Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘traditio’

Nollaig Shona Duit! Hyvää joulua!

Irlantilainen joulunvietto on monessa mielessä hyvin samanlaista kuin Isossa Britanniassa ja Yhdysvalloissa, mutta irlantilaisilla on myös omia joulunviettoperinteitä ja -tapoja, jotka ovat osittain peräisin vanhemmilta pakanallisilta ajoilta. Aikomukseni onkin kirjoittaa irlantilaisista jouluperinteistä.

Koska suurin osa irlantilaisista on katolilaisia, on joulunvietto Irlannissa melko uskonnollista. Useimmat kylät ja kaupungit koristelevat keskustansa pyhillä symboleilla, kuten valoilla ja suurilla joulukuusilla. Kirkot rakentavat jouluseimiä kuvatakseen Jeesuksen syntymää ja kolmen itämaan tietäjän saapumista. Suurin osa irlantilaisista perheistä osallistuu yhdessä joulumessuun, joka pidetään yleensä keskiyöllä. Messun tapahtumiin kuuluu mm. se, että jokainen messuun osallistuja sytyttää kynttilän, jonka piispa tai ylipappi on siunannut. Tällöin myös muistellaan vainajia ja koristellaan hautoja piikkipaatsamasta ja muratista tehdyillä seppeleillä.

Christmas greetings

Kuva täältä

Jouluaterian jälkeen jouluaattona keittiönpöytä katetaan uudestaan ja tarjottavaksi laitetaan kumina-rusina leipää, maitokannu sekä suuri sytytetty kynttilä. Talon ulko-ovea ei myöskään lukita. Kynttilä symboloi Neitsyt Marian ja Joosefin saamaa vieraanvaraisuutta ennen Jeesuksen syntymistä, samoin avoimella ovella halutaan osoittaa vieraanvaraisuutta.

Vielä nykyäänkin joissain osissa Irlannin maaseutua noudatetaan vanhaa traditiota, jonka mukaan talojen ja ulkorakennusten ulkoseiniä pestään valkoisiksi. Tämä tapa juontaa juurensa ajalta ennen kristinuskoa eli ennen 400- lukua ja se on hyvä esimerkki siitä, miten pakanalliset ja kristilliset perinteet yhdistyivät. Alunperin talojen pesun uskotaan liittyvän uuden vuoden alkuun. Talvipäivänseisauksen jälkeen valonmäärän lisääntyessä kaikki aloittivat vuoden puhtaalta pöydältä.

Irlannissa myös ulko-oviin laitetaan piikkipaatsamasta tehty seppele. Tämä tapa juontaa juurensa Irlannista. Irlannissa kaikki joulukoristeet poistetaan vasta 6. tammikuuta ja niiden poistamisen aikaisemmin ajatellaan tuovan huonoa onnea.

Tapaninpäivä

Tapaninpäivä on hyvin tärkeä juhlapäivä. Useimmat perheet pitävät sitä lepopäivänä, jolloin käydään paikallisessa kirkossa ja syödään iso ateria. Tällöin myös vieraillaan sukulaisten luona. Samoin tapaninpäivänä järjestetään paljon hevoskilpailuja ja jalkapallo-otteluita.

Eräs vanha tapaninpäivänä pidettävä tapahtuma on wren boys procession eli vapaasti käännettynä peukaloispoikien kulkue (Lá an Dreoilín). Peukaloinen on yksi pienimmistä linnuista Iso-Britanniassa ja Irlannissa, mutta sillä on voimakas ääni ja sitä usein kutsutaankin ”lintujen kuninkaaksi”. Tämä juontaa juurensa vanhaan legendaan, jonka mukaan linnut pitivät keskenänsä kokouksen, jossa päätettiin, että se lintu, joka lentää korkeimmalla, tulisi hallitsemaan kaikkia muita lintuja. Legendan mukaan kotka kohosi korkeuksiin, kunnes se väsyi ja tällöin pieni peukaloinen nousi esiin kotkan höyhenien seasta ja kiipesi kotkan pään päälle. Peukaloinen kerrotaan tällöin kerskuneen, että hän on lentänyt korkeammalla kuin kotka.

KulkueKuva täältä

Wren boys procession juontaa juurensa vanhempiin aikoihin, jolloin oli tapana tappaa peukaloinen (wren) ja jota kannettiin piikkipaatsamapensaassa. Peukaloisia jahdattiinkin ja metsästettiin useiden vuosisatojen ajan keskiajalla. Joidenkin legendojen mukaan syy, miksi peukaloisiin suhtauduttiin niin negatiivisesti, johtui siitä, että peukaloisen uskottiin paljastaneen irlantilaiset sotilaat, jotka olivat valmistelleet hyökkäystä viikinkejä vastaan, jotka olivat olleet vastuussa hyökkäyksistä kohti irlantilaisia luostariyhteisöjä, kuten Kellsin luostaria. Irlantilaisten sotilaiden piilopaikka oli paljastunut, koska peukaloiset olivat näykkineet leivänmurusia, joita oli jätetty rumpujen päälle ja näin ollen sotilaat paljastuivat ja hävisivät taistelun. Toisen legendan mukaan peukaloinen petti itsensä pyhän Stefanuksen (Tapani) viserryksellään ja näin ollen aiheutti ensimmäisen irlantilaisen pyhimyksen marttyyrikuoleman.

Nykyaikoina järjestetään tähän juhlaan liittyviä kulkueita lähinnä Länsi-Irlannissa, mutta peukaloisia ei enää metsästetä tai tapeta. Nuoret pukeutuvat tällöin kotikutoisiin asuihin ja he saattavat maalata kasvonsa ja kulkevat talosta taloon ja kantavat mukanaan pitkää salkoa, jonka päähän on sidottu piikkipaatsama pensas. Kulkue laulaa peukaloisesta kertovaa laulua. Joskus laulua säestetään viululla, haitarilla, huuliharpulla ja torvilla. Usein lauletaan alla olevaa riimitelmää:

“The wren, the wren, the king of all birds,
on St Stephen´s day was caught in the furze
Up with the kettle and down with the pan,
Pray give us a penny to bury the wran”

(Traditional Irish Wren song)

Kulkueen jäsenet usein myös pyytävät rahaa “nälkäänäkevälle peukaloiselle”. Vaikka kyseinen tapahtuma liittyy erityisesti Irlantiin, niin samanlaisia tapahtumia esiintyy myös muilla kelttiläisillä alueilla, kuten Man saarella, Walesissa ja Ranskassa.

Loppiainen

Loppiaista kutsutaan Irlannissa pieneksi jouluksi (Little Christmas) tai naisten jouluksi (Nollaig na mBean). Tämäkin perinne juontaa juurensa vanhemmilta ajoilta, jolloin naisilla oli tapana tehdä kaikki kotiaskareet ja hoitaa kotia. 6. tammikuuta oli vuoden ainoa päivä, jolloin he saivat vapautuksen kotiaskareilta ja jolloin miehet hoitivat kotityöt ja naiset pääsivät vuorostaan ulos tapaamaan ystäviä teen ja kakkujen pariin ja he menevät paikalliseen pubiin illanviettoon.

Lähteet:

Peukaloispojat
Lisää tietoa peukaloispojista
Irlantilaisia jouluperinteitä
Lisää jouluperinteitä
Joulu Irlannissa

Read Full Post »

Pingy on päästä pyörällään. Kuinka paljon tuo pieni pingviini onkaan nähnyt ja kokenut. Mitä on joulu maailman eri kolkissa. Miten ihmiset joulua viettävät. Mutta mikä on se joulumieli jota Pingy lähti reissullaan etsimään? Onko se löytynyt, Pingy miettii, minne olin edes menossa?

Missä nyt olenkaan,? Keitä ovat nämä pienet olennot? Eivät ne ainakaan pingviineitä ole vai ovatko?

Ystävälliset pienet ihmiset olivat lupautuneet näyttämään Pingylle omaa asuinpaikkaansa. Kovasti joulua taitavat odottaa nuo pikkuiset.

Ensin hoidetaan tärkein muotoseikka: Pingy saa tonttulakin päähän. Sen jälkeen joukon pienin pellavapää lukee Pingyn kanssa kivaa kirjaa. Keitä nuo hahmot ovat? Kovasti tutun näköisiä.

Mutta mitä ovat nämä kaikki tavarat joita pikkuiset Pingylle esittelevät. Niitä on niin paljon. Eri värisiä ja muotoisia. Ja niitä halutaan lisää? Jouluna lisää. Lahjoja. Leluja. Joulumieli tulee siis näistä tavaroista? Pingy miettii.

Mutta nyt on jo pingviinillä nälkä. Pitkä päivä takana ja ei kalan kalaa ole tullut reissulla vastaan. Oi kuinka kaipaisin merellistä ateriaa, Pingy miettii.

Mutta mitä, pienet ihmiset ovat valmistamassa Pingylle jouluisia maistiasia. Tällaisiako te syötte jouluna, kysyy pingviini? Juu kyllä, nämä ovat suurta herkkua, joulutorttuja, huutavat lapset! Pingviini on hämillään, jouluna siis syödään näitä ja saadaan tavaroita.

Outo kaiho valtaa Pingyn mielen. Ihmisten kanssa on ihan mukavaa mutta omia lajitovereita alkaa olla jo ikävä. Vielä väsyttääkin.

Eiväthän nuo ihmiset hassumpia ole. Pingylle järjestyy yöpaikka oikein mukavasta vuoteesta, iltalukemiseksi vielä tuttu kirja tuttuine hahmoineen. Opin taas jotain, miettii Pingy, mutta nyt tiedän minne minun on mentävä. Ensin nukun.

Hyvää yötä! Zzzzzzzzzzzzzz!

Read Full Post »

Joulun odotus alkaa Unkarissa vuosittain 6.12., silloin jo saapuu Joulupukki. Joulupukki tuo lapsille lahjoja kouluihin sekä koteihin.

Virgács

Virgács

Lapset kiillottavat kenkänsä ja laittavat ne ikkunalaudalle. Aamulla (vanhempien täyttämänä) riemu on suuri, kun kengät ja saappaat ovat täynnä makeisia. Aikaisemmin punaisissa kauniissa pussukoissa oli makeisia ja ”virgács”. Virgács tarkoittaa pieniä kullattuja oksia, mitkä annetaan yleensä niille lapsille, jotka ovat käyttäytyneet huonosti. Jostain syystä minä aina olen saanut niitä.

Unkarissa ei ole välttämättä jouluna lunta. Lapsena tuijotettiin joka ilta ikkunasta ulos ja rukoiltiin lumisadetta. Kun se vihdoinkin saapui, oli heti mentävä ulos, koska seuraavana päivänä ei ollut enää varmaa, että lumi olisi yhä maassa. Kauniita muistoja minulla onkin lumentulosta, kun kadulla oli koko naapurusto ja vanhemmat vetivät meitä pulkalla, vaikka oli jo tosi myöhäinen ajankohta illasta.

Muuten joulunodotus on samanlainen kuin Suomessa. Sukulaisten kanssa sovitaan ajoissa minä päivänä tavataan, kenen luona ja kuka tekee herkut. Sitten suunnitellaan jouluruoat.

KalkkunaMeillä Unkarissa on omat perinneruoat, mutta emme ole niin tarkkoja siitä kuin suomalaiset. Kinkku ei kuulu jouluruokien kirjoon. Kinkkua syödään pääsiäisenä ja se valmistetaan hieman eritavalla kuin Suomessa. Jouluisin Unkarissa syödään kuivatuilla luumuilla ja kastanjamassalla täytettyä kalkkunaa, joulukalaa (täytettyä uunikalaa), paistettua ankkaa ja muita vastaavia herkkuja. Haudutettu punakaali on myös usein joulupöydässä. Salaateilla ei juuri herkutella, mutta alkuruuaksi on aina keitto.

Jälkiruoat ovat ihania leivoksia ja niitä on montaa sorttia. Beigli on unkarilaisten joulun tunnetuin herkku. Leivos on pullataikinasta tehty ja täytetty saksanpähkinä- ja/tai unikonsiemenmassalla.

Beigli

Beigli

Joulukuusi koristellaan yleensä 24.12, jouluaaton aamupäivän aikana koko perheen voimiin. Szaloncukor on vain Unkarissa tyypillinen makeinen, joka on suklaaherkku, ja sillä koristellaan myös kuusi. Illalla sitten jokainen hiipii ja laskee oma lahjansa kuusen alle. Unkarissa pikku Jeesus tuo varsinaiset joululahjat, ei Joulupukki niin kuin Suomessa.

Unkarilaisten eri uskontokuntien edustajien jouluperinteisiin kuuluu myös joulukirkko. Katolilaiset juhlivat suurin piirtein samalla tavalla kuin reformoidutkin. 24.12 on yöllä jumalanpalvelus ja samoin heti seuraavana aamuvarhaisella klo 06.00 alkaen. Joulun aikaan tavallisesti on kauniita urkukonsertteja, joissa soitetaan joulumusiikkia. Meillä unkarilaisilla ei sen sijaan ole joululaulujen yhdessä laulamisen perinnettä kirkossa kuten täällä Suomessa.

Szaloncukor

Szaloncukor

Unkarilaiset syövät itsensä yhtä täyteen kuten suomalaisetkin joulunpyhinä ja pitkin joulunpyhiä jatkuu tämä syömisen riemujuhla. Yleensä tavataan koko sukua ja kokoonnutaan pöydän ääreen keskustelemaan, syömään ja juomaan pitkään ja hartaasti.

Näissä merkeissä toivotan:

Boldog karácsonyt! = Hyvää Joulua!

Monika Cseh

Read Full Post »

Niin vaan olivat maisemat jälleen vaihtuneet ja Pingy oli jälleen tien päällä etsiessään vastausta siihen,  mikä on joulu ja miksi siitä niin paljon puhutaan. Mahtaisiko joulutunnelmaan päästä Porvoossa? Sitä lähti Pingy selvittämään yhdessä wieniläisen vaihtotyöntekijä Marian kanssa pimeänä joulukuun päivänä. Mariaa sopivampaa matkakumppania ei näin joulun alla voisi kuvitellakaan. Maria – Herran pikku piikanen. Henkiseksi tuekseen, tulkikseen ja ajurikseen Pingy ja Maria saivat monitiaitoisen informaatikko Minnan.

Ensin katsastettiin Porvoo Campus ja sen kirjasto. Sieltä löytyi ainakin upea tonttulakki antamaan sopivaa fiilistä etsintään. Campuksella maisteltiin myös ensimmäiset jouluglögit pipareiden, rusinoiden ja manteleiden kera. Hyvältä maistui -nammmmm! Viereinen kulttuuri-  ja kongressikeskus Taidetehdas oli jouluvaloineen valmis ottamaan vastaan jouluun valmistautuvat porvoolaiset ja kauempaakin tulevat, siis vaikka Itävallasta.

Vahvempaa tunnelmaa kuitenkin kaivattiin ja sitä lähdettiin etsimään Porvoon vanhasta kaupungista, joka on Porvoon joulun sydän. Vanha kaupunki oli samalla viikolla pukeutunut jouluasuun jouluvaloineen ja jouluisine näyteikkunoineen.  Kynttilät paloivat lyhdyissä. Kauppakatujen ylle oli ripustettu upouudet, sydämen muotoiset jouluvalot. Aiemmat jouluvalot oli kekseliäästi rakennettu punaisista 10 litran ämpäreistä. Niistä ei koskaan oikein oltu pidetty ja niinpä ämpärit saivat jäädä historiaan. Kyllä – joulutunnelma ei voinut olla vahvistumatta vanhan Porvoon kujilla.

Joulun tulo Porvooseen varmistetaan kolminkertaisella joulunavauksella. Tänä vuonna ensimmäisenä ehti  Wanhan Aseman Makasiinipuoti, jo marraskuun puolessa välissä. Seuraavaksi avatiin keskustan joulu tunnuksella Tule joulu Porvooseen. Tähän avaukseen joulupukki on viime vuosina tullut vesiteitse; toisiaan moottoriveneellä, toisinaan vesisuksilla. Viimeisenä avattiin Vanhan Porvoon joulu Raatihuoneentorilla. Tähän avaukseen kuuluu muumeja ja musisointia. Muumien äiti, Tove Jansson, vietti lukuisia kesiään Porvoon saaristossa pienellä Klovharunin saarella. Ennenkuin Joulu saapuu, ehditään vielä kruunata Lucia-neito 13.12. Raatihuoneentorilla. Tuomiokirkossa nautitaan musiikista Lucian ja kahden tärna-tytön (kamarineidon) kanssa.

Porvoossa joulutunnelma saa täyttymyksensä jouluaattona  kaupungin järjestämässä perinteisessä Joulurauhan julistuksessa vanhalla Raatihuoneentorilla. Tori ja lähikadut ovat täynnä ihmisiä. Tilaisuuden aloittaa Porvoon-Suomenkylän soittokunta esittämällä Jouluyö, juhlayön. Julistuksen lukee tänä vuonna kaupunginjohtaja. Runebergskören BSB laulaa kaksi laulua:  Det är en ros utsprungen ja Maa on niin kaunis. Tilaisuus päättyy soittokunnan esittämään Enkeli taivaan. Lopuksi on yleisöllä tapana taputtaa kiitokseksi. Tumppujen ja rukkasten pauke pimenevässä illassa on porvoolaisten omaa joulumusikkia.

P.s. Maria ja Minna voisivat olla varmoja, että viimeistään Joulurauhan julistuksessa joulutunnelma on löytynyt.

Read Full Post »

!   مرحب

Marhaba!

Pingy’s Pen Pal Rashid Camel sends a letter to north

How are things up there in the northern hemisphere? Gloomy? Would you like to drop by for a visit? No better place than Dubai to get some guaranteed light treatment and enjoy the Arabic hospitality! Remember, my friend, you are always welcome! I will try to answer your questions about how we celebrate in this culture, and do we celebrate Christmas at all. First I need to tell you some background about my country and its history.

Dubai is one of seven United Arab Emirates, and the union has just celebrated its 41st anniversary. Not long ago the peninsula consisted of poor desert colonies of fishermen, divers of pearls and various Arab tribes, each ruled by their own sheikh. The Portuguese, the Ottomans and the surrounding countries left

Hey, this Arab headdress is cool! Do I look like a pirate?

their impressions in the history. The region was long known to the British as the ”Pirate Coast”, due to the raiders of ships, who held their bases on the shores. The sheikhs signed a treaty with the British in 1853,  where they (the Trucial Sheikhdoms) agreed to maritime peace. Since 1971 the country has been independent.

United Arab Emirates has gained immense financial growth and prosperity from oil reserves, found in the late 1960’s. Abu Dhabi is the wealthiest emirate, and holds the presidency. In the last 40 years the development has been astonishing. Sand has given way to thriving economies with Abu Dhabi and Dubai in the lead. Many international businesses have their local offices in the Emirates and good connections make it possible to reach a large area from Middle East to Africa and Asia.

Dubai Marina being build

Exclusive shopping experience

Today Dubai is a glittering megacity with skyscrapers, manmade channels and islands, motorways, waterparks and exclusive hotels. Its huge air-conditioned shopping malls are tax free havens for shoppers and tourists. The city attracts people from all over the world, either as tourists or as expats who come to work and stay. Many come for the yearly shopping festival or to engage in sports which range from traditional falconry and camel riding to sailing, cricket, tennis, golf, down-hill skiing(!) or Formula1 in Abu Dhabi. To put it mildly, in Dubai the search goes for the finest, the biggest, the most impressive and the best (if you have the money).

Special size, available of course!

UAE is an Islamic country, but it respects everyone’s right to practice their religion of birth, and expects visitors to respect Islamic values in turn. The local Islamic feasts are called Eids, and the greatest of them is after the fasting month, Ramadan. While celebrating the Arabs tend to keep to their own extended family circles. Dressed in festive clothes they gather together for dinners, often in tents which are put up in the desert under the starry evening skies just for this purpose.

Henna decoration – a traditional form of art

The program might include traditional music and dancing by a fire, men chatting with their shisha pipes in a majlis ( a carpet-covered area with pillows for sitting ) and ladies in their finery sitting separately with henna-decorated hands and feet.

The presence of many different nationalities brings as many different yearly feasts, and any reason to celebrate is embraced eagerly – as far as commercialism is concerned. Whatever is celebrated – it always shows in the city, and it is marketed – be it Eid, Diwali or Christmas. Palm trees get lights twisted around their trunks, shows of fireworks shine in the dark and “Seasons greetings” are wished to everyone.

Dubai is a shopper’s paradise, and in 2010 one of the shopping malls boasted the “most expensive Christmas tree ever”, valued at 11 million dollars – its branches held a total of 181 diamonds, pearls, emeralds, sapphires and other precious stones.

Christmas shows in Dubai

’Shop until you drop’ applies also to Christmas in Dubai. There is a choice of special foods, mince cakes from the UK,  candy and turkeys from the US, Santas giving sweets for children, real fir Christmas trees flown in from Germany and anything you can think of. One can even buy ham from the pork departments in supermarkets ( ‘for non-muslims only’ ). So the answer to your question, Pingy is: Yes! Christmas shows in Dubai – at least in your wallet and in your digestion system.

The more the merrier!

Oh, dear, this all goes over my hump, sighs Rashid. I prefer to chew dates, take some distance from the hustle and bustle and just relax with my mates. The desert is my favorite place. Did you know that one can really see the stars best from the sand dunes in the middle of nowhere? That gets  close to authentic Christmas, and that’s where you will find me!

عيد مبارك

Eid Mubarak! Happy Holidays!

Rashid

Magic of Arabian nights

Read Full Post »

Teemme aikamatkan itänaapuriin.
Milloin venäläiset viettävät joulua?

  • 24.12 – 26.12. normaaleja työpäiviä
  • 31.12. ja 1.1. uusi vuosi
  • 7.1. joulu, jota vietetään vanhan eli juliaanisen kalenterin mukaan
  • 14.1. vanha uusi vuosi, Старый Новый год


Kun työläisiltä joulu kiellettiin

Marxin iskulause ”Uskonto on oopiumia kansalle” otettiin Neuvostoliitossa kirjaimellisesti: 1920-luvulla kommunistit aloittivat taistelun uskontoa ja uskonnollisia juhlia vastaan. 1920-luvun alussa puolueen nuorisoliitto järjesti Komsomolin joulu -nimellä kulkevia kirkkoa ja joulutapoja rienaavia, paikoin jopa satiirisia karnevaaleja, jotka äityivät riehakkaaksi huliganismiksi. Ikoneja poltettiin ja joulukuusi nähtiin porvariston ja papiston ansaksi.

1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa uskonnon vastustus muuttui vainoksi ja joulu oli kielletty niin julkisesti kuin kotonakin. Vain joissakin perheissä salaa tiukasti suljettujen ikkunoiden takana sytytettiin jouluaattona kuusenkynttilät.


Kun Stalin antoi työläisille kuusijuhlan

Vuodesta 1935 alkaen tapahtui dramaattinen käänne: Stalin otti jouluperinteet osaksi propagandakoneistoa ja sai ihmiset uskomaan kommunismiin tiukan sensuurin, vainon ja vankileirien aikana. 28. joulukuuta 1935 Pravdassa julkaistiin P.P. Postyshevin kirjoitus ”Järjestäkäämme lapsille uudeksi vuodeksi kuusijuhla” ja samana vuonna Kremliin nousi ensimmäinen kuusi. Vuonna 1936 julkaistiin vietto-ohjeet sekä mytologinen kertomus siitä, kuinka Lenin saapui lasten kuusijuhlaan.

Kristilliset ja pakanalliset jouluperinteet saivat vallankumouksellisen sisällön. Joulusta tuli uusi vuosi ja joulupukista Pakkasukko, jonka takin värin Stalin itse valitsi. Perustettiin tehtaita tuottamaan valtion saavutuksista kertovia koristeita, joululaulut sanoitettiin uudelleen, Daavidin tähti vaihtui punatähdeksi. Uudesta vuodesta tuli neuvostomytologian riitti, vuoden tärkein juhla vapun ja lokakuun vallankumouksen rinnalle. Ei liene sattumaa, että kuusijuhla palautettiin juuri suuren puhdistuksen aikaan, 1936-1938.

Pakkasukko, Ded Moroz

Vanhimmat merkinnät Pakkasukosta kuvaavat hänet mytologisena pahana talven henkilöitymänä, joka voitti talven jumalan ja kidnappasi lapsia jäädyttämällä nämä. Vasta 1800-luvulla Pakkasukko alkoi muistuttaa Pyhää Nikolausta ja tuoda lapsille lahjoja länsimaisen joulupukin tapaan. Vallankumouksen jälkeen Pakkasukko lähetettiin työleirille  kulakkien ja pappien ystävänä eikä häntä enää asutuksen liepeillä näkynyt. Stalin rehabilitoi Pakkasukon, mutta määräsi hänet käyttämään sinistä nuttua lännen punaisen kapitalistinutun sijaan.

Lumikeiju Snegurochka
Venäläisen kansansadun mukaan Lumikeiju oli kahden lapsettoman vanhuksen lumesta muovaama, henkiin herännyt veistos. Hahmo syntyi vasta neuvostoajalla ja kiersi pakkasukon mukana kuusijuhlissa avustajana ja sulostuttajana. Mukana saattoi olla myös lumiukko. Yhdessä he muodostivat uuden vuoden – neuvostojoulun – pyhä perheen: Lumikeiju tuli Marian, Pakkasukko Joosefin ja lumiukko Jeesuksen tilalle ja he tulivat tunnetuksi useammassa Varsovan liiton maassa. Pakkasukko ja Lumikeiju ovat edelleen keskeinen osa uuden vuoden viettoa Venäjällä.

Samppanja virtaa

Stalinin periaate oli, että työläisillä tuli olla varaa sampanjaan ja siksi hän perusti halpaa kuohuviiniä Sovetskoe Shampanskoeta massatuottavia tehtaita.

Sanonta Как встретишь Новый год, так и его и проведешь tarkoittaa, että uuden vuoden juhlien tunnelma seuraa koko seuraavan vuoden ja siksi juhlien tulee olla iloiset. Brezhnevin kaudelta asti presidentti on pitänyt joka vuosi tv-puheen kansalle ja puheen seuraaminen kuuluu juhlaperinteeseen edelleen. Puheen jälkeen tasan kello kaksitoista televisiossa raikaavat Kremlin kellot.

Dramaattinen joulunaika 1991 – 1992

Joulupäivänä 25.12.1991 Mihail Gorbatshov piti televisiopuheen ja ilmoitti eroavansa Neuvostoliiton pääsihteerin tehtävästä. Uutena vuotena 1992 punalippu laskettiin Kremlissä – neuvostoimperiumin ja Pakkasukon vallan aika oli ohi.

Vallan vaihtumisesta huolimatta Stalinin propagandatarkoituksessa aloittamat juhlatavat ovat säilyneet Venäjällä varsin samanlaisena kuin neuvostoaikana ja harva edelleenkään viettää kristillistä joulujuhlaa.

Olisiko pingviinin hyvä jäädä Neuvostoliittoon viettämään joulua? Maksim Gorki (k.1936) tiivistää: ”Venäjällä on vaikea elää, tästä aiheesta kirjoitetaan ja puhutaan nykyisin niin paljon, että on näköjään kokonaan unohdettu vanha totuus: Venäjällä on aina ollut vaikea elää.”

Lähteet:
Heininmaa, Mia (2005): Sankarilliset lelut. Atena, Helsinki.
Koivunen, Pia (2006): Uuden maailman lähettiläät. Komsomolin agitaatio ja propaganda uuden ihmisen ja uuden yhteiskunnan utopioiden valossa 1928–1932. Pro Gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto.
Kononov, Aleksandr (1936):  Kuusijuhla Sokolnikissa. Lenin ja lapset. Suom. L. Helo 1956. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi.
Luukkanen, Arto (1994): The party of unbelief: The religious policy of the Bolshevik party. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Studia historica 48.
Petrone, Karen (2000): Life has become more joyous, comrades. Celebration in the time of Stalin. Indiana University Press, Indiana.

Read Full Post »

%d bloggers like this: