Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Pakkasin laukut huhtikuun 22. päivä ja lensin 23.4. Erasmus-vaihtoon kv-viikolle Lissaboniin. Kv-viikon järjesti Instituto Politécnico de Lisboa.

Vietin Lissabonissa viikon, 24-28.4. Lähdin matkaan avoimin mielin, Lissabon oli kaupunkina minulle tuntematon. Vastassa oli myös suuri, yli 70 hengen joukko kv-viikkolaisia ympäri Eurooppaa ja tietysti ihanat paikalliset järjestäjät.

Viikko oli erittäin antoisa. Suosittelen kaikille Erasmus-vaihtoihin osallistumista.

Alla pieni kuva- ja videoreportaasia viikon varrelta.

KV-viikko oli..

Verkostoitumista, esityksiä, uusia tuttavuuksia

 

 

Mikä on Azorien pääkaupunki? Vol 1 – video

Mikä on Azorien pääkaupunki? Vol 2 – video

Uusia lokaatioita, suunnistaminen oli Lissabon-ummikolle aika-ajoin vaikeaa

 

 

Yksi laurealainen vaihto-opiskelija

 

 

18405724_1718795111481037_1061139088_o

Neilikkavallankumouksen juhlapäivä sattui tiistaille

 

 

Ylämäkiä ja alamäkiä

 

 

Kirjasto yllättävässä paikassa

 

 

Katutaidetta, musiikkia

 

 

 

Opiskelijat esiintyvät – video

Haitarimusiikkia näköalapaikalla – video

Reggae-musiikkia näköalapaikalla – video

Kesä oli jo läsnä

 

 

Aika-ajoin kannattaa katsoa maailmaa ja omaa työtä uudesta vinkkelistä, tiedä mitä sieltä löytää 🙂

 

Obrigada Lissabon, Instituto Politécinco de Lisboa, oma työnantaja, oli ikimuistoinen viikko!

 

 

-Aino

Kansalliskirjaston digitoitujen sanomalehtien verkkopalvelu ulottuu tällä hetkellä vuoteen 1920 saakka. Suomen juhlavuoden kunniaksi Laurea-kirjasto Leppävaaran toimituskunta katsoi aiheelliseksi tehdä sanomalehtikatsauksen tasan 100 vuotta sitten (toukokuussa 1917) julkaistuihin kirjastoja liippaaviin uutisointeihin.

Aloitamme Turun Sanomien sunnuntainumeron (13.5.1917) jutulla ’Piirteitä Bukarestista’, joka päättyy rohkeaan tuokiokuvaan paikallisen Totuus-lehden omistaja Constantin Willen konttorista.

Asiaan kuuluu että herra Constantln Willellä oli konttorissaan myöskin täydellisin pornografinen, irstailu-kirjasto, mitä yleensä yksityisten hallussa on. Ihmiset ovat wälistä wähän ihmeellisiä, etenkin Bukarestissa.

Palaammekin välittömästi takaisin asialliseen kotimaahan ja Helsingin Sanomien (12.5.1917) juttuun ’Kirjastot kuntoon’

Nyt kun työaikaa lyhennetään sekä tehdas- että muilla aloilla, muutamilla niin tuntuwasti että melkein puolet päivästä jää wapaa-ajaksi, on erittäin tärkeää, että kiinnitetään huomiota siihen, miten tämä joutoaika tulee täytetyksi. Sekä yksilön että yhteiskunnan edun kannalta on hyvin suuri merkitys sillä, täytetäänkö tätä aikaa hyödyllisesti ja kehittävästi, waiko pelkkään tyhjäntoimittamiseen ja siitä syntyviin paheisiin. Kirjastot ja niiden yhteyteen järjestetyt lukusalit woisiwat juuri tällaisissa oloissa olla sinä mahtawana woimana, joka kykenisi johtamaan sekä nuorison toimintahalua että wanhempien harrastukset jalostawaan ajanviettoon, antamaan ajatuksille, tunteille ja pyrkimyksille sellaisen sisällön, että siitä olisi tuloksia ei ainoastaan kunkin yksityiselle elämälle, waan wälillisesti koko yhteiskunnalle. Arvaamatonta on, mitä waikutteita ja herätteitä tuollainen hywin hoidettu kirjasto woi antaa.

Samoilla walistuksen linjoilla jatkaa Etelä-Suomen Sanomat (1.5.1917) otsikolla ’Kirjastot käyttökuntoon’

Kirjastoaate on wiime wuosina saanut yhä suurempaa kannatusta. Todelliset walistustyön ystäwät ja tekijät owat yhä selwemmin tulleet huomaamaan, kuinka suuri pintapuolisuus wallitsee yleensä walistustyössä. Nykyinen wapauden ja kansanwallan aika asettaa kansalaisillemme myöskin entistään suurempia waatimuksia walistukseen nähden. Kirjastojen merkitys on tullut näin entistäkin suuremmaksi yleisessä walistustyössä. Kirjallisuutta käyttäen on jokaisen kansalaisen totuttawa tekemään wakawaa itsewalistustyötä.

Lahdesta siirrymme Itä-Suomeen ja Parikkalan Sanomien (16.5.1917) kirjoitukseen ’Kirjastokysymys’

Ensimäisenä oli ohjelmassa maisteri Niilo Liasan esitelmä kirjastokysymyksestä. Puhuja esitti, että kuntain kirjastojen kirjawarastot on saateltawa sellaisiksi, että kirjasto wastaa kaikkien yhteiskuntaluokkien pyörintöjä, että kirjastoin hoitajaksi otetaan kirjaston järjestämiseen ja hoitoon täysin pätevä, tarpeellisen yleissiwistyksen omaava, riittäwästi palkattu henkilö, että kunnan pääkirjastot sijoitetaan sopiwiin paikkoihin, ja että kirjaston yhteyteen warataan lukuhuone ja tarwittaessa myöskin kokoussali esitelmiä warten.

Idästä länteen ja Pohjanmaan lakeuksille, jossa haikaillaan lainaajien perään.

Kokkolan Uutiset 8.5.1917:

Sillanpään maamiesseuralla oli kokous huhtik. 28 p:nä. Kokouksessa käsiteltiin joukko seuran toimintaa koskemia asioita. … Seuran kirjastonhoitajat Oskar Ketola ja Aleksi Haapasalo toiwat esille kysymyksen:

Miten olisi saatawa seuran jäsenet käyttämään kirjastoa hywäkseen? Heidän kertomuksensa mukaan ei ainakaan wuoteen ole tehty kirjastosta ainoatakaan lainausta.

 Ilkka (15.5.1917):

Lohtajan kirje

Kuten ennen olen jo kertonut, on kunnallinen elämä kulkenut täällä viime aikoina ristiriitaisuuksien merkeissä. Tässä taistelussa on iskeneet vastatusten vanhan- ja uudenaikaisuus, edellinen kuIkien säästäväisyyden vaippaan puettuna. Eteenpäin on kuitenkin päästy vastuksista huolimatta. Kunnallisen kirjastolaitoksen järjestäminen on yksi todistus edistyksen voittokulusta.

Kunnallista kirjastolaitosta, johon ovat edistysseurat kirjastoillaan ja avustuslupauksilla mukaan liittyneet järjestetään parhaillaan. Piakkoin päästään siihen, että voidaan lainausliike alkaa. Vaikkakin kirjastosta uudelleen järjestettynäkään voi sanoa, että se voi vastata kohtuullisiakaan nykyaikaisia kirjastovaatimuksia, kun käytettävät varat tähän tarkoitukseen ovat olleet hyvin vähäisiä, voi saapuva löytää sieltä kirjan, jonka lukeminen maksaa vaivan. Kirjasto, hyötyä tuottaakseen tarvitsee käyttäjiä. Mitä suurempi on lainaajien Iuku, sen yleisemmäksi tulee kirjaston tuottama hyöty. Sanomattakin on kai selvää, että ahkera kirjaston käyttäminen on mitä tehokkainta kirjaston asian edistämistyötä.

Kevyempänä välipalana tarjoamme p e r u u t t a m a t t o m a n kirjastoarpajaismainoksen, jonka olivat julkaisseet sivuillaan lukuisat eri lehdet.

Peruuttamattomasti

Kuukauden kehitysuutinen tuli 23.5.1917 Turusta Uusi Aura -lehden sivuilta

Kaupungin kirjasto.

Uusi osasto: Hakemisto, tietoja päiwän polttamista kysymyksistä.

Tyydyttääkseen oikeutettuja waatimuksia, että kirjasto walmistaisi käwijöilleen tilaisuuden perehtyä nopeasti myöskin selllaisiin kysymyksiin, joita ei wielä missään kirjallisuudessa käsitellä, sekä helpottaakseen monipuolisemman käsityksen hankkimista tilapäistä laatua olewista päiwän polttawista kysymyksistä on Turun kaupungin kirjastoon järjestetty amerikkalaiseen tapaan n. s. hakemisto (Sertical file). Erityiseen kaappiin owat sanomalehtileikkeleet ja pienemmät kirjoitelmat järjestetyt tässä tarkoituksessa erityisen hakusanan alle. Ylipäänsä otetaan tähän hakemistoon talteen kaikenlaista kirjallisuutta, jonka hankkiminen muuten tuottaisi waikeuksia kirjastolle, jolla on niin rajoitetut käyttöwarat kirjastowarastonsa laajentamiiseksi. Näin hankittuja kirjoitelmia säilytetään niin kauan, kuin, ne omat mielenkiintoisia, jonka jälkeen ne poistetaan, tahi, jos niillä on pysywämpi merkitys, säilytetään warrstossa.

Tällaisella hakemistolla tulee kieltämättä olemaan tärkeä merkitys, ja sikäli kuin sitä laajennetaan, lisääntyy sen käyttö. Sanomalehtimiehille, samoinkuin kunnalllisia asioita harrastawille tarjoo tällainen hakemisto nopean tutustumisen kysymyksiin. Politiikkaa harrastawille käy mahdolliseksi saada monipuolisempaa walaistusta asioihin, kun eri puolueryhmäin käsitykset tulewat siinä esille.

Turun kaupungin kirjastolla ei nykyään ole tarpeellisia waroja eikä liioin työwoimaakaan järjestää tällaista hakemistoa niin täydelliseksi kuin toiwotta ja Turussa muuten mahdollista olisi. Mutta alku on kuitenkin tehty, ja woitanee se kuwailla parhaiten mainitsemalla ne hakusanat, joilla kirjallisuutta jo on köydettäwissä. Tällä kertaa käytettäwänä olema kirjallisuus on pääasiallisesti sanomalehtileikkeleitä, joka sekin muodostaa arwokkaan kirjallisuulajin, jos sitä osataan täyttää walikoiden. Seuraawat otsikot woidaan mainita: Elämäkertoja, Suomen itsemäärämiskeus, Rauha, Wankeinhoito, Nälänhätä, Väliaikainen hallitus, Internationali, Maanviljelyslakot, Kerenski, Kunnallislaki, Sota, Lenin, Elitarvikekysymys, Luotsikysymys, Marttayhdistys, Järjestyskunta, Rauman lakko, Uskonnonwapaus, Partioliite, Torpparikysymys, Turun suomalainen yliopisto, Suomalainen puolue, Nuorsuomalainen Puolue, 8-tunnin työpäiwä j. n. e.’

Turkulaisella aasinsillalla jatkamme vielä takaisin Helsingin Sanomiin, jossa itse Wolter Kilpi pohtii 27.5.1917 laajasti uuden pääkirjaston paikkaa Helsingin keskustassa.

Helsingin kaupungin wiranomaisten ratkaistawaksi joutuu lähimmässä tulewaisuudessa kysymys uuden keskustakirjastorakennuksen paikasta. Kaupungin pääkirjasto on jo kauan kärsinyt rakennuksen wanhentuneisuudeta ja mitä tukahduttawimmaksi käyvästä tilanahtaudesta, joka liikkeen kaswaessa wuosi wuodelta on käynyt yhä sietämättömämmäksi, ehkäisten kirjaston kehitystä. …

 Wähän edempänä kansallismuseo, olisi erinomaisen otollinen kirjastonlaatuiselle rakennukselle. Jos sitä paitsi tulewa kaupungintalo tulisi sijoitetuksi nykyisen kasarmin paikalle, kuten mahdollisuuksia on, tulisiwat tulewan kansanwaltaisen Helsingin kaksi edustawinta ja faiipungin kaikille yhteiskuntakerroksille tärkeintä julkista rakennusta, kaupungintalo ja yleinen kirjasto, kohoamaan rinnakkain, ja tekemään tästä kohdasta kaupunkia samanlaisen erikoisesti Helsingin julkisen elämän sydänpaikan, kuin Senaatintori Yliopistoineen ja senaatinrakennuksineen on koko kansamme julkisten rakennusten sydänpaikka. …

Ellei näistä puheenaolewista tonteista kumpaakaan woida luowuttaa tarkoitukseen, olisi sittenkin wielä eräs mahdollisuus ja, sanottakoon se kohta, warsin wiekoittawa mahdollisuus sijoittaa kirjasto Helsingin wälittömään keskustaan ja asemalle, joka melkein olisi ihanteellinen kirjaston kannalta. On nimittäin herätetty kysymys, että kaupunki waihtaisi waltiolta itselleen sen tontin Kaisaniemen Puiston syriässä, jolla nyt sijaitsee Yliopiston metereologinen laitos. Osaksi tälle alueelle, osaksi Kaisaniemen puistoon rakennettuna tulisi tulewa keskuskirjasto sijaitsemaan wälittömässä keskikaupungin läheisyydessä suuren waltawäylän, Kaisaniemenkadun warrella, ia samassa kuitenkin aiwan rauhallisella, eristetyllä asemalla. Puiston käytettäwyyttäkään yleisenä wirkistyspaikkana ei kirjastonlaatuinen rakennus häiritsisi, Warsinkin, kun se tulisi sijaitsemaan sellaisella puiston laidalla, jota ei nykyjäänkään suuremmassa määrässä käytetä.

 Amerikassa, yleisten kirjastojen luwatussa maassa, owat kiriastorakennukset useasti wartawasten sijoitetut puistoihin, joiden wiihtywyyttä julkisina oleskelupaikkoina, ne wain lisäämät. Etenkin kesäkuukausina muodostaisi puisto siimeksineen ja istumapenkkeineen ihanteellisen lukupaikan laajoille iltaansa wiettämille kansalaispiireille, warsinkin niille kaupunkilaisille, jotka ovat pakotetut wiettämään kesänsä Helsingin päiwänpaahteisilla kaduilla.

Ja lopuksi ilmoitusluontoisia asioita.

Laatokka (8.5.1917) sekä lukuisat muut lehdet julkaisivat ’kutsumuksen’ neljänteen yleiseen kirjastokokoukseen.

Kirjastokokous

Hyödyllinen on toki myös tieto hämeenlinnalaisten kirjastojen aukioloajoista sosialidemokratisen työväenlehti Hämeen Voiman sivuilla.

Hämeenlinna

 

 

 Kirjaston_Suomi100_logo
Laurea-kirjasto osallistuu Suomen 100-vuotisjuhliin kirjoituksilla, joiden teemana on ”Kirjastolaisen Suomi 100”. Kirjoitukset käsittelevät kirjoittajien mielestä kiinnostavia, ajankohtaisia tai hauskoja asioita Suomesta ja kirjastosta.  

 

Lukeminen on vaikeaa. Ymmärtäminen on vaikeaa. Muistaminen on vaikeaa. Kirjastossa, Laureassa, elämässä. Kysyminen kuitenkin kannattaa ja yhdessä olemme enemmän.

Vanhana evamkilaisena* (nykyään siis laurealaisena) sitä puhuu välillä vieläkin ELosta, KePosta ja VaPosta** sekä instituuteista (nyk. (paikallis)yksiköistä tai kampuksista). Vielä enemmän sitä on sokeutunut omalle ammattikielelle, kirjastoslangille. Ennen Finnaa meillä oli Laurus. Henkilökunnassa on pari Minnaa. Erja ja Merja menevät harvemmin sekaisin kuin pomo-Hanna ja kollega-Hannu. Syssitoilailut menevät Kirsi-Riitan piikkiin. Osaselitys huonolle kirjastosuomelle on historiallinen englanninkielinen kirjastojärjestelmämme, jossa asiakas on Patron, nide (yksittäinen kirja) Item jne.

Käsikirjalla tarkoitamme suositun ja/tai tärkeän kirjan ihan samansisältöistä versiota, joka on vain sijoitettu käsikirjakokoelmaan. Päivisin kirja on käsin ja (puu)jaloin käytettävissä kirjastossa. Kotilainaan (yöksi tai viikonlopuksi) sen saa kirjastohenkilökunnalta tuntia ennen kirjaston sulkemista tai palveluajan päättymistä.

Lyhytlaina, ent. kurssikirja, ei valitettavasti ole tiivistetty tapaus tenttitarpeeseen vaan kahden viikon laina-ajan kirja, josta yliaikamaksua menee euro per päivä, jos ei muista uusia Finnassa.

Pitkien lainojen sijaan puhutaan Yleiskokoelman kirjoista, joiden laina-aika on kolme viikkoa (20 senttiä päivässä yliaikamaksua). Jää siis paremmin fyrkkaa käydä parillakin pitkällä, vaikkei muistaisikaan uusia. #huonot

 

Kaukolainoista puolestaan puhumme kun tilaamme muista korkeakoulukirjastoista jotain, mitä ei löydy omasta kokoelmastamme.

Lähilainan sijaan toisesta Laurean yksikkökirjastosta tilattua kutsumme kuitenkin sisäiseksi lainaksi, keskenämme lyhyemmin silaksi. Sisäiset lainat kampukselta toiselle kulkevat maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin Hakosen kyydissä ajojärjestyksessä Tikkurila, Hyvinkää, Lohja, Otaniemi, Leppävaara. Hakosta on dementiapäissämme tituleerattu mm. Kovaseksi. Ei nimi kuljetuspalvelua pahenna.

 

Finnan kautta voit varata sen paikan lainassa olevia kirjoja josta noudatkin. Lisää ohjeita Finnassa.

Laurealaiset Haka-kirjautuvat ja lisäävät kerran kirjastokortinnumeron Finnaan. Korvamatona vanhemmilla voi tällöin soida kasarihelmi Avaa hakas.

Automaateilla lainatessa sesam aukene -oletus-PIN on 12345, joka on simppeli vaihtaa henkilökohtaiseksi Finnassa siinä samalla kun sen kortinnumeron sinne tallentaa. Tee se!! #kiitos

 

E-aineistoa ovat vapaasti verkossa tai maksullisissa tietokannoissa olevat elektroniset lehdet ja sähköiset kirjat. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. E-aineistoja voit käyttää esim. tabletilla, mutta e-pillerit, sähköinen resepti ja Omakanta, ovat taas toinen tarina, olipa kerran sote ja sen pituinen se.

  • Laurea-kirjaston hankkimat lisensioidut tietokannat löytyvät Finnasta.
  • Kansainväliset e-artikkelit ovat Finnassa vain yhden klikkauksen päässä: Artikkelihaku.
  • Jos tuntuu, että olet eksyksissä #hymiö, muista alakohtaiset oppaat = Libguides

 

Tällä viikolla sotkimme Laurean PRM:n (Partner Relationship Management system) ja PMG:n (Portfoliohallintaryhmä). Syynä ei ollut PMS.

Hyvää viikonloppua! 🙂

 

 

*EVAMK = Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulu; 1.8.2001 lähtien Laurea-ammattikorkeakoulu

**Espoo-Lohja, Keski- ja Pohjois-Uusimaa (Kerava, Järvenpää, Hyvinkää) sekä Vantaa-Porvoo

Hyvinkää on satavuotiaan Suomen ikätoveri. Tänä juhlavuonna on vielä normaaliakin enemmän hyviä syitä käydä Hyvinkäällä. Kokosimme tähän Hyvinkään Laurea-kirjaston tärppejä. Juhlavuoden tapahtumia löydät myös Facebookista.

”Pienen pieni veturi  aamulla kerran  hieroi hyvin savuisia silmiään.
Sitten se pihisi ja puhisi ja yski:  Tsuku tsuku tsuku tsuku, lähdetään!”
Perinteinen (ja itsekin käyttämämme) kulkupeli saapua Hyvinkäälle on juna. Kävelymatkan päässä asemalta on Suomen Rautatiemuseo.

Kesällä pesällä! Urheiluhullujen lisäksi aurinkoisena päivänä pesiskatsomossa viihtyy amatöörimpikin penkkiurheilija.

Hyvinkää tunnetaan myös taiteesta, täällä on Helenenkatu ja Laureassa Helene-sali. Ja löytyypä täältä taiteilijatalot Humala ja Krapula. Hyvinkään taidemuseon juhlanäyttely on nähtävä, eiköhän sieltä jokunen Schjerfbeckin, Sallisen ja Ruokokosken teos löydy.

Juhlavuoden päätapahtumassa kauppatorilla 26. elokuuta esiintyy Jari Sillanpää. Kahvin ja kuohuvan lisäksi voisimme nauttia Jarista livenäkin.

Hyvinkääläisen popikonin Mika Ikosen (XL5:n Mica) myötä tervetuloa Hyvinkäälle!

Laurea-kirjasto osallistuu Suomen 100-vuotisjuhliin kirjoituksilla, joiden teemana on ”Kirjastolaisen Suomi 100”. Kirjoitukset käsittelevät kirjoittajien mielestä kiinnostavia, ajankohtaisia tai hauskoja asioita Suomesta ja kirjastosta.

Suomen kirjastolegenda Helle Kannila julkaisi kurssikirjaksi alan opiskelijoille ja virikkeeksi kirjastonhoitajien pohdintoihin Suomen satavuotiskauden puolivälissä teoksen Kirjanvalinnan ongelmia (1967).

Vaikka maailma on muuttunut, ongelmat eivät. Poimimme teoksesta Kannilan oppeja tieteellisille kirjastoille ja kommentoimme niitä tämän päivän näkökulmasta.

Kannila_Kirjanvalinnan_ongelmia

Kylmäverisesti

Kirjastonhoitajan tulee luonnollisesti kunnioittaa kirjoja ainakin yhtä paljon kuin muiden ihmisten, voimmepa koristeellisesti sanoa, että hänen on niitä rakastettava. Mutta ei hänen suinkaan ole syytä kunnioittaa ja rakastaa kaikkia kirjoja, vaan hänen on kylmäverisesti ja asiallisesta valittava, mitä hän muille luettavaksi tarjoaa. (s. 8)

Kirjastossa ei saa olla mitä tahansa painokoneesta lähtenyttä, vaan asiakkaalla on oltava turvallinen tunne siitä, että ensimmäinen valinta on suoritettu. Informaatikot taistelevat tämän asian kanssa aina hankintoja tehdessään.

Valppaasti

Tutkijoiden on yritettävä kirjallisuuden avulla ja opintomatkoilla seurata sitä mitä on jo aikaisemmin selvitetty, ja tässä tieteellisillä kirjastoilla on erityisen tärkeä tehtävä. Kirjaston pitäisi valppaasti, odottelematta käyttäjien toivomuksia, tilata tutkijoille tarpeellisin osa siitä, mitä sen edustaman tieteen alalla maailmassa julkaistaan. (s. 13)

Jokin pieni voi olla vinkki tulevaisuuden suuresta. Mainion avun antavat suuret, kansainväliset tietokannat satoine tuhansine lehtiartikkeleineen. Tietokantojen kalleus vaatii sekin valintaa ja karsintaa, jonka avuksi pitäisi hankkijalla olla laaja tietämys ja näkemystä sekä reippaat otteet. Opintomatkat olisivat kyllä eri kivoja. 😉

Täydellinen sarja

Jotta kaikkien tieteiden ja tiedonalojen piiristä olisi maassa saatavana tärkein ulkomainen tietoaineisto, tieteellisten kirjastojen tulisi muodostaa yhdessä aukoton kokonaisuus, niin että yleiskirjastojen ohella olisi toiminnassa täydellinen sarja erikoiskirjastoja. (s. 14)

Kirjastot, niin yleiset kuin tieteellisetkin, ovat Suomessa toimineet aina yhteistyössä. Ammattikorkeakoulukirjastot ovat tehneet olemassaolonsa ajan yhteistyötä keskenään ja muiden korkeakoulukirjastojen kanssa.

Alati valppaana!

 

Kirjaston_Suomi100_logo

Laurea-kirjasto osallistuu Suomen 100-vuotisjuhliin kirjoituksilla, joiden teemana on ”Kirjastolaisen Suomi 100”. Kirjoitukset käsittelevät kirjoittajien mielestä kiinnostavia, ajankohtaisia tai hauskoja asioita Suomesta ja kirjastosta.  

 

 

Kirjastoarkea

Syksystä tuttuja maanantaikappaletyöpäiviä on ollut edelleen riittämiin vuodenvaihteen jälkeen. Tai jalkeen. Kollegat korkeakoulukirjastoissa tajuavat. Aakkoset, ääkköset, varsinkin kirjastossa niillä niin on merkitystä, vaikka Amerikassa se vaikea onkin ymmärtää.

Lapset, eikun asiakkaat kummasti vaan nuortuvat (yhden toisen asteen hammasrautaisen tapauksen taisin puhua täysin pyörryksiin). Kirjastolainenhan kuvittelee olevansa ikinuori ja vastailee vain hiukka repeillen nuorten hurmureiden Hellurei ja hellät tunteet -sisääntulotervehdyksiin.

Taannoin kuuntelin epäluuloisena kun kollegat puhuivat selkäni takana ”ärsyttävän känkkänästä”. Solmussa olevista johdoista jotain selittelivät.

Uusissa opiskelijoissa on usein jokunen, jolla on muita enemmän kysyttävää. Kysyminenhän on täysin sallittua, jopa suotavaa, mutta siinä kirjastokorttia tehdessä ehdin useampaan otteeseen pyytämään, että odottaa vähän ja vastaa ensin minun esittämiini kysymyksiin. Sitten oli asiakkaan kyselytunnin vuoro.

Välillä tekee mieli täsmentää, että kirjastotäti ei ole äiti. Vaikka erikseen ei kaikille sanotakaan,

  • lainasi erääntyvät vaikka oletkin harjoittelussa
  • kirjoja ei kannata laittaa samaan kassiin kahvin/mehun/vesipullon/jogurtin/banaanin tai muiden eväiden kanssa
  • auton kattoa tai penkinalusta ei suositella kirjankuljetuksiin
  • muista pipo 😉

Päivittäin on hyvä pitää mielessä pari perusprinsiippiä:

  • älä usko asiakasta (tilanteet myös muuttuvat nopeasti; Finna on aina ajantasalla)
  • älä usko kollegaa (hänellä on saattanut olla sormet solmussa tai silmät ristissä, testaa vielä itse)

Että jaksaa, on muistettava syödä. Ruoka on ehdottoman tärkeä osa työhyvinvointia. Ravittu kirjastolainen on hyvätuulisempi kirjastolainen ja kollega.
Ja kahvitauot. #sydän Ne on parhautta.

Vähän varaslähtö (uuden edellä). 🍫❤️Ystävänpäivä on joka päivä. #suklaa

A post shared by Laurea-kirjasto (@laurea_library) on

Ruotsalaistaustaiset Storytel ja BookBeat tarjoavat ääni- ja e-kirjoja Spotify-palvelusta tutulla kuukausimaksuperiaatteella. Seitsemäntoista euron kuukausimaksulla saa lukea ja kuunnella niin paljon kirjallisuutta kuin sielu, silmät ja korvat sietävät. Laurea-kirjasto ei levännyt joulunakaan, vaan testasi palveluja piparinteon, puuronkeiton ja paluuliikenteen tiukoissa tilanteissa. Tarkastelun kohteena olivat erityisesti palvelujen suomenkieliset äänikirjat.

Äänikirjojen käyttöönoton ja hakuominaisuuksien testaus

Testaus suoritettiin iPadilla, jolle sovelluskaupasta ladattiin kummankin palvelun oma ilmainen sovellus. Vastaavat sovellukset löytyvät myös Android-laitteille.

Ennen sovelluksen lataamista on luotava tunnukset palveluihin. Kumpikin palvelu tarjoaa kahden viikon ilmaisen koekäyttöjakson, joskin maksukortin tiedot pitää liittää omiin tietoihin myös ilmaisjakson käyttöä varten, mikä aiheutti testaajassa pientä mutinaa. Jotta ilmaisjakso jäisi myös ilmaisjaksoksi, tilaus pitää myös muistaa katkaista ennen jakson loppumista.

Luettavaa etsitään erilaisten kirjakategorioiden kautta tai sanahaulla. Kirjakategoriat ovat vahvasti kaunokirjallisuuspainotteisia. Tietokirjallisuuden luokkia on tarjolla vain muutamia. Selailevaa hakua varten tarjotaan uutuus- ja suosituimmat-listauksia. Sanahaku kohdistuu molemmissa palveluissa kirjojen, kirjailijoiden ja ääneenlukijoiden nimiin. Aiheenmukaista sanahakua ei ole käytössä. Myöskään kustantajan mukaan ei ole mahdollisuutta hakea.

storytell

Storytelin suosituimmista äänikirjoista löytyy Haapasaloa ja Kama sutraa

Hakua voi rajata molemmissa palveluissa kielen (suomi, englanti, ruotsi) tai formaatin mukaan (äänikirjat / e-kirjat). Storytelissa rajaustoiminnot ovat hieman paremmin esillä kuin BookBeatissa. Hakutuloksia voi sortata kirjan nimen, kirjailijan nimen tai uusimmat ensin -periaatteella.

Kun sopiva kirja on löydetty, sitä voi kuunnella suoratoistona tai ladata laitteen muistiin offline-käyttöä varten. Storytel rajaa ladattavien kirjojen yhtäaikaisen määrän viiteen, BookBeatissa ei rajoitusta ole käytössä.

Kirjojen kuunteleminen toimi testausjakson aikana molempien palveluiden kohdalla yskimättä. Kummassakin palvelussa kirjat ovat ihmisten lukemia. Nais- ja mieslukijoiden äänet miellyttivät testaajan korvaa tasapuolisesti.

Kuuntelemista tukevia apuvälineitä on muutama: perustoiminnot (kelaaminen eteen ja taaksepäin & pysäytys) sekä lukunopeuden säätö, uniajastin ja kirjanmerkin asettaminen.

Kuuntelukohdan kelaaminen tapahtuu liuttamalla merkkiä janalla tai painamalla eteen/taakse- näppäimiä. Palvelut näyttävät jäljellä olevan ja toistaiseksi käytetyn kuunteluajan. Sisällysluetteloita tai sivunumeroita ei ole tarjolla.

Kummassakin palvelussa on mahdollisuus valita nopeus, jolla kirjaa luetaan. Vaihtoehtoina olivat molemmissa palveluissa perusnopeuden lisäksi 1,25-, 1,5-, 1,75 ja 2-kertainen nopeus, sekä BookBeatissa lisäksi 0,5- ja 0,75-kertainen nopeus. Ominaisuus on hauska ja kenties joillekin käyttäjille myös hyödyllinen. Käytännössä testaaja kuunteli kirjoja normaalilla nopeudella ja pelleili ilokseen muilla nopeuksilla.

Kirjanmerkin asettaminen on mahdollista vain Storytelissa. Ominaisuuden puuttuminen BookBeatista on suurehko miinus, koska ilman sitä palaaminen johonkin haluttuun tekstinkohtaan on työlästä. Tämä korostuu sisällysluettelojen puuttuessa.

Yllättävin aputoiminnoista on uniajastin. Sen avulla kirjan lukemisen voi asettaa katkaistavaksi halutun ajan päähän. Uniajastimen avulla kohta, josta kuuntelua halutaan tajuttomuden jälkeen jatkaa, ei pääse lipsahtamaan liian hankalasti löydettäväksi. Storytel tarjoaa nopeille nukahtajille myös mahdollisuuden palata siihen hetkeen, jolloin ajastin laitettiin päälle.

Tarjonta

Mitä äänikirjanimekkeitä palveluista sitten löytyy? Nimekkeiden tarkastelu ei vaadi tilin luomista, joten omien suosikkien etsiminen onnistuu myös palveluiden verkkosivuilla: Storytel, BookBeat.

Storytelissa oli joulukuun 2016 lopulla testaajan laskujen mukaan tarjolla yhteensä 384 suomenkielistä äänikirjaa, joista valtaosa oli kaunokirjallisuutta. Kielten opiskeluun liittyvien teosten lisäksi muita äänitietokirjoja ei juurikaan ollut kuunneltavissa. E-kirjoina tietokirjallisuutta toki löytyi yli sadan nimekkeen verran. Kaunokirjallisuuden romaanit-kategoriassa oli arviolta 600 e-kirjanimekettä.

BookBeatissa fiktion ja tietokirjallisuuden suhde on samankaltainen. Suomenkielinen tietokirjallisuus puuttuu kielikursseja lukuun ottamatta äänikirjojen puolelta käytännössä kokonaan. Suomenkielistä kaunokirjallisuutta löytyi äänikirjoina arviolta parinsadan nimekkeen verran (luku on testaajan arvio). E-kirjoina suomenkielistä tietokirjallisuutta oli pari-kolmesataa nimekettä. Kaunokirjallisuuden romaanit-kategoriasta löytyi arviolta 500 e-kirjanimekettä.

bookbeat

BookBeat Top-äänikirjoista löytyy Anneli Auerta ja Calender girliä

BookBeat on osa Bonnierin mediataloa, johon kuuluvat myös kotimaiset kustantajat Tammi sekä WSOY. Testaaja ei pystynyt vedenpitävästi havainnoimaan, puuttuvatko kaikki WSOYn ja Tammen kirja Storytelista, mutta nopeasti katsottuna Tammen kirjailijoista esim. Leena Lehtolaisen tuotanto on laajasti mukana BookBeatissa, mutta ei Storytelissa lainkaan. Myös WSOY:n julkaisema Jukka Parkkisen Karhukirjeitä-kuunnelmasarja löytyy BookBeatista, mutta ei Storytelista. Samoin on laita Finlandia-voittaneen Hannu Valtosen ’He eivät tiedä mitä he tekevät’ -romaanin (WSOY) kohdalla.

Toisaalta Otavan talliin kuuluvan Miika Nousiaisen tuotanto löytyy Storytelista, mutta ei BookBeatista.

Loppufiilikset

Storytel ja BookBeat ovat monessa kohdin hyvinkin samankaltaisia palveluita, joten suurta ero niiden välille on turha yrittää luoda. Testaaja ei kuitenkaan malta olla kehumatta Storytelin hieman viimeistellympää ja lievästi käyttömukavampaa palvelua. Suomenkielisen aineiston määrän osalta vaaka ei kääntynyt selvästi kumpaankaan suuntaan. Karhukirjeet ja Hannu Valtonen löytyivät BookBeatista, Miika Nousiainen Storytelista, joten sisällön puolestakaan on paha mennä preferoimaan toista toisen edelle.

Tiedonjanoisen ammattikorkeakouluopiskelijan näkökulmasta kummallakaan palvelulla ei tee mitään, jos toiveena on saada opinnot suoritettua äänikirjoja kuuntelemalla. E-kirjojen puolelta opintoja tukevia teoksia on kuitenkin mahdollista löytää ja toivoahan aina voi, että määrät lähtevät jatkossa kasvuun.

Lopullisena kommenttina testaaja kiittelee palvelujen konseptia ja hinnoittelumallia, joka tuo mukavan lisävaihtoehdon kirjojen ystäville. Toivoa sopii, että malli viehättäisi myös kotimaisia kustantajiamme ja tietokirjallisuuttakin saataisiin enemmän myös tätä kautta lukijoiden saataville.

%d bloggers like this: