Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kirjastotyö’

Suomen kirjastolegenda Helle Kannila julkaisi kurssikirjaksi alan opiskelijoille ja virikkeeksi kirjastonhoitajien pohdintoihin Suomen satavuotiskauden puolivälissä teoksen Kirjanvalinnan ongelmia (1967).

Vaikka maailma on muuttunut, ongelmat eivät. Poimimme teoksesta Kannilan oppeja tieteellisille kirjastoille ja kommentoimme niitä tämän päivän näkökulmasta.

Kannila_Kirjanvalinnan_ongelmia

Kylmäverisesti

Kirjastonhoitajan tulee luonnollisesti kunnioittaa kirjoja ainakin yhtä paljon kuin muiden ihmisten, voimmepa koristeellisesti sanoa, että hänen on niitä rakastettava. Mutta ei hänen suinkaan ole syytä kunnioittaa ja rakastaa kaikkia kirjoja, vaan hänen on kylmäverisesti ja asiallisesta valittava, mitä hän muille luettavaksi tarjoaa. (s. 8)

Kirjastossa ei saa olla mitä tahansa painokoneesta lähtenyttä, vaan asiakkaalla on oltava turvallinen tunne siitä, että ensimmäinen valinta on suoritettu. Informaatikot taistelevat tämän asian kanssa aina hankintoja tehdessään.

Valppaasti

Tutkijoiden on yritettävä kirjallisuuden avulla ja opintomatkoilla seurata sitä mitä on jo aikaisemmin selvitetty, ja tässä tieteellisillä kirjastoilla on erityisen tärkeä tehtävä. Kirjaston pitäisi valppaasti, odottelematta käyttäjien toivomuksia, tilata tutkijoille tarpeellisin osa siitä, mitä sen edustaman tieteen alalla maailmassa julkaistaan. (s. 13)

Jokin pieni voi olla vinkki tulevaisuuden suuresta. Mainion avun antavat suuret, kansainväliset tietokannat satoine tuhansine lehtiartikkeleineen. Tietokantojen kalleus vaatii sekin valintaa ja karsintaa, jonka avuksi pitäisi hankkijalla olla laaja tietämys ja näkemystä sekä reippaat otteet. Opintomatkat olisivat kyllä eri kivoja. 😉

Täydellinen sarja

Jotta kaikkien tieteiden ja tiedonalojen piiristä olisi maassa saatavana tärkein ulkomainen tietoaineisto, tieteellisten kirjastojen tulisi muodostaa yhdessä aukoton kokonaisuus, niin että yleiskirjastojen ohella olisi toiminnassa täydellinen sarja erikoiskirjastoja. (s. 14)

Kirjastot, niin yleiset kuin tieteellisetkin, ovat Suomessa toimineet aina yhteistyössä. Ammattikorkeakoulukirjastot ovat tehneet olemassaolonsa ajan yhteistyötä keskenään ja muiden korkeakoulukirjastojen kanssa.

Alati valppaana!

 

Kirjaston_Suomi100_logo

Laurea-kirjasto osallistuu Suomen 100-vuotisjuhliin kirjoituksilla, joiden teemana on ”Kirjastolaisen Suomi 100”. Kirjoitukset käsittelevät kirjoittajien mielestä kiinnostavia, ajankohtaisia tai hauskoja asioita Suomesta ja kirjastosta.  

 

 

Read Full Post »

Eräpäivä! Voimasanoja kirjastosta. Siinäpä ajatuksia herättävä teos kirjastolaisille luettavaksi. Tieteellisen kirjastoseuran seminaarissa kollega puhkui silmät loistaen monistaneensa työkavereilleen palaveriin osia tekstistä, koska kirja on loppuunmyyty. Lohjallekaan emme saaneet kirjaa heti sen ilmestyessä, vaikka tilasimme ajoissa, kun työtoveri on yhtenä tekijänä. Vaan kaupunginkirjastosta lainasin ja uusinkin lainan, jotta saisin hahmotettua, mistä on puhe. Tai no puhe on kirjaston kohtalosta, jälkeenjääneisyydestä, kirjastolaisten arkuudesta. Kirjan alussa suljetaan kirjastot ja myydään litteät näytöt ja Arabian kupit.

