Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kierrättäminen’

Onko seuraava tilanne on tuttu työpaikaltasi: toimistokaapeissa ja työpöydillä ajelehtii vanhojen poistokirjojen lisäksi kylkiäisinä tulleita ja tarpeettomaksi käyneitä CD-levyjä. Ja uusia sen kun singahtelee ennen kuin edellisistä on päässyt eroon: vanhentuneita lisämateriaaleja oppikirjoihin ja toimimattomia tietokoneohjelmia. Huokaus – miten näistä pääsisi eroon? Miten CD-levyn voi kierrättää?

Virallisen ohjeistuksen lisäksi ahkerat puutarhanhoitajat tietävät vanhan niksin räkättirastaiden ja muiden hirveä pienempien puutarhan tuholaisten häätämiseksi: siimaan viritetyt CD-levyt, jotka auringonsäteissä välkehtien karkottavat marjapensaiden ryövääjät.

Myös Mikkelin miesasialiike on paneutunut CD-levyn kierrättämiseen ilahduttavalla kekseliäisyydellään – miten mainioita ideoita noilta Etelä-Savon miehiltä tuleekaan. Myös muita kekseliäitä kierrätysideoita näyttää netti olevan pullollaan.

Naisvaltaisen alan edustajana, mutta ei-mennyt-niin-kuin-Strömsössä ihmisenä, keksin seuraavan ratkaisun: CD-levy toimii kivasti peilinkorvikkeena hätätilanteessa. Mikäs sen mukavampaa  kuin punata huulet edustuskuntoon ennen asiakaspalveluvuoroa pelkäämättä, että hampaissa olisi ikäviä huulipunatahroja. CD-levypeili toimii tähän aikaan vuodesta myös kivana keskustelunaloituksena pikkujouluissa – kaivapa käsiveskasta CD-levy esille niin varmasti on puhuttavaa muiden juhlijoiden kanssa. Tänä viikonloppuna ennättää vielä kokeilemaan CD-levyn kierrätysideaa ja luomaan hauskoja pikkujoulumuistoja.

Kuva1

Tämä on lähtötilanne – käyttöä vailla oleva DVD-levy.

Kuva2

Peiliä ei löydy mailta halmeilta. Kätevä emäntä keinot keksii, kun on aika valmistautua olemaan huoliteltu asiakaspalvelija tai pikkujoulujuhlija.

Kuva3

Ja kas näin. Punatut huulet ja ystävällinen hymy. Valmiina asiakaspalveluun tai pikkujouluihin.

Hyvää viikonloppua!

Read Full Post »

Ennen kuin Laurea-kirjaston aineisto siirtyi Melindaan, siivottiin Laurus-aineistotietokantaa. Samalla poistettiin mm. vanhoja videokasetteja. Office-ohjelmien opetusohjelmat, kasaria ja ysäriä, ovat so last season Laurean Uuden edellä -brändilupauksen sijaan, mutta mitä parhainta matskua kokeilla vihdoinkin videokasettivirkkausta.

Blondin ensimmäinen haaste oli videokasetin ”avaus”. Vinkki: käytä ruuvimeisseliä. Mutta kyllä sen saksilla (ja voimalla) auki sai ilman käyntiä ensiavussa. Virkkaajan taitotaso on matala (pannulappuja, kaulahuiveja) eli kovin haastavaan malliin ei lähdetty. Kosketusnäyttöpuhelin huusi suojapussukkaa ja sellainen syntyikin (katso kuva 1). Tehdasvalmisteiset tähti-avaimenperä ja Ilves-logo pisteeksi i:n päälle. Uniikki tarve-esine on palvellut hyvin käyttötarkoituksessaan.

Kuva 1. Kännykkäpussi on virkattu vanhasta videonauhasta.

Kuva 1. Kännykkäpussi on virkattu vanhasta videonauhasta.

”Jouluaatto oli Raipelle lapsuudessa suuri juhlapäivä. Se ei ollut pelkästään päivä, jolloin pukki tuli. Se oli ennen kaikkea päivä, jolloin pukki toi uusia jääkiekkovarusteita. Tampereen Koivistonkylän Ahtialankadun ja Sipilänkujan poikaporukka kokoontui joka jouluaattoilta samaan aikaan Raipen kotitalon takaa avautuvalle Koikkarin kentälle esittelemään uusia mailojaan, kypäriään ja polvisuojiaan. Jos joku sai uudet luistimetkin, niitä ihailtiin joukolla koko aattoilta.”

Laitinen, Vesa: Raipe : vaatimattomuuden lyhyt oppimäärä (2004).

Koukkuun sitä jäi. Nauhaa oli vielä jäljellä ja toinen tuotos oli saippuakuppi (katso kuva 2). Materiaalihan soveltuu erityisen hyvin kosteisiin olosuhteisiin. Voimakas pintastuktuuri ja liukas saippua sopivat myös hyvin yhteen.

Kuva 2. Saippuakuppi

Kuva 2. Saippuakuppi

Read Full Post »

Joskus matkoilla kävellessään ympäri tuntemattoman  kaupungin katuja, törmää paikallisiin mielenkiintoisiin arjen ratkaisuihin.

Syyslomani suuntautui Itävaltaan, Wieniin. Lähellä hotelliani, eläväisen kaupunginosan kadun kulmauksessa, oli kuvassa oleva kierrätyskirjojen kaappi. Aivan loistava idea! Sen hetken ajan, mitä olin kaapin lähettyvillä, kierrätyskaapin ovi kävi jatkuvasti ja lähistöllä asuvat ihmiset toivat lukemiaan lehtiä ja kirjoja kaappiin ja saattoivat ottaa mukaansa päivän sanomalehden tai pokkarin. Yöllä kaappi oli lukittu.

Kirjojen kierrätyskaappi

Tällaista kierrätyskaappia toivoisin itsekin esimerkiksi lähiostarille tai juna-asemien yhteyteen sen lisäksi, että monessa lähikirjastossa on toisinaan ’Vie mennessäsi, tuo tullessasi’ -kärryjä.

Useimmiten matkoilla minulla on ollut huono kirjastokarma: jos suunnitelmiini on kuulunut käydä tutustumassa johonkin paikalliseenKirjaston vartija kirjastoon, olen lähes aina huomannut seisovani kiinni olevan oven takana tai matkasuunnitelmat ovat muuten vaihtuneet lennossa.  No lomalla voi todistetusti elää ilman kirjastojakin, mutta tällä kertaa ennätin tutustua Itävallan kansalliskirjaston Prunksaaliin. Prunksaal, kirjastosali, on osa kansalliskirjastoa ja avoin vierailijoille. Varsinainen kirjaston puoli on rauhoitettu asiakkaiden käyttöön. Prunksaal on jo aiemmin ollut erään kollegani matkakohteena ja hyvän matkakuvauksen siitä voit lukea täältä.

Kirjastosali teki lähtemättömän vaikutuksen marmoripylväineen, kattomaalauksineen ja korkeine kirjahyllyineen myös minuun ja tilana sali oli henkeäsalpaava. Ilmassa oli myös hieman indianajonesmaista henkeä ja en malttanut olla miettimättä tässä ympäristössä hyllyjen takaisten salakäytävien ja aarrekarttojen mahdollisuutta. Olisikohan kirjastonhoitajan työ täällä kirjaimellisesti yhtä seikkailua?

Prunksaal

Read Full Post »

%d bloggers like this: