Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘nuorkirjastolaiset’

Nuorkirjastolaisten ensimmäinen keskustelutilaisuus järjestettiin Turun messuhallissa kirjamessujen aattona 30.9.2010. Paikalla oli noin 70 osallistujaa panelistien ja esiintyjien lisäksi: kirjastoalan opiskelijoita, työntekijöitä ja jonkin verran esimiehiä ja johtoa. Tässä tunnelmia innostuneen illan jälkeen.


Aiheeseen johdatti aamupäivällä kaksi esitystä: Jukka Relander puhui aiheesta Tienviittoja tulevaisuuteen ja Turun kaupunginkirjaston palvelujohtaja Ulla-Maija Maunu tulevaisuuden työkaluista kirjastoissa.  Relander näki kirjaston roolin tulevaisuudessa sivistysperinteen inhimillisenä käyttöliittymänä joka tarjoaa tietoyhteiskunnan tukipalveluja kansalaisille ja takaa demokraattisen pääsyn tietoon.  Maunu tarkasteli useampia jo toiminnassa olevia hyviä käytänteitä kirjastoissa ja niiden mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Varsinaiseen kolmituntiseen paneelikeskusteluun oli valittu yhdeksän panelistia, jotka lyhyehköissä alustuksissa nostivat esiin nykyisen kirjastolaitoksen epäkohtia ja mahdollisuuksia sekä provosoivat kuulijoita keskusteluun ja väittelyyn. Tilaisuuden tarkoituksena oli nostaa kissa pöydälle. Yleisössä kierteli Päivi Almgren mikrofonin kanssa ja tarjosi tilaisuutta kommentoida alustuksia.

Marcia ja muovitusta – Onko skillset vanhenut?

Nuorkirjastolainen liikehdintä on saanut alkunsa huolesta, mihin kirjastot ovat menossa ja riittääkö työntekijöiden osaaminen pitämään kirjaston pystyssä tulevaisuudessa. Yksi liikkeen perustajista Marjo Perälä kertoi alussa lyhyesti liikkeen ideasta ja tavoitteista. Paneelikeskustelun ensimmäisessä alustuksessa Veera Ristikartano, toinen liikkeen primus motoreista pohti, kuinka kirjasto jättäytyy kehityksen ulkopuolelle pitäytyessään perinteisissä toimintamalleissaan. Kirjastoista ei tunnu löytyvän rohkeutta eikä tahtoa panostaa uudenlaisiin kokonaisvaltaisiin ratkaisumalleihin vaan edelleen suurin osa rahoituksesta menee perinteisten toimintojen turvaamiseen. Painettujen kirjojen merkityksen vähentyessä myös perinteisen ydinosaamisen merkitys vähenee eikä kirjaston työntekijöistä tule koodareita yhdessä yössä.

Allekirjoittanut esitti kysymyksen siitä, mitä kirjastolaisen osaaminen oikeastaan on ilman marcia ja OPACin perinteisten palvelujen ohjausta kirjastorakennuksen sisällä. Luettelointi on yliopisto- ja korkeakoulukirjastoissa varsin raskas apparaatti ja käsin luetteloitujen tietueiden merkitys tulevaisuudessa vähenee. Silti siitä halutaan pitää kiinni. Materiaalia – sekä tieteellistä että kevyttä lukemista – löytyy koko ajan enemmän ja enemmän ilmaiseksi verkosta ja Google löytää jo nyt varsin hyvin lisensoitujen tietokantojen sisältöä. Tällöin myös tiedonhaun ohjaustyön tarve vähenee.  Kirjastot uhkaavat jäädä marginaaliin tiedontarjoajana, kun asiakas saa materiaalin suoraan omalla koneellaan ilman apua. Mitä palveluita jäljellejäävästä osaamisesta voitaisiin tulevaisuudessa rakentaa? Tähän ei vielä kentällä tunnu löytyvän kokonaisvaltaista vastausta.

Mitä maisteri oikeasti osaa?

Antti Virrankoski puhui kirjaston rekrytointipolitiikasta. Kirjastoihin on perinteisesti palkattu tutkinnon perusteella, ei osaamispohjaisesti. Työpaikkailmoituksessa ei ole täsmennetty, mitä työntekijän tulisi osata eikä rekrytoija välttämättä tunnista haastateltavassa tehtävään tarvittavia taitoja. Asiantuntijoiden tulisi hoitaa rekrytointia, ei henkilöstöhallinnon tai johdon. Alustus herätti keskustelua myös siitä, ovatko nykyiset kelpoisuusvaatimukset (useimmissa tapauksissa maisterin tutkinto kirjastonhoitajan tehtävään) enää asianmukaisia ja tarjoaako nykyinen koulutus kykyä selviytyä tulevaisuuden tehtävissä.

Mihin unohtui käyttäjä?

Kaarina Sainio peräänkuulutti kirjastolaisten arvostusta omaan alaansa. Osaaminen pitää saada esiin kirjastoissa sallivan ilmapiirin avulla. Sainio näki kirjaston tulevaisuuden ratkaisuna nimenomaan henkilökunnan eikä tekniset ratkaisut  – Tämä herätti helpottunutta vastakaikua yleisössä.

Inkeri Kulpakko kertoi Kemijärven kirjastossa tehdystä tutkimuksesta, jossa oli tarkasteltu kuntalaisten syitä, miksi he eivät käytä kirjastoa. Inkeri ja Veera hahmottelivat tulevaisuuden toimintamallina hajautettuja tai sulautettuja palveluita eri puolilla kuntaa tai korkeakoulua niiden toimintojen lähellä, missä ne ovat tarpeen.

Heikki Marjomaa kertoi Kirjasto 10:ssä nuorten kanssa tehdyistä tapahtumista ja mahdollisuuksien antamisesta käyttäjille. Kun antaa mahdollisuuden tehdä omaa juttua, löytyy kyllä innostusta ja käyttäjiä. Kirjaston rooli on tarjota puitteet ja katsoa, mitä siitä syntyy.

Open Accessista ja Open Datasta kirjaston tulevaisuus?

Informaation määrä kasvaa eksponentiaalisesti, mutta samalla lisensoitujen aineistojen hinnat nousevat  kiihtyvällä tahdilla ja kirjaston tulee yhä vaikeammaksi tarjota kattavasti aineistoa asiakkaille. Timo Tuominen ja Antti Pakarinen esittivät kirjaston rooliksi tulevaisuudessa Open Access –julkaisemisen promotoinnin, fasilitoinnin ja tiedotuksen.

Samoin kirjaston tulee profiloitua avoimen datan tuottajina ja käyttäjinä. Yleisöstä kuului kysymys, miksi kirjaston pitäisi lähteä tämmöiseen piratismiin? Avoin data lisää demokratiaa ja hallinnon läpinäkyvyyttä, mahdollistaa käyttäjien omat kehitystyön ja lisäisi kirjastokentän tehokkuutta. Hyödyllisyydestä Marjomaa esitti hyvän esimerkin: Kun kesällä Helmetin luettelointitiedot avattiin avoimena datana, eräs käyttäjä rakensi avoimen datan pohjalta Helmetin viivakoodinlukijan, jossa puhelimen viivakoodinlukijalla voi selvittää, onko kirja tai levy saatavilla jossakin kirjastossa.

Digital Natives ja kirjastolaiset

Mace Ojala tiivisti ajan hengen: Kirjaston viime aikojen ilmiö on ollut digital nativesien pelko eli se että aivan pian kirjastoon tulee www:n käytön jo äidinmaidossa omaksunut sukupolvi ja käyttäjien ja kirjaston välille kasvaa kuilu. Todellisuudessa pelko on turha: Digitaalinen todellisuus halkoo jo kirjastoammattilaisten omaa joukkoa. Toistaiseksi tämän Nintendon ja Commodore 64:n kasvattama sukupolvi ei vielä ole paljon päässyt vaikuttamaan asioihin.

Tilaisuuden jälkeen kutsuttiin läsnäolijoita mukaan ravintola Kerttuun suunnittelemaan kirjastopoliittista pamflettia. Ilta jatkui innostuneen ideoinnin parissa ja lopputuloksena syntyi pamfletin selkäranka.

Lisää aiheesta:

Kirjastokaista: Nuorkirjastolaiset Turussa

Macen blogissa: Nuorkirjastolaisten keskusteluista Turusta mieleen jäänyttä

Kirjastokaista: Jukka Relander visioi kirjastojen tulevaisuutta

Antti Poikola, Petri Kola ja Kari A. Hintikka (2010):  Julkinen data, johdatus tietovarantojen avaamiseen.

Read Full Post »

IFLAn konferenssi pidettiin tänä vuonna Göteborgissa 10- – 15.8.2010. Amkit osallistuivat konferenssiin Theseus-verkkokirjastoa promotoivalla posterilla sekä aikaisempia vuosia huomattavasti suuremmalla edustuksella – yhteensä suomalaisia tilaisuudessa oli lähes 200! Tässä tunnelmia sekä kuvakooste ensikävijän silmin.

Mikä ihmeen IFLA?

International Federation of Library Associations and Institutions (IFLA) perustettiin vuonna 1927 edistämään kirjastojen ja tietopalvelujen toimintaa sekä koordinoimaan kirjastojen kansainvälistä yhteistyötä, koulutusta ja tutkimusta. IFLAan kuuluu noin 1700 jäsentä yli 150 maasta ja päämaja sijaitsee Koninklijke Bibliotheekissa Haagissa. IFLA järjestää vuosittain World Library and Information Congressin (WLIC), johon kokoontuu 3000-4000 alan edustajaa eri puolilta maailmaa.

Nykyisin IFLAn toiminta on muuttunut aiempaa poliittisemmaksi kirjastojen lobbaukseen ja globaalin tasa-arvon edistämiseen tiedonpääsyn varmistamisessa.

If IFLA was the answer what was the question?

IFLAn konferenssi koostuu kymmenistä yhtäaikaisista esitelmistä sekä jaostojen ja työryhmien osin avoimista kokouksista, joista ensikävijä (newcomer-kyltti kaulassa) pyrkii valitsemaan parhaat palat. Tänä vuonna konferenssin aiheena oli:”Open Access to Knowledge – Promoting Sustainable Progress”, mikä Theseus-koordinointiroolini takia kiinnosti kovasti. Esitelmien taso kuitenkin vaihteli valtavasti – Osa oli erittäin mielenkiintoisia, osa oli aiheen vierestä, osaa ei jaksanut kuunnella loppuun asti. Valtavasti uutta en esitelmistä oppinut, mutta IFLAn paras anti ilmeisesti kuitenkin on työryhmätyöskentelyssä sekä verkostoitumisessa.

Esitelmien takaa välittyvä maailmojen erilaisuus hämmensi. Kirjastoissa on periaatteessa hyvin samankaltainen peruspaketti tarjolla: Kirjastojärjestelmä ja OPAC, samat kansainväliset tietokannat ja mahdollisesti jokin metahakupalvelu. Silti työskentelytapa ja ajattelumallit palveluiden takana ovat varsin erilaisia.


Lauantaiaamun Open Access -julkaisemista käsittelevässä seminaarissa tämä ero tuli erittäin hyvin esiin. Puhujina oli Bas Savenije Hollannin kansalliskirjastosta, Olivier Charbornneau Montrealista, Chul-Min Mo Koreasta, Wang Zhigeng Kiinasta sekä Jan Hagerlid Ruotsin kansalliskirjastosta. Hollantilaisen, kanadalaisen ja ruotsalaisen esitelmät puhuivat kaikki samaa kieltä: Lyhyt katsaus Open Access -liikkeeseen, tehtyihin ratkaisuihin, creative commonsiin ja rahoitukseen. Sen sijaan korealainen ja kiinalainen esitelmöitsijä tuntuivat ymmärtäneen open accessin tarkoittavan lähinnä avointa pääsyä kirjastoon, eivät niinkään avointa tieteellistä julkaisemista.

Mielenkiintoisinta tilaisuudessa oli kuitenkin yleisön esittämät kysymykset. Miksi kansalliskirjasto haluaisi ylipäänsä edistää avointa tieteellistä julkaisemista? Miksi ihmeessä Korea, Japani ja Kiina tekevät kirjastoyhteistyötä ja avaavat kokoelmiaan yhteiseen käyttöön? Kustantajan epäili, kuinka rinnakkaisjulkaiseminen olisi realistisesti mahdollista tekijänoikeuskysymysten puitteissa. Siitä päästiinkin sopivasti budjettiin jne. Kaikki kysymykset esitettiin retoriseen sävyyn ja esiin nousi erilaisia jännitteitä, kuten rikas länsi ja köyhä etelä -vastakkainasettelu, tekijänoikeuksien kiristyvä silmukka kirjastojen kaulassa, taloudellinen kamppailu sekä kirjaston missio.

Nuorkirjastolaiset pussikaljalla Göteborgin puistossa

Nuorkirjastolaiset kokoontuivat konferenssipaikan lähellä puistossa Marjo Perälän ja Veera Ristikartanon koolle kutsumina. Istuttiin ringissä nurmikolla ja juteltiin innostuksen vallassa. Idea nuorkirjastolaisuudesta on lähtenyt liikkeelle vanhojen UDKlaisten tapaamisesta keväällä, jossa mietittiin alan tulevaisuutta ja todettiin, että jotakin pitäisi tehdä ennen kuin mennään lopullisesti metsään.

Työelämässä pitäisi jaksaa ja itsensä elättää ainakin seitsemänkymppiseksi, mutta mitä ovat ne työt, jotka tulevaisuudessa tiedonhankinnan, -haun ja -hallinnan ammattilaisia elättävät? Kuka niistä maksaa palkan ja mitä oikeastaan pitäisi osata? Keskustelussa esitettiin ajatuksia uuden suunnan etsimisestä kirjastojen vanhoista jarruista huolimatta (ikään katsomatta – pysähtynyttä ajattelua löytyy tunnetusti niin nuoremman polven kuin vanhempien keskuudessa).

Päätettiin järjestää paneelikeskustelu kirjastoalan tulevaisuudesta ja nuorten kirjastolaisten ajatuksista open mic –periaatteella Turun kirjamessuille syyskuun lopulla. Toiveena on saada johtoa tai ainakin esimiehiä paikalle ja haastaa heitä keskusteluun. Lisäksi määriteltiin nuorkirjastolaisuus keskusteluun (angstaamiseen) ja osaamisen välittämiseen keskittyväksi foorumiksi yli kirjastorajojen.

L. Ron Hubbard  ja mitä jäi käteen?


Yksi Iflan näytteilleasettajista Elsevierin, Sagen ja ProQuestin osastojen keskellä oli Ron Hubbardin kustantamo. Kyselin edustajalta useamman kerran, kuinka he olivat päässeet mukaan edustamaan aatettaan, mutta esittelijä väisti kysymyksen. Tämä herätti tinahattuisen kirjastonhoitajan mielessä ajatuksia illuminaattien ja Tom Cruisen maailmanvallasta kirjastoalan ylimmissä yhteistyöelimissä.

Ensikertalaisen näkökulmasta Iflan parasta antia oli moniäänisyyden löytäminen. Amkien omissa kehittämispäivissä asiat tulevat usein annettuina – peruskysymykset jäävät kysymättä.

Jos asiakkaat haluavat oppia porkkanoiden kasvatusta tai lainata lumilautoja, tehdään sitten sitä, heitti joku Nuorkirjastolaisten tapaamisessa. ”Missä nyt mennään?”, mietin. Suuri osa läsnäolijoista oli yleisistä kirjastoista, Kirjastokaistan, Kirjasto 10:n sekä lasten ja nuortenosastojen kirjastonhoitajia, siellä meininki on aika toinen kuin amkeissa. Piti lähteä kansankotiin kuokkavieraaksi tutustuakseen lähimmän naapurikirjaston ajatusmaailmaan.

Lisää aiheesta:

Marjo Perälän muistio Nuorkirjastolaisten kokouksesta

Kirjastokaista: Nuorkirjastolaiset matkaavat vapaan visionnin kautta konkreettiseen toimintaan

Iflan New Professionals Special Interest Groupin kirjoituksia aiheesta:
Mace Ojala: Two Sides to Every Gap
Mace Ojala: A Gathering of finnish, new library professionals at IFLA 2010

Read Full Post »

%d bloggers like this: