Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘työhyvinvointi’

Varvastossuissa töihin astellessa ilmassa on vain häivähdys hötkyilystä, mitä kaikkea ehtii vielä tehdä ennen lomaa.

Kirjasto on kiinni ja suuri osa kollegoistakin kesälaitumilla. Tiedän taas miltä tuntuu tehdä töitä keskeytyksittä (tätä lisää!), saa kummasti enemmän aikaiseksi. (Lue myös Taloussanomien juttu.) Työpöydän pinnastakin on havaintoja: vaaleaa puuta. Tuuletin puhaltaa pölyjä pois ja vain kiemurtelevat johdot rikkovat fengshuita.

Kevät meni ja kiekkokulta tuli. Mitä jäi käteen töistä, en tiedä. Jalat pöydällä ei tullut istuskeltua, mutta tulokset eivät valitettavasti näy konkreettisen kirkkaina. Saavutuksille sokeutuu kun on niissä ihan kiinni, välillä pitkänkin aikaa. Homma tuntuu liian usein suorittamiselta. Etsitään työniloa.

Kesä. Auringosta voimaa, kevennystä poutapilvistä ja myötätuulta leppoisasta kesätuulesta. Rannoilta viisasten kivi mihin priorisoida sekä rauhallisia metsäisiä oikopolkuja. Syksyllä sitten ein sanomista, kukaan muu kuin minä itse ei niitä rajoja aseta. Hengittämään pysähtymistä (kiitos Kollega(t)!) ja ainakin kymmeneen laskemista. Joskus on tosin keuhkottava, puhdistettava ilmaa. Muutoksen tuulissa miettimistä, mikä on mahdollista ja mikä kannattaa (resurssit huomioiden) ja mitä minä jaksan. Eteenpäin matkasta nauttien. Hyvää kesää arjen sankareille.

Read Full Post »

2011. Tänä vuonna: vähemmän hötkyilyä, enemmän olennaista. Asia kerrallaan. Useammin oikeita kahvitaukoja, eikä samalla vain jotain vähän vasemmalla kädellä.

Iso kysymys on: mitä voin jättää tekemättä? Tai mitkä asiat voin tehdä vähemmällä kuin parhaani yrittämällä, että virtaa jää vielä vapaa-ajallekin. Valinnanvaikeutta täydellisyydentavoittelijalla.

Niinpä. Näkis vaan. Yritän kumminkin. Mitä sinä lupasit?

Read Full Post »

Onko kirjastohuumori friikkihuumoria? Tässä muutama kollegoilta keräämäni huumoripätkä, jotka ovat kiertäneet sähköpostilistalla ja aiheuttaneet naurunpyrskähdyksiä työhuoneella.  Ehkä tapaukset huvittavat vain kirjastonhoitajan omaa kieroutunutta mieltä, mene ja tiedä.


Kirjastoesittelyssä:
”Liiketalouden kirjat löytyvät sitten huoneesta kuusysi.”
Kuuluu epämääräistä tirskuntaa.
”69 tulee teille vielä tutuksi, saattepa nähdä.”
Hämmentyneitä katseita.
Astumme 69 huoneeseen, loisteputkivalaistus on kirkas
ja ilmastointi humisee.
Opiskelijat näyttävät huojentuneilta.

Torstaina töissä.
Puhelin soi.
Mies kuiskaa kiihkeästi.
Tumma, kokenut ääni.
Halusi – kirjaa.
Soitti kirjastosta. Siksi kuiskasi, ei ollut mikään huohottaja.
Nostin katseen näytöstä omien hyllyjen väliin, ettei tuo vaan velmuilisi jossain meillä.
Ei, oli muualla, oli uuden edellä, ei ollut meillä kirjaa mitä halusi.
Lupasin hankkia tulossa olevan uudistetun painoksen ja varata hänelle.
Oli tyytyväinen.

Keskiviikkona tiskissä.
Puhelin soi.
Reipas nuori mies esittelee itsensä ja latelee täydellisesti puolimetriä pitkän englanninkielisen kirjan nimen ja tekijän nimen yksöis-kaksoisveevihjeineen kaupan päälle.
Meillä pitäisi olla hyllyssä.
Pyydän toistamaan saman  h i t a a m m i n.
Asiakas neuvomaan, että löytyy helpoiten, kun jätän tekijähaussa sukunimestä
etuliitteen pois. Niin tosiaan löytyikin. Loistava vihje!!
Minäkin pääsin sitten ammatti-ihmisenä neuvomaan mistä kirjasto toimipisteessä löytyy (osoitteen oli jo itse selvittänyt).
Lähti saman tien toisesta toimipisteestä tulemaan.
Löysi perille.

Asiakkaan tiedoissa general notes:
”Koira pureksinut”

Kirjastonhoitajan huumorintajuun sopivaa kirjallisuutta:

  • Hugleikur Dagsson: Saako tälle edes nauraa? Atena, 2007.
  • Hugleikur Dagsson: Onko tämä muka hauskaa? Atena, 2008.
  • Hugleikur Dagsson: Tässä ei ole mitään vitsiä! Atena, 2009.
  • Hugleikur Dagsson: Eikö muka naurata? Atena, 2009.
  • Hugleikur Dagsson: Naura, pervo, naura! Atena, 2010.
  • Hugleikur Dagsson: Popular hits – Populaarimusiikin helmiä Dagssonin tapaan. Atena, 2010.
  • Overdue Laughs

Read Full Post »

Ulos kaapista. Kuva: KooHoo.

Työhyvinvointi on töissä ihan pääasia ja se alkaa varpaista eli työkengistä. Niitä ei voi olla liikaa ja säilytystilaa on aina liian vähän.

Värillä on ehdottomasti väliä. Musta, harmaa, sininen ja ruskea ovat asiallista peruskauraa. Lisää kivoja värikkäitä on koko ajan hakusessa. Väri valitaan joko sävy sävyyn vaatteiden kanssa tai sitten tarkoituksella jotain ihan muuta.

Seuran värejä tunnustetaan myös työpaikalla. Menestyksekkäämpää ensi kautta odottavat mukavuuden ja tyylikkyyden yhteensopivuuden huipentumat = Ilves-Reinot, joihin syttyi heti ensisilmäyksellä lämmin suhde.

Ihan matalat, esim. ballerinat, ovat helppoja ja varmoja luottokenkiä, kiilakorot toimivat kivasti, mutta korkkareissa on otettava huomioon työturvallisuus ja hidastettava hiukka vauhtia.

Terveyskenkäosastoon lasketaan puupohjaisten Schollien lisäksi Marimekon puukengät ja -pistokkaat. Vain kevyessä kesäkäytössä ovat saman merkin espadrillokset. Josko vahingosta viisastuneena laastaroisin pikkurillit ennen kuin laitan jalkaan Espritin iiihanat tummanruskeat puiset pistokkaat.

Tykkään kovasti myös remmikengistä ja useampia kenkiäni koristaa metallisolki. Crocsit puuttuvat vielä kokonaan kokoelmasta. Suosikkiparia ei voi lukita. Vaihtelu virkistää.

Ja täksi kesäksi tarvitaan tietty ehdottomasti tossut työmatkakengiksi. 

KooHoo

Read Full Post »

%d bloggers like this: