Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Tavallinen torstai. Se oli ihan tavallinen torstai. Eilinen.

Otsikon kysymykseen vastaus oli, että kollega pilkkoi ilmeisesti huomiotaherättävän kovaäänisesti giljotiinilla (paperileikkurilla siis) osoitelappuja sisäisten lainojen kuljetuslootiin. Kuljetuspalvelu Hakonen ajaa yksikkökirjastosta toiseen maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin järjestyksessä Tikkurila, Hyvinkää, Lohja, Otaniemi ja Leppävaara.

WP_20160819_lootat

Lisäksi esim.

– Opittiin paljon Pokémoneista.

– Vaihtoehtoista sosiaalityö -kirjaa kaivanneelle kelpasi Vastavuoroinen sosiaalityö. Setvittiin tuloksekkaasti muitakin sinnepäin nimiä.

– Oltiin yhteyksissä ainakin siivoojien, opintotoimiston, it:n, (entisten ja mahdollisten tulevien) kirjastokollegojen, korkeakouluisännän, yliopettajien, lehtoreiden, opiskelijoiden ja muiden asiakkaiden kanssa sekä kasvotusten, suullisesti että eri tavoin sähköisesti.

– Livahdettiin lounaalle lähiravintolaan. Ensi viikolla vihdoin Sodexo aukeaa.

– Etsittiin ja löydettiin väärinhyllytettyjä kirjoja. Oi, aakkostus, oi.

– Keitettiin kahvia ilman vettä.

– Päivitettiin ja päiviteltiin. Lean loisti poissaolollaan.

– Kirottiin kollegoja, kiitettiin kollegoja.

– Tutkittiin ja testattiin (ihmeteltiin testiympäristön mustumista, syykin selvisi), koitettiin kovasti kehittää. ”Soitan siitä kun laitoin sulle 2 min sitten sähköpostia…” Jatkuu edelleen. Rautalankaa ja toistoja.

– Keskusteltiin tiedon käytöstä, mutta enemmän käytännön kuin teorian naisina, antimme tähän oli kovin kevyt.

 

Perjantaita ja herkullisen valkosipulista viikonloppua!

 

PS Varsinkin opiskelija-asiakkaita on ikävä,
vaikka ne välillä vastaileekin tylysti.😉
Kirjastolainen: Mitä kirjaa etsit?
Asiakas: Mitä se sulle kuuluu?

Viimeistään tällä viikolla alkaa peruskoulujen syyslukukausi. Edelliseen kouluvuoteen erona on paljon keskustelua herättänyt uusi opetussuunnitelma, joka muuttaa perinteistä oppimisen tapaa. Haaste ei koske ainoastaan selkäreppukansaa – miten uusi opsi tulee heijastumaan meidän työhömme ammattikorkeakouluissa ja korkeakoulukirjastossa?

Learning

Aloitan otteilla Helsingin Sanomista 6.8.2016 jutusta Lapsesi pääsee kouluun:

”Uusi opetussuunnitelma astuu syksyllä voimaan. Mitä siitä pitäisi ymmärtää?… ”Kun maailma tulvii muuttuvaa informaatiota, ei ole järkeä opetella ulkoa nippelitietoa. Sen sijaan opitaan hakemaan tietoa, käsittelemään sitä kriittisesti ja arvioimaan sen tärkeyttä….. Opetussuunnitelma potkii lisäämään digiopetusta ja tutustumaan yrittäjyyteen….Puhutaan myös demokratiasta. Tulevaisuuden aikuisten pitäisi tuottaa ja ymmärtää monenlaista tietoa, hahmottaa omien tekojen seurauksia laajasti ja uskoa vaikutusmahdollisuuksiinsa.” Peruskoulun tavoitteena on mm. monilukutaito sekä työelämätaidot ja yrittäjyys. Kyse on siis peruskoulunsa päättäneistä. Suurin osa meidän tulevista opiskelijoista jatkaa lukioon, missä taidot karttuvat vielä lisää.

Toinen esimerkki Ylen Uutislähetyksestä 9.8.2016. Biologian opettaja kertoo ”Olemme tehneet paljon projekteja, jonkin verran ilmiöoppimista eli tarkasteltu ilmiötä useamman oppiaineen näkökulmasta” Klipissä todetaan, että uusi opetussuunnitelma tekee oppilaista aktiivisia tiedonetsijöitä. Opettaja toteaa, että kirjat otetaan esille entistä harvemmin. Luokasta lähdetään ulos. ”Oppilaat ovat esittäneet kysymyksen ja sitä on lähdetty yhdessä tutkimaan.”

Tiedonhankinnan ohjausta on kehitetty kirjastossa jatkuvasti, mutta nyt myös meillä on ”uuden opetussuunnitelman” aika. Mielestäni tiedonhankinnan ohjauksen pitäisi niin ryhmissä kuin henkilökohtaisessa ohjauksessa johdatella opiskelijaa esittämään kysymyksiä ja oivaltamaan, miten hän voi itse ratkaista tiedonhankintaan liittyvän ongelman. Tällaiset ajattelutaidot kantavat myös työelämän puolelle. Pedagogisessa toteutuksessa tärkeintä on yhdessä tekeminen, ei valmiiden mallien tarjoaminen. Tulemme huomaamaan, että vuorovaikutuksessa opimme paljon opiskelijoilta. Parhaimmillaan vuorovaikutteinen ohjaus tehdään lehtorin kanssa yhdessä.

Kirjaston tiedonhankintakanavat tutkitun tiedon etsimiseen ovat meille arkipäiväisiä. Mutta ohjaaminen ns. työelämätietoon on vieraampaa. Kirjastojen henkilökunnan on tunnettava työelämän todellinen informaatioympäristö ja siellä olevat tiedonhankintatavat. Tämä on edellytys sille, että pystymme edistämään opiskelijoiden taitoja työelämää varten.

school-book-1560339_1920 (2)

Laurea-kirjaston henkilökunta perehtyi kysyvän ohjaamisen taitoon Kai Halttusen pitämässä tiedonhaunohjauksen työpajapäivässä maaliskuussa. Toukokuussa järjestimme Metropolian kirjastolaisten kanssa yhteisen seminaarin, missä eri alojen alumnit kertoivat tiedonhankinnasta arkityössään. Alumniyhteistyön kehittäminen on sekä mielenkiintoista että järkevää. Ryhmä on suora linkki valmistuneiden arkeen.

Oman haasteensa tuo uuden ajattelun ja vuorovaikutteisen tiedonhankinnan ohjauksen vieminen verkkoympäristöön. Mutta siihen haasteeseen on tartuttava, koska verkko on arkinen oppimisympäristö. Onneksi uuden opetussuunnitelman mukaan opiskelevat lapset ja nuoret eivät vielä ensi syksynä ole meidän opiskelijoita. Aika kuitenkin vierähtää nopeasti, ja etenkin asennemuutokset sekä toimintatapojen muuttaminen on hidasta. Eli toimeen on tartuttava heti, jotta olemme valmiita kohtaamaan uuden valta-asiakaskunnan,  aktiiviset tiedonetsijät.

Kaisa Puttonen

Lähteet:
Maija Aalto. Lapsesi pääsee uuteen kouluun. Helsingin Sanomat 6.8.2018. Kaupunki A24.

Peruskoulun uusi opetussuunnitelma voimaan – näin lapsesi koulu muuttuu. Yle uutiset. Kotimaa 9.8.2016

Madot opettavat biologiaa –Helsinkiläisopettaja tekee oppimisesta hauskempaa. Yle uutisvideot 9.8.2016

 

Vettä 3 isoa kannullista viikossa

Miksi kukkia kannattaa kasvattaa kirjastossa? Mitkä kasvit menestyvät helpoimmin? Kirjaston vihervastaava kertoo.

Ihminen kasvattaa koristekasveja puutarhoissa ja huonekasveja sisätiloissa esteettisen mielihyvän tuottamiseksi. Huonekasvien on todettu puhdistavan ilmaa ja niitä on käytetty perinteisesti paljon julkisissa tiloissa. Upeimmat huonekasvit löytyvät vanhoista laitoksista, joissa ne ovat saaneet kotiutua paikalleen ja kasvaa rauhassa vuosikymmeniä. AasinkorvaNykyisen viherbuumin aikana luonnon ja kasvien arvostus on kovassa nousussa ja niiden monipuoliset hyödyt tunnistetaan. Termi ’Green Care’ kattaa esimerkiksi vanhusten luontoterapiahoitoa tai loistaa brändinä lannoitepussin kyljessä. Kasvi kutsuu lähelleen: koskettamaan, silittämään, nyppimään – ja sille voi jopa jutella.
AnopinkieliMeillä Leppävaaran kirjastossa suuret ikkunat ja viereisen metsikön sopivasti taittama auringonvalo takaavat viherkasveille hyvät perusolosuhteet. Talvisaikaan ikkunoiden vieressä on viileämpää kuin muualla sisätiloissa, mistä kasvit myös pitävät. Kesällä auringon lämpö voi käydä liian ankaraksi, joten jätämme kasvit lomien ajaksi sälekaihdinten taakse suojaan paahteelta. Kasvit ovat vähän kuin lapsia: niiden persoonaa pitää kunnioittaa ja ne on hyvä totuttaa säännöllisiin rutiineihin. KaktuksetKoska kasvit eivät kuitenkaan pysty puhumaan, toivovat ne hoitajaltaan erityistä herkkyyttä, yhteistä aallonpituutta, jota myös viherpeukaloksi kutsutaan. Viherpeukalolla varustettu henkilö pystyy reagoimaan kasvien toivomuksiin ja ahdistukseen ennen kuin peruuttamatonta vahinkoa on tapahtunut. Koska oma peukaloni ei erityisesti viherrä, on huonekasveiksemme valikoitunut vain tunnetusti sitkeitä tyyppejä: kultaköynnöksiä, anopinkieliä, anopinhampaita, palmuvehkoja, aasinkorvia, liuska-araalioita, nukkatyräkki ja joukko pikkukaktuksia.Kultaköynnös_ikkunallaKultaköynnökset ovat takuuvarmoja ja vähään tyytyviä lemmikkejäni kirjastossa, jotka rönsyilevät erityisesti teehuoneessa, mutta myös muissa tiloissa. Talvella niistä saa kerätä kellastuneita lehtiä viikoittain, sillä sähkövalo ei korvaa luonnonvaloa ja kasvit ovat kaamoksessa kovilla. Keväällä tarjoilemme tuhdit viherpirtelöt kasviravinnepuikkojen muodossa. Mullanvaihtoon ryhdymme todella harvoin jo pelkästään kasvien koon vuoksi. Tuloksena on sitten runsasta rehotusta jopa niin, että tueksi laitetut sammalpaalut kallistelevat varsien painosta. Teehuoneemme on välillä muistuttanut viidakkoa, kun köynnökset ovat innostuneet kiipeilemään pitkin ikkunalautoja ja seiniäkin. Kultaköynnöksiä omasta takaaKesän jälkeen on ollut tarpeen ottaa sakset käteen ja parturoida kultaköynnökset, mikä ei ole ihan helppo puuha. Varret ovat näet kuin sotkuinen lankavyyhti, josta on kärsivällisesti seurattava toistensa lomitse pujottelevia oksia, ettei vahingossa leikkaa rönsyn juurta poikki. Poikkileikatut oksankärjet laitetaan tietysti veteen juurtumaan, ja kas, pian meillä on monta uutta köynnössukupolvea.Orkideat
Olemme iloisia sinnikkäistä kasveistamme, ja toivotamme niille pitkää ikää. Liikakastelun tai kuivuuden uhallakin. Tekisipä mieli sanoa: olette kultaisia!

Miltä arki näyttää kirjaston tiskin takana? Kirjasimme ylös kaiken mitä asiakkaat kirjastosta kysyivät.

Saako teiltä lehtiä leikeltäväksi?

 

Kirjaston asiakaspalvelussa – tuttavallisemmin tiskissä – päivystäessä kertyy hiljaista tietoa siitä mikä asiakkaiden mieliä askarruttaa. Laurea-kirjaston ohjaukseen keskittynyt työryhmä halusi pureutua aiheeseen tarkemmin. Mitä meiltä oikeasti kysytään ja kuinka paljon.

 

Onko tänne oma kirjastokortti vai käykö kaupunginkirjaston?

 

Tiedonkeruu toteutettiin neljänä päivänä syyslukukaudella 2015 kaikissa Laurean seitsemässä kampuskirjastossa. Keruutyötä helpotettiin tekemällä lomake, joka oli jaettu kuuteen osaan. Vähimmillään kysymykset kuitattiin tukkimiehen kirjanpidolla oikean otsikon alle. Mahdollisuuksien mukaan kysymyksiä kirjattiin myös ylös.

Tiedonkeruu_yhteenveto_kuva

Kaikkiaan asiakaskontakteja oli 836. Valtaosa kohtaamisista koski kirjaston arkitoimintoja (59 %). Tähänkö palautettiin? Minulla on sakkoja. Voinko varata toisesta kirjastosta kirjan?

Kirjojen paikantaminen (17 %) oli myös suosittu aihe. Usein se haettu kirja ei vaan osu silmiin, vaikka kuinka hyllyn edessä tepastelee. Tai sitten halutaan tietää mistä löytyvät tutkimusmenetelmäkirjat, kirjanpidon kirjat tai käsikirjat.

 

Miksi täällä on niin hyväkuntoisia poistokirjoja?

 

Kirjastosta kysytään myös opastusta kirjaston tai kampuksen laitteiden käyttöön (6 %). Miksi väritulostus ei onnistu? Voitko auttaa skannaamisessa? Mistä saa isoja kirjaimia monitoimilaitteen sisäänkirjautumisessa?

E-aineistoista (3 %) ei kysytty yhtä paljon kuin käytännön tietotekniikkapulmista. E-kirjojen lataus ja verkkoaineistoihin pääsy kotoa olivat yleisimmät kysymykset.

 

Mistä löytyy opinnäytetyön pohja?

 

Tietopalvelukysymyksiä (5 %) esitettiin mm. henkilöstöjohtamisesta, oppimispeleistä, hoitotyön simulaatiosta ja kilpailija-analyysista.

 

Voinko tehdä tekstiin tällaisen lähdeviittauksen?

 

Sekalaiset kysymykset (10 %) vaihtelivat kirjastohenkilöstön syysloman tiedustelusta nitojan toimintaan. Reijittäjä, muovikassi, kuulokkeet tai opettaja olivat myös hukassa.

 

Onko rajoituksia montako kirjaa voi lainata?

Asiakaspalvelutyö näkyväksi

Keruulla saatiin dokumentoitua paitsi kysytyt asiat, myös ajankäyttöä. Laina- tai kävijäluvut näyttävät vain yhden puolen vilkkaudesta, kun taas asiakaskontaktit – ihmisten välinen vuorovaikutus – kertovat omaa tarinaansa.

Tulokset ovat apuna kirjaston ohjauksen suunnittelussa ja niitä tullaan vertaamaan myös kirjaston chatissa kysyttyihin kysymyksiin. Mielenkiintoista on esimerkiksi verrata kysytäänkö e-aineistoista enemmän chatissa kuin asiakaspalvelussa.

 

Saako ottaa lisää karkkia? (Tarjolla oli Finna-karkkeja) 

InstagramCapture_bloggaus

Kääk! Helmikuukin kohta liki lopuillaan ja blogi talvihorroksessa. Herätys! Aloitetaan kumminkin kevyesti.

Muinaisia Laurea-kirjaston työryhmiä ovat olleet mm. hamstraajat, lutraajat & petraajat. Ensimmäiset käsittelivät aineiston hankintaa, toiset luettelointia ja petraajien pointti oli tiedonhankinnan ohjaus. Viimeisten vaikutuksesta alettiin bloggaamaan. Nykyään blogin aiheet voivat olla kirjastoasioita laajemminkin.

Sähköpostin siivouksessa vastaan tuli viestejä blogin nimeen liittyen. Yksikään alla olevista ehdotuksista ei ihan sellaisenaan toteutunut, mutta moni hihitytti puujalkaa edelleen.

  • P E T R A A J A T – (etsiä OR hakea) AND löytää NOT vaikeaa
  • P E T R A A J A T – haku päällä
  • P E T R A A J A T – hakuapua
  • P E T R A A J A T – hakukokemuksia
  • P E T R A A J A T – sekahaku
  • P E T R A A J A T – jaetut haut
  • P E T R A A J A T – kuumat jälkihaut
  • P E T R A A J A T – hakuhelmiä
  • P E T R A A J A T – tuloksellista hakua
  • P E T R A A J A T – hakuammunnasta täsmäosumiin
  • P E T R A A J A T – (kohti) laatuosumia
  • P E T R A A J A T – hakuja & tuloksia
  • P E T R A A J A T – helpommat haut, tarkemmat tulokset
  • P E T R A A J A T – informaanista menoa
  • P E T R A A J A T – infointoa
  • P E T R A A J A T – … ja etsivä löytää
  • P E T R A A J A T – sinä ja minä tietokannoissa/-verkoissa
  • P E T R A A J A T – tähdet, tähdet ja (kaikki) muutkin katkaisumerkit
  • P E T R A A J A T – Born to search
  • P E T R A A J A T – etsin kunnes löydän sun
  • P E T R A A J A T – Natural Born Searcher
  • P E T R A A J A T – Searching is my life
  • P E T R A A J A T – hakee vaikket haluaisikaan
  • P E T R A A J A T – ammattina tiedonhaku

Myöhemmin, julkaisualustan vaihtuessa nimeä mietittiin uudestaan, mutta pysyttäydyttiin kuitenkin vanhassa. Nämäkin ehdotukset kuitenkin hymyilyttävät edelleen.

  • Blögipäissään tai Blögitellen
  • ’Nelli perkele! – Stories from Laurea-kirjasto
  • Tarinoita takahuoneesta – kommentteja tekemisen meiningistä ja kirjarakkaudesta
  • Vivat liber! – merkintöjä rakkaudesta kirjoihin
  • Avoin kokoelma – merkintöjä kirjarakkaudesta
  • Kirjava satama – Laurea-kirjaston muistiinmerkintöjä rakkaudesta kirjoihin

Osallistuimme kuuden hengen voimin lokakuun 2015 lopulla Tallinnassa pidettyyn konferenssiin  European Conference on Information Literacy (ECIL). Olemme ehtineet sulatella yliopiston uusissa, moderneissa tiloissa kokemaamme, joten nyt on aika aukaista sananen arkkumme.  Kertaus on opintojen äiti.

ECIL-konfrenssin teemana oli  ”Information Literacy in the Green Society”. Mirva pääsi aiheeseen sisälle jo ensimmäisen päivän sessiossa ”Information Literacy and Sustainability”. Kirjastojen yksi perinteinen perustehtävä, aineistojen lainaus, yhteiskäyttö, on kestävää kehitystä parhaimmillaan. Sittemmin painettujen aineistojen rinnalle ovat tulleet digitaaliset aineistot. Niitä tunnutaan pitävän itsestään selvästi vihreämpänä vaihtoehtona. Tästä ei kuitenkaan ole kattavaa tutkimusta. Nykyisen tiedon mukaan kestävintä on etsiä tasapainoa painetun ja digitaalisen aineiston käytön välillä. Kuinka kauan konetta pitää auki hakiessaan ja käyttäessään e-aineistoja, tulostaako, lainaako kirjan kirjastosta vai ostaako sen omakseen ja jääkö omaksi ostettu kirja hyllyyn käyttämättömänä.

 

Elektroniset aineistot puhuttivat konferenssiväkeä enemmänkin. Sinikka kuuli mielenkiintoisia tuloksia useassa maassa toteutetusta tutkimuksesta, jossa selvitettiin, suosivatko opiskelijat painettua vai elektronista aineistoa. Suuntaus tuntuu olevan, että useimmat käyttävät mieluummin painettua aineistoa, jos sellainen on saatavilla. Jopa alle seitsemän sivua pitkät artikkelit luetaan mieluummin paperilta. Jos artikkeli on saatavilla vain elektronisena, se usein tulostetaan, jotta voidaan tehdä alleviivauksia ja muita merkintöjä. Suurin osa opiskelijoista katsoo oppivansa paremmin painetusta materiaalista.

Tämä tutkimus oli toteutettu myös Suomessa yliopisto-opiskelijoilla. Vastanneista 78 % sanoi keskittyvänsä lukemiseen paremmin, jos lukevat painettua aineistoa. Sanallisissa vastauksissa kommentoitiin, että e-aineistoja lukiessaan harhautuu helpommin surffailemaan muille sivuille.  69 % kertoi, että muistaa paremmin lukemansa, jos on lukenut painettua materiaalia. Vain 17 % oli sitä mieltä, että e-aineiston lukeminen on miellyttävämpää kuin painetun. Vastanneista tekniikan alan opiskelijat suosivat e-aineistoja enemmän kuin muut. Kuitenkin vain alle puolet kaikista vastanneista haluaisi kaiken opiskelumateriaalin painettuna.

sali ylikool

Yhdysvalloissa e-aineistoja on pyritty tarjoamaan tasapuolisesti kaikille opiskelijoille, e-aineistot ovat siellä painettuja edullisempia. Vain vaurailla kouluilla on varaa hankkia painettua aineistoa, joka takaa paremmat oppimistulokset. Sen takia rikkaiden ja köyhien koulujen välille on syntynyt uudenlainen kuilu oppimistuloksissa.

Yhdysvalloissa oli tutkittu yliopistossa eri opintovaiheessa olevien opiskelijoiden mieltymystä painettuun ja e-aineistoon. Opiskelijat suosivat aluksi pitkään painettua aineistoa, mutta tutkijavaiheessa alkavat suosia e-aineistoa. Tämän perusteella uutta alaa vasta haltuun ottavat oppivat paremmin painetusta aineistosta.

6 Esitys

Erjan ja Kaisan odottama hetki oli oma best practice -esitys ’Librarian or Not – Teaching Information Literacy Together’ (tiivistelmä Book of abstracts s. 138). Esiintymisen jälkeen oli mukava rentoutua ja kuunnella seuraavaa puheenvuoroa, Metropolian  ‘Librarians and English Teachers Join Forces in IL’.

Keynote puhujista  legendaarinen Carol Kuhlthau valloitti persoonallaan sydämemme. Kun järjestäjät sanoivat hänelle, että esitysaikaa on 10 minuuttia jäljellä, Kuhlthau totesi: ”Voi, ei se riitä minulle alkuunkaan.” Siihen ei ollut kenelläkään mitään sanomista.

Hannele ja Aino olivat hyvin vaikuttuneita kun Kuhlthau esiintyi konferenssissa selkeästi ja asiantuntevasti.  Illallisella small talk oli hallussa ja he juttelivat gurun kanssa. Kuhlthau onnistui käännyttämään pari informaatikkoa Suomesta siinä määrin, että kotiin tultua Carolin kirjan tuorein painos lisättiin hankintalistalle. Teokseen kannattaa tutustua.

 

guided

Näin Hannele muistelee kohtaamisiaan Kuhlthaun kanssa:

”Ensi tutustumiseni Carol Kuhlthauhun johtaa 90-luvulle Tampereen yliopistoon. Tentistä saamaani arvosanaa en muista, mutta muistan ihan tosissani miettineeni, mitä ”Seeking meaning : a process approach to library and information services” oikeesti tarkoittaa, ihmiselon kannalta varmasti jotain hyvin keskeistä. Tentti meni ohi, eikä asiaa tarvinnut enää miettiä.

Toinen, käänteentekevä kohtaaminen Kuhlthaun kanssa tapahtui muutama vuosi sitten VirtuaaliAMK:n ESR-hankkeessa. Hanketoimijana etsin loogista lähestymistapaa, joka tukisi opiskelijan tai kenen tahansa kansalaisen tiedonhakua oppimisprosessin eri vaiheissa netissä toteutettussa oppimisympäristössä . Googlettamalla löysin täysin sattumalta pdf-julkaisun Kuhlthau, Maniotes&Caspari “Librarians Facilitating Learning through Guided Inquiry” (2012). Tässä julkaisussa esitetty mallinnus romutti aiemmat suunnitelmat. Minimalistinen kysymyspatteristo korvasi perinteisen kirjaston hyllylogiikan

Kolmas ja täysin puun takaa tullut kohtaaminen Kuhlthaun kanssa tapahtui ECIL-konferenssin keskiviikkoillan dinnerillä. Kollegan kanssa pälkähti päähämme, rohkenisimmeko mennä pyytämään Kuhlthauta kaverikuvaan. Kuhlthaun suomalaisen kollegan rohkaisemana lähdimme juttusille, muutama sana vaihdettiin ja kaverikuva otettiin. Myös amerikkalainen small talk tuli näkyväksi. Kauhtunut vanha bleiserini näyttää nykyään minunkin silmissäni oikein kivalta. Opiskelumuistoista on lyhyt matka tähän päivään. ”

 

IMG-20151021-WA0004

Kaisa osallistui työpajaan, jossa esiteltiin Tartun yliopistokirjaston opintokokonaisuutta liittyen datanhallintaan tutkimusprosessin aikana. Sisällössä esim. aineiston digitointi, käyttö-oikeudet, tekijänoikeudet, pitkän ajan arkistointi. Datanhallintaan liittyvät asiat ovat nousemassa pinnalle. Ideasta pitää ottaa koppi!

Konferenssin yleistunnelma oli rento ja välitön. Vieraiden ruokailuun oli satsattu ja pöydät olivat täynnä erilaisia keksejä, küpsis  viroksi.  Esitysten ydintä kuvaavat seuraavat  kommentit: ’epävarmuus on oppimisen alku’’informaatiolukutaito on oppimista’, ’Too much information is killing information’.  Opimme myös parilta kuviotaan esittelevältä puhujalta, että  ”the shape is important”.🙂

Erja kiteyttää, miksi konferenssissa oli päällimmäisenä tunteena oli koko ajan tuttuus:

Meillä kaikilla on tätä samaa: tietokannat, kirjastojen ammattilaisille tarjoama tuki, tuon tuen markkinointi, erilaisten kurssien, luentojen ja työpajojen vaikuttavuus tai tehottomuus, tiedonhaku- ja tutkimustaitojen puutteet ja opiskelijoiden arviointitaitojen kehittäminen. Ja vielä lisää yhteistä: opiskelijoiden perehdyttäminen kirjalliseen tutkimuskulttuuriin on haasteellista, kirjastolaisilla ja opetushenkilöstöllä voi olla erilainen opetuskulttuuri ja uusien opiskelijoiden tiedonhakuvalmiudet mietityttävät. Tuttua, oli puhuja mistä päin maailmaa hyvänsä, kuten Norjasta, Yhdysvalloista, Virosta, Meksikosta tai Arabiemiraateista.

Vaikka päivät olivat täynnä asiaa, ehdimme nauttia Tallinnasta. Modernin taiteen museosta Kumusta jäi mieleen huone täynnä päitä, Kadriorgin palatsista upeat syysvärit.

Verkostoiduimme  Metropolian kollegoiden kanssa vanhassa kaupungissa illallisella. Toisena iltana konferenssiväki kokoontui  juhlaillalliselle  Oopperataloon. Kuulimme Viron parhaan, ja ainoan, kello-orkesterin esityksen. Tallinnassa vietetty aika ylitti odotukset.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Aino, Hannele, Sinikka, Erja, Mirva, Kaisa

 

 

 

 

Säännöllisen epäsäännöllisesti sitä päätyy syystä tai toisesta asiakaspalveluun toiseen yksikkökirjastoon. Samat käyttösäännöt ja vuosien työkokemus eivät auta – sitä on silloin monesti ihan pihalla, vaikka avaimet olisivatkin hallussa ja saatu vielä valot ja kaikki vehkeetkin päälle.

Miten vastaan puhelimeen? Hyvinkään Laurea-kirjasto, eiku – tekee varmasti luotettavan vaikutuksen asiakkaaseen, joka soittaa Keravalle. Kokemustemme perusteella emme suosittele vastaamaan myöskään edellisen työpaikan nimellä.


Tapahtumapaikka Tikkurila
Asiakas: Voitko auttaa mistä täältä löytyy kirja x? Olen Leppävaarasta.
Kirjastolainen: No minä olen Hyvinkäältä. Katsotaan siis Finnasta.
Löytyi.🙂


Asiakas: Voitko soittaa Viljolle (nimi muutettu)?
Kirjastolainen: Ehkä… (Viljo who ja kukas sää si mahrat olla?? Ja missäköhän näitten puhelin on?).
Paikallinen kirjastolainen puuttui onneksi tilanteeseen takavasemmalta, keskeytti lounaansa ja kilautti Service Deskiin jotta sähkömiehen kaipaama IT-ihminen saataisiin paikalle.


Jos kirjastolaiset liikkuvat niin tekevät myös asiakkaat. Kun tätä tapahtuu sopivasti samaan tahtiin, seuraa taas hämmästystä.
Asiakas: Miten sä voit olla joka paikassa?
Niinpä. Kirjastolaisista on moneksi ja tämä on yksi supersankaritaidoistamme. Viittaa ei ihan aina viitsi töissä käyttää.


Kirjastolaisissakin on kuitenkin eroja. Jos olet puhunut yhden meistä kanssa, toinen ei sitä tiedä, ehkä tai ainakaan ihan aina. Kollektiivinen mieli ja muisti, niitä tästä työstämään. Sillä välin luotetaan Finnaan. Saatavuustiedoista selviää onko paikalla, missä hyllyluokassa (ne numerot) ja minkä mukaan aakkostettu. Artikkelihaun puolella löytyy also in english ja paljo!


Nähdään* Laurea-kirjastossa!

WP_kuva

*jos on muistettu silmälasit

 

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: