Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kirjastoala’

Päädyin harjoittelijaksi Laurea-kirjastoon kaukaa Pohjois-Pohjanmaalta, Oulusta. Opiskelen Oulun seudun ammattikorkeakoulussa kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelmassa ja opintoihini kuuluu pakollisena 14 viikkoa kestävä ammattiharjoittelu. Alusta lähtien minulle oli selvää, että haluan harjoitteluun pääkaupunkiseudulle. Koen, että työllistymismahdollisuudet ovat täällä rutkasti paremmat valmistumisen jälkeen kuin Oulun seudulla, jonne kirjastoalan koulutusta on keskitetty. Halusin myös ehdottomasti paikkaan, jossa harjoittelijalle maksetaan palkkaa harjoittelun aikana. Ammattikorkeakoulukirjasto työympäristönä kiehtoi myös, samoin kirjaston sopiva koko – ei kirjastokopeille tai viiden kerroksen jättirakennuksille. Kuinka ollakaan, Laurea-kirjasto Leppävaara täytti kaikki kriteerini.

Huomioita syyskuun ajalta: Laureassa ei ole vahtimestareita vaan isäntiä!  Entistä kielten opiskelijaa ilmaisu hymyilyttää.  Yhteisöllisyys on näkyvää ulkopuolelta tulevalle – ihmiset tervehtivät toisiaan koulun käytävillä, opiskelijat ja henkilökunta jonottavat samoissa ruokalajonoissa ja kyläkahveja nautiskellaan joka perjantai. Jännää on myös huomata, miten koulussa opiskelluista asioista oikeasti on hyötyä työmaailmassa! Kuun loppupuolella osallistun Lutraajien eli luetteloijien työryhmän kokoukseen ja ymmärrän ainakin omasta mielestäni sujuvasti kaiken, mitä kokouksessa puhutaan.

Lokakuussa pääsen osallistumaan Kirjastoverkkopäiville, uunituoreen Kaisa-talon esittelykierrokselle ja Kirjamessuille.  Metadata-asiat menevät ehkä vähän yli hilseen, mutta e-kirjaesitykset kiinnostavat. Kaisa-talo on huikaiseva ja ihan mieletön pelkkänä tilanakin. Kirjamessuilla taas käyn tekemässä hyviä joululahjahankintoja, vai olivatkohan enemmän heräteostoksia? QR-koodit ovat johtotähtenäni tekemisissäni useamman viikon, lisää niistä voit lukea täältä. Luettelointi itsenäisesti alkaa myös sujua. Kuun ammatillinen kohokohta taitaa olla luetteloidessani kirjaa EVVVK : Kimi Räikkösen parhaat.

JoulutähtiäMarraskuussa lähden vierailemaan myös muissa Laurea-kirjaston yksiköissä. Porvoon campus on viedä jalat alta ja vanha kaupunki on kuin toiselta vuosisadalta. Tikkurilassa pääsenkin levittämään QR-koodien ilosanomaa ainakin uutuushyllylle asti. Marraskuussa saapuu myös vaihtari Itävallasta Leppävaaraan. Koko ajan tuntuu olevan jotain spesiaalia menossa. Marraskuun aikana kasataan kokoon myös Laurea-kirjaston joulukalenteri, joka ilmestyy blogipostausten muodossa. Enpä olisi uskonut harjoittelun alussa stailaavani pingviiniä eri asuihin tai kirjoittavani blogia Oulun murteella. Puhumattakaan silkkipaperilumihiutaleiden leikkelystä, mitä tuli harrastettua viimeksi ala-asteella.

Työtehtäviä minulla on ollut reilun kolmen kuukauden aikana monenlaisia: normaalin asiakaspalvelun ja siihen liittyvien rutiineiden lisäksi olen luetteloinut kasapäin kirjoja, tutustunut e-aineistoihin ja niiden käyttöön mobiililaitteilla, vääntänyt ohjeita yhdestä sun toisesta asiasta, tutustunut QR-koodeihin ja niiden toimintaperiaatteisiin ja istuttanut niitä kirjastoympäristöön, kirjoittanut kirjaston blogiin useammankin postauksen, osallistunut solmutyöskentelyyn, vieraillut muissa Laurea-kirjaston yksiköissä sekä tutustunut moniin uusiin kirjastotäteihin (ja siihen yhteen setään). Uskaltaako joku vielä väittää, että kirjastotyö on pelkkää kirjojen piippaamista tiskillä? Hämmentävää on ollut myös huomata, kuinka pienet piirit kirjastomaailmassa onkaan. Joku tuntee aina jotakin kautta jonkun toisen itselle tutun henkilön. Eipä taideta kirjastolaisia turhaan kutsua verkostoitumisen ammattilaisiksi.

Tätä kirjoittaessa elellään harjoitteluni viimeisiä päiviä. Olo on haikea, mutta päättäväinen: nyt pikaisesti opiskelut loppuun, opinnäyte valmiiksi ja työelämään kiinni! Samalla olen asettanut itselleni tavoitteita: Haluan tehdä työtä, jolla on merkitystä. Haluan tehdä työtä, josta pidän. Haluan olla innostunut työstäni ja valmis kehittymään ja oppimaan uutta. Haluan työpaikan, johon menemistä ei tarvitse voivotella edellisenä iltana. Haluan kirjastoalan ammattilaiseksi. Mielestäni Laurea-kirjasto ja sen henkilökunta täyttää edellä mainitut kriteerit. Ennen kaikkea harjoitteluaika on vahvistanut näkemystäni siitä, että kirjastoala on ”minun juttuni”.  On ollut hienoa olla osa tätä joukkoa. Pingviineitä unohtamatta.

Elina_Pingy

Elina

Read Full Post »

pingviini

Pingyn tutkimuksia, osa 1. Laurea-ammattikorkeakoulu 2012.

Alalla kiertää villejä käsityksiä siitä, millaisia kirjastomiehet ovat. Pukumiehiä kaukana kirjaston arjesta vaiko outoja hiippareita hyllyjen lomissa? Johtajia, nörttejä, hippejä, sivareita, homoja? Siitä päätti pingviinimme tutkimusmatkallaan ottaa selvää ja joulun hengessä paneutua ennakkoluulojen taakse. Tässä haastattelututkimuksen tuloksia.

Mies tilastojen ja tiskin takana

Tilastokeskuksen mukaan työllinen työvoima kirjasto- arkisto- ja museoalalla jakautui seuraavasti:

  • miehiä 18,9%
  • naisia 83,1% (Tilastokeskus 2007).

Stereotypioita ja lasihissejä

old man librarian picMiksi miehiä on niin vähän alalla? Tähän löytyy vastaus historiasta. Suomen kansankirjastoliikkeen aikana 1800-luvulla kirjastonhoitajana toimi usein sen perustajamies, pappi, opettaja tai säätyläinen. Yhteistä kirjastomiehille oli se, että oppineisuus ja maine oli hankittu muualta ja kirjasto oli sivistynyt harrastus ja ikäänkuin osaamisen yhteiskunnallisesti arvostettu sivutuote.

Ala alkoi naisvaltaistua vasta 1900-luvun puolella, kun kirjastoja perustettiin ammattimaiseen tapaan jaPietari_kortistojaii kirjastokoulutusta organisoitiin. Kirjastonhoitoa pidettiin oppineille säätyläisnaisille sopivana alana aikana, jolloin naisen oli muuten hankala tehdä akateemista uraa. Asetelma kääntyi siis päälaelleen. Ajan henkeä kuvaa seuraava lainaus 1900-luvun alun Kirjastolehdestä:

Ei joka mies ole luotu kirjastonhoitajaksi. Useammin ovat naiset siihen sopivia, koska heillä on enemmän sitä uskollista ahkeruutta, kärsivällistä uhrautuvuutta, lämmintä ystävällisyyttä niin kirjoja kuin kirjojen käyttäjiä kohtaan, jota kirjastotoimi vaatii. (Voionmaa 1908)

Kirjastomies oli vuosikymmeniä outolintu. Amerikkalaisessa tutkimuksessa 90-luvun alussa todettiin, että yleisin stereotypia kirjastoalan miespuolisista työntekijöistä oli se, että he olivat homoja (yli 80%  haastatelluista mainitsi tämän stereotypian) (Carmichael, 1992). Nykyisin Suomessa yleisin stereotypia kirjastomiehestä taitaa olla sivari, musiikkikirjastonhoitaja tai kirjastoauton hoitaja. Elisa Saariketun gradussa (2012) miestyöntekijöistä kirjastoissa haastettelussa miehet kertoivat saavansa tämänsuuntaista kommenttia:

”Ensimmäiset viisi vuotta kysyttiin olenko sivari.”
”Pääsitkö töihin sivarin kautta?”
”Osa asiakkaista kuvittelee, että olen sivari, vaikka olen vakituinen.” (Saarikettu 2012: 53)

Harri Oksasen (Helsingin kaupunginkirjaston tietotekniikkayksiköstä) oivaltavissa kirjastosarjakuvissa on miesnäkökulmaa. http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kirjastosarjakuva/


Sankarimiehet in action

1980-luvulta lähtien asetelma alkoi taas kääntyä uuteen suuntaan, kun kortistoja vietiin sähköiseen muotoon ja tietokantaosaaminen, olibrarianhjelmointi ja graafiset taidot tulivat tarpeelliseksi kirjastossa. Teknisten ja graafisten taitojen tarve nosti myös palkkausta ja alan arvostusta ja näistä osaajista – usein miehistä – tuli elintärkeitä. Open Source -liike ja taistelu kansalaisen oikeudesta tietoon tiukkenevien tekijänoikeuksien viidakossa sekä tuen hakeminen pirattipuolueesta on muuttanut käsityksiä kirjastomiehistä.

Jotakin asennemuutoksesta kertoo myös elokuva Librarian (2004), jossa Indiana Jones -tyylinen kirjastonhoitaja taistelee yliluonnollisia hahmoja vastaan niin esihistoriassa kuin nykypäivänä.

***************

Kirjastomiehen haastattelu

”Missä kirjastomiehiä näkee oikeasti?”, miettii pingy. Laureassa on yksi miespuolinen informaatikko, Hannu. Tuumasta toimeen ja haastattelemaan tätä harvinaista yksilöä.

Mitä teet kirjastossa?

Hoidan kirjastotietokantaa OPACia, aineistoportaalia Nelliä ja viime aikoina olen perehtynyt e-kirjojen hankintamalleihin. Näin pienessä kirjastossa pääsee myös käytännön hommiin eli teen myös asiakaspalvelua, ohjausta ja hankintaa.

Miltä tuntuu olla työporukan ainoa mies? Mitä mieltä olet stereotypioista?

Taustani on sekä kirjallisuustieteessä että puulaakijalkapallossa. Armeijan käynyt mies. Tietysti olisi parempi, jos työporukan jako olisi fifty-sixty, mutta otetaan ihmiset ihmisinä. En ole  kohdannut seksuaalista häirintää, mutta saunaillat ovat harmillisen yksinäisiä 🙂

Pingy ja kirjastomies jäävät yhdessä lukemaan kirjaa – mistä muustakaan kuin naisista. ”Ehkä olemme samaa lajia, ulkomuodon erilaisuudesta huolimatta”, tuumii Pingviini.

***********

Lähteet:

Carmichael Jr., J. V. (1994). Gender issues in the workplace: Male librarians tell their side. American Libraries, 25(3), 227.

Luoma, Kaisa (2011): Työvoiman määrällinen ja laadullinen tarve kirjastoalalla 2008-2010. Helsingin yliopiston kirjasto, Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26532/luoma_tyovoimantarvekirjastoalalla_2011.pdf?sequence=1

Saarikettu, Elisa (2012): Miestyöntekijät yleisissä kirjastoissa – Miesten kokemuksia ja näkemyksiä kirjastossa toimimisesta. Pro Gradu. Tampereen yliopisto, Tampere. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu05950.pdf

Voionmaa, Väinö (1908): Nuorisoseura- ja kansankirjastokysymys. Kirjastolehti 1908: 4, s. 94.

Read Full Post »

Kaksi päivää karussa maaliskuista työarkea. Jonkin sortin mielenhäiriössä harkitsen matkalla pitäisikö tweetata. Kylmästi vastaan puhaltava tuuli karkottaa moisen ajatuksen äkkiä, onneksi on vielä villakintaat.

Kahvia, suolaista, kahvia, makeaa, kahvia, lounasta, kahvia, hedelmiä, kahvia – tasaisen tahdin tankkausmetodilla jaksaa. Kyllä niin en vilkaisekaan sähköposteja. Automaattivastaus kertoo koska palaan.

Puhujat ovat filosofi, tietotekniikkavirkailija, toimitusjohtaja, arkkitehti, tutkija, luova suunnittelija, kampuskirjastonjohtaja, kirjastonjohtaja, toimitusjohtaja, viestintäpäällikkö, ylitarkastaja, projektinjohtaja ja partneri. Osallistujat ovat eri kirjastosektoreilta, yhtäläisyyksiä on paljon, mutta myös eroja, pieniä ja suuria. Stereotypioita riittää puolin ja toisin. On iso ilo nähdä entisiä kollegoja, hauska tutustua uusiin ihmisiin.

Ja se tunne, kun oman kirjaston blogi mainitaan koulutusmateriaalissa.

Juna kuljettaa kotiin Keravalle. Yhtä paljon matkaa kuin Kaisa-taloon muuttaa hyllykilometrejä.

Tänään taas tiskissä. Läsnä. (Onko kahvia?) Seminaaripäivien perua sen seitsemän linkkiä odottaa tutustumista ja to do –listalla on monta uutta asiaa: kysy, kerro, tarkista, ja ne sähköpostit sekä ennen kaikkea sulattelua ennen soveltamista.

Ja äkkiä on jo onneksi viikonloppu.

 

PS Keskiviikkona suoraan seminaarista toisenlaiseen tunnelmaan, täyteen tupaan Jokerit – HIFK 2 – 0. Voi Ville. Torstain tuloksena ensin tuikitarpeellista peruskosmetiikkaa ja uusi tuoksu. Kevät. Illemmalla nettiradiosta Ilves – Sport 0 – 2. Voi Raimo. Ei näin.

Read Full Post »

%d bloggers like this: