Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘työhyvinvointi’ Category

Syksystä tuttuja maanantaikappaletyöpäiviä on ollut edelleen riittämiin vuodenvaihteen jälkeen. Tai jalkeen. Kollegat korkeakoulukirjastoissa tajuavat. Aakkoset, ääkköset, varsinkin kirjastossa niillä niin on merkitystä, vaikka Amerikassa se vaikea onkin ymmärtää.

Lapset, eikun asiakkaat kummasti vaan nuortuvat (yhden toisen asteen hammasrautaisen tapauksen taisin puhua täysin pyörryksiin). Kirjastolainenhan kuvittelee olevansa ikinuori ja vastailee vain hiukka repeillen nuorten hurmureiden Hellurei ja hellät tunteet -sisääntulotervehdyksiin.

Taannoin kuuntelin epäluuloisena kun kollegat puhuivat selkäni takana ”ärsyttävän känkkänästä”. Solmussa olevista johdoista jotain selittelivät.

Uusissa opiskelijoissa on usein jokunen, jolla on muita enemmän kysyttävää. Kysyminenhän on täysin sallittua, jopa suotavaa, mutta siinä kirjastokorttia tehdessä ehdin useampaan otteeseen pyytämään, että odottaa vähän ja vastaa ensin minun esittämiini kysymyksiin. Sitten oli asiakkaan kyselytunnin vuoro.

Välillä tekee mieli täsmentää, että kirjastotäti ei ole äiti. Vaikka erikseen ei kaikille sanotakaan,

  • lainasi erääntyvät vaikka oletkin harjoittelussa
  • kirjoja ei kannata laittaa samaan kassiin kahvin/mehun/vesipullon/jogurtin/banaanin tai muiden eväiden kanssa
  • auton kattoa tai penkinalusta ei suositella kirjankuljetuksiin
  • muista pipo 😉

Päivittäin on hyvä pitää mielessä pari perusprinsiippiä:

  • älä usko asiakasta (tilanteet myös muuttuvat nopeasti; Finna on aina ajantasalla)
  • älä usko kollegaa (hänellä on saattanut olla sormet solmussa tai silmät ristissä, testaa vielä itse)

Että jaksaa, on muistettava syödä. Ruoka on ehdottoman tärkeä osa työhyvinvointia. Ravittu kirjastolainen on hyvätuulisempi kirjastolainen ja kollega.
Ja kahvitauot. #sydän Ne on parhautta.

Vähän varaslähtö (uuden edellä). 🍫❤️Ystävänpäivä on joka päivä. #suklaa

A post shared by Laurea-kirjasto (@laurea_library) on

Read Full Post »

It has been 9 months since I moved in Finland and I have learnt new habits. This winter I have experienced the most snow of my life. So, I learnt to adjust my daily wardrobe to kalsarit and pullovers. I even caught myself saying “it’s not that cold today, only -5”. But, I’ve behaved like a bear, collecting food and staying indoors.

The KirjastoMove campaign news was a real blessing. Just in time to get fit for summer.

Since I’m unable to convince myself to follow an exercise plan, I decided to join the Laurea-kirjasto team. This spring I’m determined to stay focused!

Lessmore2013

Laurea Library’s participation on KirjastoMOVE 2012 was successful (click here and here to see what happened last year).

This time the excitement is bigger! The campaign is 1.2.-31-5.2013 and the fitness team of Laurea Libraries grew in size. This year the team consists of 12 members compared to 7 last year. Some of the new members haven’t used HeiaHeia before, just like me. But that doesn’t mean we leave any day go by in vain. From day one we started working out and saving our progress in the training log form.

The HeiaHeia website is a colourful environment and fun to store our training logs. As every sports team, we also have to take care of each other. We remember to motivate and encourage each other by sending “cheers”.

It’s interesting to notice each other’s routines and the variety of exercises: Body Pump, gym work out, cross country skiing, treadmill and the endless snow shovelling. So far it seems we all like walking, as it is the most documented activity within our group! The more dedicated try to inspire the rest of us. Maybe by the end of KirjastoMove 2013 we will be convinced to try our chances in Yoga or Zumba.

Yoga or Zumba

We are determined to reach our fitness goals by the end of May, or at least keep trying! Motivation is the key, and that is what we’ll do!! The “Eye of the tiger” (and this pretty face) or the “Final countdown” can boost the enthusiasm. Dance songs can help keep a nice rhythm throughout the workout. Personally I enjoy watching FRIENDS while trying to destroy cellulite.

The next step we need to take is to organize a campaign that will help us eat healthier.

Maybe this can be the start of it?

Energizer

Pictures taken from www.TheBerry.com

Dimitra P.

Read Full Post »

Laurea-kirjaston blogin kirjoittajat kirmaavat kesälomalle än-yy-tee NYT!

Toivotamme teille kaikille auringonpaahteisia kesäpäiviä, pitkiä lämpimiä iltoja, makeita mansikoita ja unohtumattomia elämyksiä kesälle 2012!

Read Full Post »

Alkuvuodesta Laurea-kirjaston kilpahenkiset kirjastonhoitajattaret ottivat ammattikorkeakoulukirjastojen liikuntahaasteen vastaan. Heti tammikuun alussa askelmittarit viritettiin tehokäyttöön, Huippumalli haussa  -ohjelmaa katseltiin kotisohvalla abtronicit täristen ja mielessä raikasi 24/7 Eye of the tiger. Vaan miten lopulta kävikään – alkoiko hikinauha puristaa päätä matkan varrella, menikö lenkkareiden nauhat solmuun vai tuliko saavutettua mielenrauha, tyyneys ja ne Kotiteollisuuden Jouni Hynysen laulamat ”salilla treenatut pakarat”.  Lue eteenpäin, tiedossa tiukka raportti Laurean sporttipirkkojen liikunnallisesta keväästä.

Laurean liikuntaskabaan osallistuneet listasivat kevään tavoitteekseen mitä moninaisempia konkreettisia päämääriä; toiset halusivat liikkua kolme kerta viikossa, toiset hankkia pirteämmän mielen ja paremman kunnon kesäkirmailuun, ja kertoipa eräskin tavoitteekseen spagaatiin taipumisen kesään mennessä. Liikunnallisesti kukaan ei aloittanut ihan tyhjältä pöydältä, ja kuten eräs skabaan osallistunut sanoikin, näihin liikuntajuttuihin ottaakin usein osaa ne, joilla on jo muutenkin intoa liikkumiseen. Tosin erään osallistujan terveisenä ilokseni kuulin, että tämä työporukan yhteinen liikuntaproggis oli saanut jumppakärpäsen puraisemaan nykyisen himozumbaajan latinolanteisiin.
Ay caramba!

Liikuntahaasteessa mainittiin, että HeiaHeia-järjestelmään olisi suotavaa luoda oma ryhmä ja kirjata liikuntasuoritukset suoraan sinne. Osa ryhmäläisistä olikin jo aiemmin käyttänyt HeiaHeiaa ja nyt loputkin tutustuivat siihen. Järjestelmän käyttö koettiin innostavaksi, ja se toi ryhtiä liikkumisen säännöllisyyteen, liikuntapalluroiden kerääminen otettiin säännölliseksi tavaksi ja kavereita tsempattiin peukuttamalla urheilusuoritusten kertyessä. Vaan kyllä kollegoista paljastui uusia puoliakin: normaalisti arjessa, kun vaihtaa työkuulumisia ja tuskailee järjestelmien toimimattomuuksien parissa, niin kevään mittaan nämä samat ihmiset näyttäytyivät ihan uudella tapaa. Yksi treenaa iltojaan spinningin parissa, toinen liihoittelee tanssitreeneissä ja valmistautuu kevään esitykseen kun taas kolmas vimmaisesti siivoaa ja zumbaa – kenties samaan aikaan :). Lajikirjo vaihteli laidasta laitaan: osa kertyi tärkeästä arkiliikunnasta, osa perinteisestä happihyppelystä juoksun ja kävelyn parissa, osa taas kahvakuulan heiluttelun ja joogan parista.

Yhteenvetona ja tilastotietoina Laurea-kirjastolaisten kevään liikunnallisesta saldosta: ryhmän koko 6-7 (terveet/sairastupalaiset), liikuntakertoja 584 kpl ja tunteja puolestaan 593. Ei paha!

Ja niin innokkaasti tämä porukka on jakanut liikuntasuoritusten jälkeen HeiaHeiassa toisilleen kannustukseksi symbolisia cocktaileja, oluttuoppeja ja karkkeja, että voisi luulla porukan heiluvan urheilusuoritusten jälkeen koko ajan joko pienessä sievässä tai sokerihumalassa. Näin ei toki ole, vaan kyllä se liikunnanilo on humalluttanut nämä mielet ja saa pepun keikkumaan iloisesti hyllytyksiä tehdessä. Tässä muutamia kommentteja osallistuneilta:

Voiko työhyvinvointia olla ilman kehon fyysistä huoltamista?

Liikuntaan käytettyä aikaa ei yleensä ikinä kadu

Työpäivän väsymys jää lenkille

Arkiliikunnalla on suuri merkitys pallurajahdissa

Moon tykänny!

Perinteinen aerobic (ihan kamalaa!)

Olen saanut liikunnasta monta iloista elämystä

Ilman haavereita ei olla tästä(kään) proggiksesta selvitty – urheilija ei tervettä päivää näe, vai kuinka sitä nyt tavataankaan sanoa. Elämä tuo aina arkeen omia pikku haasteitaan ja aina ei kaikista aikatauluista vaan pysty pitämään kiinni – sen opimme tänä keväänä.  Tiettyä lempeyttä itseään kohtaan pitää antaa ja asettaa realiteetit elämän eri osa-alueille – kokonaisvaltainen hyvinvointi koostuu itsensä fyysisestä ja henkisestä rasittamisesta sekä elämästä herkuttelun sopivasta kombosta, joka räätälöityy tasan tarkkaan henkilökohtaisesti. Vertailu muihin ei kanna pitkälle vaan jokaisen on löydettävä itselleen sopiva tasapaino.

Laurean sporttaajat kuittaavat raportin. Kiitos ja kumarrus – meillä oli kivaa ja toivomme jatkoa! Toivottelemme kaikille oikein mukavaa juhannusta ja keskikesän juhlaa! Nauttikaa yöttömästä yöstä, kuutamouinneista ja hyttysistä – niitä meinaan riittää ny!

P.S. Miten sen spagaatin kävi?? Ei kuulemma ihan taivu…mutta melkein!

Read Full Post »

Jätin kirjastotyöt Laureassa helmikuussa 2011. Vatsassa kasvoi ihmisen alku, jonka oli määrä erkaantua kantajastaan maaliskuun lopussa. Vointi oli ollut heikonlainen jo useamman kuukauden – äitiysloman alkua olikin odotettu, keskellä helmikuun lumen ja pakkasen, isompien lasten päiväkotirumban ja aamuisten toppapukutaistelujen.

Niin nuo kaksi isompaa ihanuutta, tyttö ja poika, saivat suloisen pikkuveljen maaliskuun puolessa välissä. Alkoi vauvanhoito ja uudenlainen perhe-elämä. Vuosi meni vikkelään. Perhetilanne näytti siltä, että nuoren poikuuden isä olisi valmis jäämään koti-isäksi. Minulle koitti töihin paluu huhtikuun alussa.

Paluu oli jännittävää. Paukahdin ensimmäisen työpäivän aamuna työhuoneeseen ja tapasin tulevan kollegani Katariinan. Katariina oli sijaistamassa vakiokollegaani Hannelea tämän työskennellessä hankeinformaatikkona Laurean ulkopuolisessa hankkeessa. Katariina taisi ihmetellä kuka ihmeen lyhyttukkainen blondi tänne hyökkää; se olin minä, taiteilijamiehen hiustenleikkuuseen/-värjäykseen yllyttämä äitikirjastontäti 🙂

Ensimmäinen viikko meni shokissa: paljon aikuisia ihmisiä ympärillä, yhtäkkiä ei tarvinnutkaan enää palvelualttiina kuulostella, onko jollakin nälkä, vaipanvaihtotarve tai muuten vaan tylsää. Aamuisin olin täydessä valmiudessa töihin lähtöön jo paria tuntia ennen herätyskellon soimista. Perjantaina olin NIIN väsynyt. Kauhistelin työelämän rankkuutta. Tai oikeammin:  työelämän ja pienten lasten äidin työn YHDISTÄMISEN rankkuutta.

Parissa viikossa tilanne tasaantui. Aloimme Katariinan kanssa toimia hyvin yksiin (kahden työntekijän kirjastossa on yhteistyön toimiminen välttämätöntä). Omat työrutiinit palautuivat mieleen. Opin ottamaan rennommin. Sain polkupyörän huollettua ja suhautin vartissa töihin. Lapsetkin tottuivat ajoittaiseen äidittömyyteen.

Miltä kaikki sitten näyttäytyi vuoden mittaisen breikin jälkeen? Heti alusta lähtien vahvistui ajatus siitä että haluan olla työssäni lähellä asiakkaita. Haluan vahvistaa ja laajentaa rajapintaa kirjaston ja asiakkaiden välillä, niin fyysisesti kuin virtuaalisessakin tilassa. Haluan kuulla ja tietää mitä opiskelijat haluavat ja tarvitsevat. Haluan motivoida heitä opinnoissaan ja ammatti-identiteetin muodostumisessa. Näistä asioista koen saavani jotain myös itselleni, nämä asiat koen omikseni ammattikorkeakoulukirjastotyössä. Aiommekin kollegan kanssa kehittää omaa Otaniemen kirjastopalveluamme käyttäjäystävällisemmäksi niin fyysisessä kuin virtuaalisessa tilassa. Aika näyttää miten siinä onnistumme.

Loppuun täytyy esitellä ne minun tärkeimmät työnantajani ja vaativimmat asiakkaani. He antavat minulle joka päivä aihetta suureen iloon sekä pitävät mieleni virkeänä.

Aino

Aaro, Tuure ja Anni Lahden mummolassa talvella 2012 ❤

Read Full Post »

Nyt karkkipussit piiloon, jumppapallosta pölyt pois ja pistetään kahvakuula pontevasti heilahtamaan kohti kattoa tai sivakoidaan suksien kera keskitalven hangille. Voi, voi – mitä tulikaan luvattua?!

Uuden vuoden rakettien loisteessa vanhaa vuotta kuopattaessa useimmat meistä tekevät erinäisiä lupauksia tulevalle vuodelle: tupakat stumpataan lopullisesti, tavoitefarkut kaivetaan kaapeista odottamaan kevään sutjakampia kurveja ja työhön otetaan uusi, kevyempi asenne. Lopputuloshan tiedetään ja toteen se käy ennen kuin tammikuu on edes puolessa välissä. Unohdus – tuo lempeä ja salliva ystävämme.

Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun kirjasto heitti vuoden aluksi haasteen kaikille ammattikorkeakoulukirjastolaisille: Tulkaa liikkumaan meidän kanssamme! Laurean yllytyshullut sporttipirkot päättivät tarttua tähän haasteeseen ja saimme mukavan tsemppaavan porukan kasaan. Itsensä ruoskimisesta ja kaikista elämän herkuista kieltäytymisestä tässä ei suinkaan ole kyse vaan nyt haetaan hyvää oloa ja pohjaa työssäjaksamiselle. Laskiaispullat popsitaan taatusti helmikuussa, mutta kelien salliessa mennään myös pulkkamäkeen iloittelemaan. Jokainen on asettanut itselleen omat tavoitteensa – toisella se on kolme säännöllistä liikuntakertaa viikossa, toisella parempi juoksukunto kevään koittaessa.

Sanana työhyvinvointi tuo mieleen erinäisen joukon sanahelinää ja epäesteettisen näköiset työkengät. Huh! Voisiko se olla jotain muutakin? Nyt on aika ottaa asiasta selvää ja laittaa tosielämän opit työhyvinvoinnista, slow-ajattelusta ja downshiftaamisesta sekä liikunnan hyödyistä käytäntöön. Emme hae sixpackia kesäksi emmekä popsi superfoodeja  – avaimet tasapainoiseen elämään löytyvät arjen pienistä valinnoista ja itsensä kuuntelemisesta.

Keski-Pohjanmaan kirjastolaiset olivat jo viime vuonna päättäneet aloittaa vuotensa liikunnallisissa merkeissä. He päätyivät kirjaamaan liikuntasuorituksensa HeiaHeia.com-verkkopalveluun, jossa on helppo kannustaa ja innostaa omia ryhmäläisiään liikunnan merkeissä. Viime kevään päättyessä heitä odotti yhteinen saunailta. Laurea-kirjastolaiset löytyvät nyt myös ryhmänä HeiaHeia:sta ja treenit ovat alkaneet hyvin. Toukokuussa häämöttää yksi tavoitteemme eli osallistuminen Naistenkympille. Tänään, 16.1.2012,  startanneesta KirjastoMOVE-kampanjan ahkerimmasta liikkujaryhmästä tehdään juttu kesän Kreodiin, joten katsotaan väliaikatietojen kohdalla pitääkö virittää hikinauhat tiukemmalle ja pistää monoa tiuhemmin toisen eteen :).

Watch out – we are coming!

Tervetuloa aloittamaan uutta lukukautta kanssamme liikunnallisissa merkeissä!

P.s. Mikä on sinun hyvinvointia edistävä lupauksesi tälle vuodelle?

Read Full Post »

Ulos kaapista. Kuva: KooHoo.

Työhyvinvointi on töissä ihan pääasia ja se alkaa varpaista eli työkengistä. Niitä ei voi olla liikaa ja säilytystilaa on aina liian vähän.

Värillä on ehdottomasti väliä. Musta, harmaa, sininen ja ruskea ovat asiallista peruskauraa. Lisää kivoja värikkäitä on koko ajan hakusessa. Väri valitaan joko sävy sävyyn vaatteiden kanssa tai sitten tarkoituksella jotain ihan muuta.

Seuran värejä tunnustetaan myös työpaikalla. Menestyksekkäämpää ensi kautta odottavat mukavuuden ja tyylikkyyden yhteensopivuuden huipentumat = Ilves-Reinot, joihin syttyi heti ensisilmäyksellä lämmin suhde.

Ihan matalat, esim. ballerinat, ovat helppoja ja varmoja luottokenkiä, kiilakorot toimivat kivasti, mutta korkkareissa on otettava huomioon työturvallisuus ja hidastettava hiukka vauhtia.

Terveyskenkäosastoon lasketaan puupohjaisten Schollien lisäksi Marimekon puukengät ja -pistokkaat. Vain kevyessä kesäkäytössä ovat saman merkin espadrillokset. Josko vahingosta viisastuneena laastaroisin pikkurillit ennen kuin laitan jalkaan Espritin iiihanat tummanruskeat puiset pistokkaat.

Tykkään kovasti myös remmikengistä ja useampia kenkiäni koristaa metallisolki. Crocsit puuttuvat vielä kokonaan kokoelmasta. Suosikkiparia ei voi lukita. Vaihtelu virkistää.

Ja täksi kesäksi tarvitaan tietty ehdottomasti tossut työmatkakengiksi. 

KooHoo

Read Full Post »

%d bloggers like this: