut vanha bleiserini näyttää nykyään minunkin silmissäni oikein kivalta. Opiskelumuistoista on lyhyt matka tähän päivään. ”

 

IMG-20151021-WA0004

Kaisa osallistui työpajaan, jossa esiteltiin Tartun yliopistokirjaston opintokokonaisuutta liittyen datanhallintaan tutkimusprosessin aikana. Sisällössä esim. aineiston digitointi, käyttö-oikeudet, tekijänoikeudet, pitkän ajan arkistointi. Datanhallintaan liittyvät asiat ovat nousemassa pinnalle. Ideasta pitää ottaa koppi!

Konferenssin yleistunnelma oli rento ja välitön. Vieraiden ruokailuun oli satsattu ja pöydät olivat täynnä erilaisia keksejä, küpsis  viroksi.  Esitysten ydintä kuvaavat seuraavat  kommentit: ’epävarmuus on oppimisen alku’’informaatiolukutaito on oppimista’, ’Too much information is killing information’.  Opimme myös parilta kuviotaan esittelevältä puhujalta, että  ”the shape is important”. 🙂

Erja kiteyttää, miksi konferenssissa oli päällimmäisenä tunteena oli koko ajan tuttuus:

Meillä kaikilla on tätä samaa: tietokannat, kirjastojen ammattilaisille tarjoama tuki, tuon tuen markkinointi, erilaisten kurssien, luentojen ja työpajojen vaikuttavuus tai tehottomuus, tiedonhaku- ja tutkimustaitojen puutteet ja opiskelijoiden arviointitaitojen kehittäminen. Ja vielä lisää yhteistä: opiskelijoiden perehdyttäminen kirjalliseen tutkimuskulttuuriin on haasteellista, kirjastolaisilla ja opetushenkilöstöllä voi olla erilainen opetuskulttuuri ja uusien opiskelijoiden tiedonhakuvalmiudet mietityttävät. Tuttua, oli puhuja mistä päin maailmaa hyvänsä, kuten Norjasta, Yhdysvalloista, Virosta, Meksikosta tai Arabiemiraateista.

Vaikka päivät olivat täynnä asiaa, ehdimme nauttia Tallinnasta. Modernin taiteen museosta Kumusta jäi mieleen huone täynnä päitä, Kadriorgin palatsista upeat syysvärit.

Verkostoiduimme  Metropolian kollegoiden kanssa vanhassa kaupungissa illallisella. Toisena iltana konferenssiväki kokoontui  juhlaillalliselle  Oopperataloon. Kuulimme Viron parhaan, ja ainoan, kello-orkesterin esityksen. Tallinnassa vietetty aika ylitti odotukset.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Aino, Hannele, Sinikka, Erja, Mirva, Kaisa

 

 

 

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s