Kirjoittajat huutavat e-aineistojen perään. Kustantajat keräävät lisensseillä rahaa. Open Access -tiede ei pelaa, suomenkielistä kaunokirjallisuutta ei ole saatavissa kyllin. Olemme hukassa tietokantoinemme. Kliksuttelemme hiirellä ja panemme asiakkaat tekemään samoin. Lämmöllä voin yhtyä Nelli-portaalin (painajaismainen himmeli) ihmettelyyn. On hiirisormi kovilla.

Resursseja kirjastoilla on sen verran, että ovet ovat auki. Samaa mieltä. Syvällisempään toimintaan henkilökunnalla ei ole mahdollisuuksia. Silti kirjastomantra tekijöiden mukaan jauhaa ”kehittäminen”-sanaa. Asiakaspalvelu on ydintehtävä ja ymmärsin, ettei asiakaspalvelua ole kokoelman saattaminen tarvitsijan silmiin ammattimaisin keinoin vaan pelkkä tiskissä istuminen. Nyt lukijana hämmennyin. Palvelen myös vaikkapa aineistoa tilatessani.

Pitää olla ulkona ja sisällä, viedä ja tuoda kirjastoa, osata kaikkea ja vielä ennustaa tulevaisuutta. Kirjoittajat haastavat. Kokeneena kirjastotanttana kaipaisin lisää raflaavia väitteitä, enemmän ideoita, härskiä arvostelua. Pitää huutaa kunnolla tai ainakin lisää, kiitos.

Kirjaston liittolainen on kansalainen.

On helppo yhtyä komeisiin loppukappaleteksteihin: on uudistettava perustoimintojen prosesseja ammattitaitoisesti ja ulkoistettava osa töistä. Kirjaston liittolainen on kansalainen, jolla on oikeus tietoon, jota juuri kirjasto voi antaa. Miettikääpä tätä ja etsikää perusteet Eräpäivä!-tekstistä. Ei hassumpaa luettavaa, vaikka ratkaisua ei ole tai ainakaan sitä ei meille käteen anneta.

Erja H.

Read Full Post »

Suurista linjoista viis! Arki koostuu pienistä, jokapäiväisistä valinnoista.

Korostaako leiman paikalla kannen taiteellista vaikutelmaa vai lyödäkö vain leima kansikuvahenkilön otsaan?

Valinta oli helppo kuvan lehden kohdalla.
Vaihtaako asiakastiskin oletustulostin kuittikirjoittimesta tavalliseen?
Kuvassa 10 metriä Suomen perustuslakia eräpäiväkuitille tulostettuna.
Syödäkö jäljelle jääneet kampanjakarkit itse vai tarjotako niitä asiakkaille?
Kirjoittaja ei kommentoi kuvan karkkien kohtaloa.

Read Full Post »

2011. Tänä vuonna: vähemmän hötkyilyä, enemmän olennaista. Asia kerrallaan. Useammin oikeita kahvitaukoja, eikä samalla vain jotain vähän vasemmalla kädellä.

Iso kysymys on: mitä voin jättää tekemättä? Tai mitkä asiat voin tehdä vähemmällä kuin parhaani yrittämällä, että virtaa jää vielä vapaa-ajallekin. Valinnanvaikeutta täydellisyydentavoittelijalla.

Niinpä. Näkis vaan. Yritän kumminkin. Mitä sinä lupasit?

Read Full Post »

Kalenterissani on tälle päivälle aineistonhankintaa eli kirjojen tilaamista. Tulemme harvoin ajatelleeksi kaupassa, kuinka monta toimintaa on ennen kuin kassa piippaa valitsemamme tavaran kohdalla. Kirjastossa on samoin monen toiminnan ketju ennen lainausta. Hyvässä kaupassa tai hyvässä kirjastossa palvelu on sitä, että asiakas saa helposti mitä tarvitsee. Mutta miten tähän päästään?

Lähtökohtana on, että pitää tietää mitä tarvitaan. Kaupassa arvioidaan kuluttajien tarpeet ja kuluttajakäyttäytyminen etukäteen ennakoiden. Kirjastossa sama juttu. Meidän on tiedettävä mitä opiskelijat tarvitsevat kursseille ja arvioitava mikä oheismateriaali syventää aihetta. Meidän pitäisi tietää  minkälainen aineisto tukee hankkeita ja painopistealueita, mitä kehitystä ylipäätään tapahtuu ympärillämme ennakoiden sekä kotimaisesta että kansainvälisestä näkökulmasta.

Kun kokonaisuus on hahmottunut,valinta olisi helppo jos tarjontaa tai tarjoajia olisi vähän. Kaupassa ja kirjastossa olemme kuitenkin sen tosiseikan edessä, että valinnat on tehtävä erittäin monipuolisesta tarjonnasta kustannustehokkaasti. Kävin pikaisesti muutaman verkkokirjakaupan etusivulla ja kotimaisten lisäksi tarjolla on noin 4 miljoonaa ulkomaista nimekettä. On siinä mistä valita juuri omalle asiakaskunnalle sopivaa aineistoa! Valinnan vaikeudesta ei pääse, vaikka olisi kyse e-kirjoista. Onneksi hyvä vainu on ammattitaitoamme.

Minulla olisi hyvä vainu, jos joku vain kysyisi. Kuva K. Puttonen

Tuotteiden valinnan jälkeen tehdään tilaukset. Käytännön hallinnoimisessa on jälleen samanlaisia piirteitä kaupan ja kirjaston välillä. Saapunut tavara tarkistetaan, vastaako se tilausta ja tehdään mahdolliset reklamaatiot. Laskut tarkistetaan summien ja tiliöinnin suhteen sekä seurataan vuosibudjettia.

Kun tilaus on saapunut, se pitää vielä saada asiakkaille.  Kaupassa hinnoitellaan, liitetään kampanjoihin, laitetaan esille. Kirjastossa analysoimme aineiston sisällön. Jos emme kuvaile nasevasti, kirjaa on vaikea löytää. Esimerkiksi ’Elämän logiikkaa : järkevä selitys järjenvastaiselta tuntuvalle maailmalle’ ei kohtaisi helposti tarvitsijaansa ellei kuvailussa olisi: taloustieteet, rationaalisuus, päätöksenteko, käyttäytymisen psykologia tai ’We are smarter than me’ sisältää tietoverkkoja, osallistumista, liiketoimintamalleja ja verkostoitumista.

Kun aineisto on kuvattu, tiedot kirjasta viedään tarkkojen sääntöjen mukaan tietokantaan. Systemaattinen työ mahdollistaa sen, että haku Lauruksesta tuottaa tuoloksia.  Sitten kun kirjan tietopohja on tehty, jokainen kirja viedään omistavansa yksikkökirjaston tietoihin. Nidetarra yksilöi objektin mahdollistaen lainauksen ja kannessa oleva luokka kertoo mistä hyllystä kirja löytyy. Sitten vielä hälyt ja kirja on valmis käyttäjälle. Kun lainaat kirjan, niin se on yksilöllisesti valittu ja käsitelty sinun tiedontarpeisiisi. Meitä aina ilahduttaa, kun aineisto ja tarvitsija kohtaavat – silloin valinta on osunut oikeaan.

Asiakaspalaute on tärkeää kaupassa ja kirjastossa. Sain eilen vinkin, että tietynlaisesta ohjelmoinnista on hyvin vähän tarjolla kirjoja, mutta tarvetta olisi. Aloitan siis hankintapäiväni etsimällä löytyisikö siitä ohjelmoinnista lisää tarjottavaa kokoelmaan.

Read Full Post »

%d bloggers like this: