Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘matkat’ Category

Pakkasin laukut huhtikuun 22. päivä ja lensin 23.4. Erasmus-vaihtoon kv-viikolle Lissaboniin. Kv-viikon järjesti Instituto Politécnico de Lisboa.

Vietin Lissabonissa viikon, 24-28.4. Lähdin matkaan avoimin mielin, Lissabon oli kaupunkina minulle tuntematon. Vastassa oli myös suuri, yli 70 hengen joukko kv-viikkolaisia ympäri Eurooppaa ja tietysti ihanat paikalliset järjestäjät.

Viikko oli erittäin antoisa. Suosittelen kaikille Erasmus-vaihtoihin osallistumista.

Alla pieni kuva- ja videoreportaasia viikon varrelta.

KV-viikko oli..

Verkostoitumista, esityksiä, uusia tuttavuuksia

 

 

Mikä on Azorien pääkaupunki? Vol 1 – video

Mikä on Azorien pääkaupunki? Vol 2 – video

Uusia lokaatioita, suunnistaminen oli Lissabon-ummikolle aika-ajoin vaikeaa

 

 

Yksi laurealainen vaihto-opiskelija

 

 

18405724_1718795111481037_1061139088_o

Neilikkavallankumouksen juhlapäivä sattui tiistaille

 

 

Ylämäkiä ja alamäkiä

 

 

Kirjasto yllättävässä paikassa

 

 

Katutaidetta, musiikkia

 

 

 

Opiskelijat esiintyvät – video

Haitarimusiikkia näköalapaikalla – video

Reggae-musiikkia näköalapaikalla – video

Kesä oli jo läsnä

 

 

Aika-ajoin kannattaa katsoa maailmaa ja omaa työtä uudesta vinkkelistä, tiedä mitä sieltä löytää 🙂

 

Obrigada Lissabon, Instituto Politécinco de Lisboa, oma työnantaja, oli ikimuistoinen viikko!

 

 

-Aino

Read Full Post »

Kahden Laurea-kirjastolaisen ensimmäinen kv-vaihto suuntautui Almerian yliopistoon 20. – 24.4.2015. Välimeren rannalla sijaitsevan yliopiston slogan on osuva ”a sea of knowledge”. Kv-viikolla oli reilut kolmekymmentä osallistujaa, joista kahdeksan kirjastolaista (meidän lisäksemme kaksi Puolasta sekä yksi Englannista, Italiasta, Itävallasta ja Virosta). Laurealaista edustusta oli lisäksi lehtori ja kansainvälisten asioiden suunnittelija.

ryhmakuva

Yhteinen ohjelma sisälsi luentoja, vierailuja, tutustumista yliopistoon, kaupunkiin sekä lähiseutuun. Mieleenpainuvinta antia oli retki Cabo de Gataan, kaupungin lähistöllä sijaitsevaan luonnonpuistoon. Cabo de Gata on tunnettu aavikkoilmastostaan ja huikeista maisemistaan. Alueella on kuvattu useita tunnettuja elokuvia, mm. osia elokuvasta Indiana Jones ja viimeinen ristiretki:

Cabo de Gata
Kv-viikolle oli järjestetty erityistä ohjelmaa myös kirjastolaisille. Keskustelut sopivan pienen kollegaryhmän kanssa olivat viikon parasta ammatillista antia. Yliopisto- tai ammattikorkeakoulukirjaston koosta riippumatta löytyy yhteisiä haasteita. Keskustelimme mm.
– kirjaston roolista tutkimuksen tukena
– elektronisen kirjan suosion hitaasta noususta, aineiston hankinnasta
– markkinoinnista, palvelumuotoilusta, tuotteistamisesta
– informaatiolukutaidosta, tiedonhankinnan ohjauksesta, kirjastoesittelyistä
– käyttäjälähtöisyydestä, asiakaskyselyistä ja -palautteesta, yhteisöllisyydestä
– kirjastotiloista – kohtaamispaikkoja, näköalalukupaikkoja, kahvia
– kirjastolaisten uusista rooleista…
 
Jäämme kaipaamaan Almerian kirkasta aurinkoa, merta, merenrantalounaita, rantabulevardikävelyitä ja tapas-kulttuuria. 

meri

Andalucialaiselle kulttuurille ehkä tyypilliset  aikataulun venymiset odotteluineen,  aiheuttivat suomalaiseen täsmällisyyteen  tottuneelle hämmennystä.
Toisin kuin taas luulisi  kotimaiset kirjastomme ovat  sallivampia äänenkäytön suhteen  ja espanjalaisten kirjastojen  runsaat hiljaisuus-kyltit tuntuivat tylyiltä.

Shhh!

Shhh!

Kokonaisuudessaan Almerian kv-viikko oli unohtumaton kokemus. Paikalliset emäntämme ja isäntämme ansaitsevat erityiskiitokset, ystävällisyys oli ylitsevuotavaa. Moni uusista ystävistämme oli ollut kv-vaihdossa ennenkin, on siis vaara että tähän jää koukkuun. Vinkiksi vielä lukijoille, että Almerian yliopiston kirjastolaiset lupailivat kirjastolaisille suunnattua erityisohjelmaa myös ensi vuoden kv-viikolle!
aurinko

Read Full Post »

Tanskan Vejlessä järjestettiin 5. – 6.11.2013 LbD-seminaari ja 5Stars Partnership -hankkeen ohjausryhmän tapaaminen. 5Stars-hankkeessa kehitetään toimintamallia alueelliseen kehittämistyöhön ja sairaanhoitajien koulutukseen.

Mukana matkalla oli myös allekirjoittanut, ihan tavallinen kirjastosihteeri, ei erityisen hankesuuntautunut. Päädyin matkalle aiemmin vastaavissa hankkeissa toimineen kollegan puolesta. Yhteistyö tanskalaisten kanssa on jatkunut jo pidempään ja kirjastot molemmissa maissa ovat osallistuneet hankkeisiin. Nyt mukaan on tullut myös Latvia.

Yhteistyökokemuksista on kirjoitettu aiemmin täällä ja täällä.

Vejlessä otetaan katuvalo-käsite kirjaimellisesti.

Vejlessä otetaan katuvalo-käsite kirjaimellisesti.

Edustustöitä ja kielitaidon kartuttamista

Tällä kertaa kirjastolla ei ollut esitystä seminaarissa. Olin matkalla lehtorin työparina, edustamassa Laurean tapaa toimia yhdessä opiskelijan hyväksi. Arkinen yhdessä tekeminen ei ole titteleistä kiinni.

Kirjastoammatillisesta näkökulmasta hienointa oli Lillebaelt University Collegen Vejlen kirjastossa vierailu. Kirjastossa työskentelee yksi kokopäiväinen työntekijä ja koska kirjasto oli tapaamisemme aikaan auki, keskustelut käytiin tiskin takana asiakaspalvelun lomassa. Tanskaa en osaa, mutta olan takaa näyttöä kurkkimalla ja keskustelua ja eleitä seuraamalla pääsi aika hyvin perille mistä milloinkin oli kyse. Samanlaisia en löydä etsimääni kirjaa -tyyppisiä kysymyksiä vaikutti olevan Tanskan asiakkailla kuin kotimaassakin. Jutun juurta riitti ja kotiin viemisiksi hyviä ideoita.

Seminaarin ja tapaamisten seuraaminen oli yllättävän kiinnostavaa, vaikkei esityksen aihe aina omaa arkea koskettanutkaan. Vähän ulkopuolisena pystyi arvostamaan asialleen omistautuneita puhujia, joiden innostus piti kuulijan mielenkiintoa yllä.

Keskustelut seminaarin ja tapaamisten tauoilla olivat matkan suola. Oppia ikä kaikki -asenteella lähdin harjoittelmaan small talkia ja vierailla kielillä puhumista. Englanti toimi keskustelukielenä, mutta yritin opetella sanoja myös latviaksi ja tanskaksi ja vaihtelevalla menestyksellä heitellä niitä sopiviin väleihin. Sanojen opettelu toimi hyvänä keskustelun avaajana.

Hankkeen ohjausryhmän tapaaminen pidettiin hoitotyön luokassa. Naulakkoa vartioi vakuuttavan näköinen tyyppi.

Hankkeen ohjausryhmän tapaaminen pidettiin hoitotyön luokassa. Naulakkoa vartioi vakuuttavan näköinen tyyppi.

Ei matkaa ilman makeita tuliaisia

Vapaa-aika jäi vähäiseksi, mutta paikallisen ruokakaupan karkkihyllyt ehdin kuitenkin tarkastaa. Tarjonnan perusteella lakritsi vaikuttaisi olevan tanskalaisten mieleen. Ja niin vain en ennen matkaa  tiennyt sitäkään, että pehmeitä lakupaloja myydään suomalaisen lakritsin nimellä. Yhden hengen testiryhmäni totesi tanskalais-suomalaisten lakujen maistuvan oikein hyvältä.

Tanskassa myytiin lakrtisia suomalaisen lakrtsin nimellä. Makeat terveiset Hyvinkään Laurea-kirjaston Pingyille!

Tanskassa myytiin lakrtisia suomalaisen lakrtsin nimellä. Makeat terveiset Hyvinkään Laurea-kirjaston Pingyille!

Mirva M.

Read Full Post »

Joskus matkoilla kävellessään ympäri tuntemattoman  kaupungin katuja, törmää paikallisiin mielenkiintoisiin arjen ratkaisuihin.

Syyslomani suuntautui Itävaltaan, Wieniin. Lähellä hotelliani, eläväisen kaupunginosan kadun kulmauksessa, oli kuvassa oleva kierrätyskirjojen kaappi. Aivan loistava idea! Sen hetken ajan, mitä olin kaapin lähettyvillä, kierrätyskaapin ovi kävi jatkuvasti ja lähistöllä asuvat ihmiset toivat lukemiaan lehtiä ja kirjoja kaappiin ja saattoivat ottaa mukaansa päivän sanomalehden tai pokkarin. Yöllä kaappi oli lukittu.

Kirjojen kierrätyskaappi

Tällaista kierrätyskaappia toivoisin itsekin esimerkiksi lähiostarille tai juna-asemien yhteyteen sen lisäksi, että monessa lähikirjastossa on toisinaan ’Vie mennessäsi, tuo tullessasi’ -kärryjä.

Useimmiten matkoilla minulla on ollut huono kirjastokarma: jos suunnitelmiini on kuulunut käydä tutustumassa johonkin paikalliseenKirjaston vartija kirjastoon, olen lähes aina huomannut seisovani kiinni olevan oven takana tai matkasuunnitelmat ovat muuten vaihtuneet lennossa.  No lomalla voi todistetusti elää ilman kirjastojakin, mutta tällä kertaa ennätin tutustua Itävallan kansalliskirjaston Prunksaaliin. Prunksaal, kirjastosali, on osa kansalliskirjastoa ja avoin vierailijoille. Varsinainen kirjaston puoli on rauhoitettu asiakkaiden käyttöön. Prunksaal on jo aiemmin ollut erään kollegani matkakohteena ja hyvän matkakuvauksen siitä voit lukea täältä.

Kirjastosali teki lähtemättömän vaikutuksen marmoripylväineen, kattomaalauksineen ja korkeine kirjahyllyineen myös minuun ja tilana sali oli henkeäsalpaava. Ilmassa oli myös hieman indianajonesmaista henkeä ja en malttanut olla miettimättä tässä ympäristössä hyllyjen takaisten salakäytävien ja aarrekarttojen mahdollisuutta. Olisikohan kirjastonhoitajan työ täällä kirjaimellisesti yhtä seikkailua?

Prunksaal

Read Full Post »

Paljonko kirjastonhoitaja tienaa Venäjällä? Elääkö naapurimme vielä kortistokautta?  Kiinnostaako kovan kapitalistisessa maassa kirjallisuus enää ketään? Näihin kysymyksiin lähdin etsimään vastausta vieraillessani Pietarissa syyskuussa.

Pietari

  • Asukkaita n. 4,7 milj
  • Yleisiä kirjastoja n. 160 toimipistettä, jakautuvat 18 kirjastopiiriin
  • Yliopistojen kirjastot olleet suljettuja vain omien opiskelijoiden käyttöön, yleiset kirjastot avoimia
  • Venäjän yleisessä kirjastossa yhdistyy tieteellisen ja erityiskirjaston piirteitä, kirjastolta löytyy esim. omat liiketalous- ja lakiosastonsa
  • Katariina Suuren vuonna 1795 perustama Venäjän kansalliskirjasto sijaitsee Pietarissa, sen kokoelmiin kuuluvat mm. Voltairen ja Diderotin kotikirjastot

Neuvostoajan kortistot ja uusi aika

Muutos vanhasta uuteen oli silmiinpistävää: Kortistot seisoivat yhä kunniapaikallaan ja niitä käytetään ja päivitetään aktiivisesti. Kansalliskirjaston tilat ja kortistohuoneet ovat kuin ajalta ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Kirkkoon rakennetussa Majakovskin taide ja musiikkikeskuksessa neuvostoaika ja uudet verkkopalvelut käyvät vielä hetken rinta rinnan, mutta 60-lukulaiset hyllyt ja 90-luvun alun hifi- ja av-tekniikka ovat vaihtumassa uuteen pian alkavassa remontissa, keskuskirjasto parin korttelin päässä on jo siirtynyt ”länsimaiseen tasoon”.

Venäjä ei ole jäljessä sähköisten palveluiden tarjoajana, vaikka moni niin kuvittelisi. Yleisellä kirjastolla on varsin mittavat kansalliset ja kansainväliset tietokannat ja verkkopalvelut sekä pätevää ohjausta palveluun. Kirjastolla löytyy samankaltaisia projekteja kuin meillä mm. informaatiolukutaidosta ja kansalaisen sähköisestä tietoon pääsystä.

Kirjaston tulevaisuus

Majakovskin taide- ja musiikkikeskuksen johtajan käsitys kirjaston tulevaisuudesta oli kahtalainen: kaupunki on alkanut uudella tavalla panostaa rahaa kirjastoihin, mutta samaa aikaa kävijät ovat kaikonneet. Vilkkaan Nevskin varrella Pietarin tärkeimmässä yleisessä musiikkikirjastossa oli silläkin hetkellä hyvin vähän kävijöitä ja saleissa liikkui lähinnä henkilökuntaa. Toisaalta metrossa törmäsi usein monenikäisiin ihmisiin e-kirjanlukija kädessään. Lukeminen siis jatkuu, mutta kanavoituuko se jo nyt muuten kuin kirjaston kautta?

 Kirjastonhoitajan palkka

Minkälaista elämää kollegat itärajan takana elävät? Kirjastonhoitajilla on yleensä ylempi korkeakoulututkinto, mutta palkka varsin pieni hintatasoon nähden (esim. vuokrat vain vähän matalampia kuin Helsingissä). Majakovskin taide- ja musiikkikeskuksen johtajan mukaan kirjaston työntekijän palkka vaihtelee 300–600 euron välillä, tähän haitariin sijoittuu myös johtajan palkka.

 Kirjasto ilman yhtään painettua kirjaa

Vuonna 2007 Boris Jeltsin antoi käskyn rakentaa Venäjälle kolmas kansalliskirjasto – sähköinen kansalliskirjasto verkkoon palvelemaan käyttäjiä sekä maan rajojen sisä- ja ulkopuolella. Tämän käskyn seurauksena alkoi valtaisa hanke historiallisen ja oikeudellisen aineiston digitoimiseksi verkkoon tutkijoiden ja kansalaisten avoimeen käyttöön. Kokoelman nimi on Boris Jeltsinin presidentaalinen kirjasto. Kokoelmasta löytyy mm. harvinaisia historiallisia kirjoja,Venäjän perustuslaki ja siihen liittyviä asiakirjoja, Venäjän eri alueiden historiaa kokoelmina ja ehkä kiinnostavimpana Suomen suurruhtinaskunnan venäläisiä asiakirjoja. Tällä hetkellä 66% kokoelmasta on saatavissa avoimesti verkossa.

Kokoelmalla on myös fyysiset vuonna 2009 avatut tilat. Boris Jeltsinin presidentaalinen kirjasto sijaitsee vanhassa palatsissa Senaatintorilla (Senatskaja Ploshjad 3) – kirjasto ilman yhtään painettua nidettä. Tilat on remontoitu näyttävästi ja kultaukset uusittu. Talosta löytyy sähköinen lukusali Applen suurine näyttöineen, valtava konferenssikeskus, näyttelytila ja mediakeskus. Kokonaisuus on pramea tiedon palatsi.

 Potemkinin kulissit

Vierailijan vaikutelma Boris Jeltsinin presidentaalisesta kirjastosta on outo eikä syy ole fyysisten kirjojen puute. Palatsiin päästäkseen täytyy kulkea tiukan turvatarkastuksen ja läpivalaisun läpi, joka toimii niin hitaasti, että lentokentällä sellainen tarkkuus ei olisi mahdollista. Kirjastoammattilaisen sijaan esittelijöinä toimivat mallin näköiset nuori mies ja 12 cm koroissa sulavasti liikehtivä nuori nainen, tarkempiin kysymyksiin resursseista ja rahoituksesta vastataan pintapuolisesti. Vierailijaryhmän mukana kulkee ammattikuvaaja kuvaten ryhmää eri kohteissa, valokuvaaminen ei ole suositeltua eikä varsinkaan sähköisissä lukusaleissa. Omituisinta on kuitenkin, että tiloissa ei näy yhtään asiakasta ja kävijäluvut ovat Pietarin keskustassa sijaitsevassa yleisölle avoimessa tilassa kuulemma vain 10–14 henkeä päivässä.

Vierailijalle tulee väistämättä mieleen Potemkinin kulissit.  Venäjän keisarinnan matkareitille 1700-luvulla kreivi Potemkin rakennutti julkisivuja, puutarhoja ja jopa kankaille maalattuja kuvia kaupungeista vaatimattoman todellisuuden verhoksi edistämään Potemkinin tarkoitusperiä.

Osallistuin Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin Kirjastoalan ammattilaisten tutustumis- ja verkostoitumismatkaan Pietariin 21.9–22.9.2011.Vierailimme kolmessa kohteessa: Majakovskin taide- ja musiikkikeskuksessa, Venäjän kansalliskirjastossa sekä Boris Jeltsinin presidentillisessä kirjastossa. Matkaan kuului osana iltaohjelmaa, jossa esitettiin kabareeta.  Vierailuista löytyy juttu Boris Jeltsinin presidentillisen kirjaston sivuilla ja toinen juttu Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin sivuilla.


Read Full Post »

 

Informaatikko on informaatikko lomallakin.

Firenze, Medici-suvun kaupunki ja Michelangelon suunnittelema kirjasto jota opaskirja hehkutti maailman kauneimmaksi, pitihän siellä poiketa.

Vehreä sisäpiha, massiivinen portaikko, koristeelliset lattia ja katto, ikkunat täynnä lasimaalauksia, penkit kuin kirkossa ja mitkä penkinpäätyopasteet. Vähän eri fiilis kuin meidän yksikkökirjastoissa. Kuvat puhuvat puolestaan.

Read Full Post »

Hyvinkään Laurea piipahti 10.-11.5.2011 kehittämispäivillä Virossa. Samaan aikaan kisattiin jääkiekon maailmanmestaruudesta, mikä heijastuu tässä bloggauksessakin. Tallinnan teknillisessä yliopistossa tutustuimme myös sen kirjastoon. Viisi kerrosta puista vihreyttä, tilaa (neliöitä enemmän kuin koko Hyvinkään Laureassa) olla ja työskennellä ryhmässä tai yksin. Portaat kuin puiden rungot ja kirjahyllyt oksistoina ja lehvinä. Puuteema piti kautta linjan, mutta kokonaisuus ei ollut huonolla tavalla puumainen, vaan selkeän raikas ja toimivan oloinen.

Julkisivun puunsyyt. (Innoittaja Mikko Koivu?) Kuva: Sirpa Antila.

 

Viimeistellyt opasteet. (Jukka Jalosen taktiikkataulu?)

 

Taiteellinen vaikutelma sisään tullessa. (Hyvä paikka joukkuekuville.)

 

Kadehdittavan paljon hyllytilaa – ihme, ettei kirjoja ollut enemmän esillä kannet kohti asiakasta. Vihreä lattiamatto kuin futis- tai golfviheriö – ihanan värikästä, mutta miten käytännöllistä? (Meille vois tiätty jäädyttää kiakkokaukalon, olis hyvä ohjeistaakin: ”Mene siihen siniviivalle.”)

 

Ovissa yhdistyi opastus ja näkösuoja. (#4 Ossi Väänänen.)

 

Kelpaa istuskella ja ihmetellä. (Istuinten ihanan kiekkomainen muotokieli puhuttelee.)

Seuraavalla kerralla pääsemme toivottavasti myös kirjastohenkilökunnan työtiloista löytyvään saunaan ;-).

Kirsi, Riitta & Minna
Laurea-kirjasto Hyvinkää

Yövyimme Vihulassa, jossa hurmasivat mm. keltavuokot.

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: