Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘henkilökunta’

Pitelen käsissäni kirjaa. Ihan arkipäiväinen asia informaatikolle, mutta tällä kertaa kirja on erityinen: Laurea-kirjastolaisten yhteistyönä kirjoittama kirja on juuri valmistunut. E-versio kirjasta ”Tarinoita mahdollisuuksista ja moninaisuudesta. Laurea-kirjaston arkea” löytyy Laurean julkaisuista.


Mikä kirja ja miten tähän on tultu?

Projekti alkoi keväällä 2012, jolloin päätimme kirjoittaa yhteistyönä kirjan kirjaston toiminnasta. Oman työn ja asiantuntijuuden läpinäkyväksi tekeminen, proaktiivinen toiminta tiedon luomis- ja välittämisprosessissa ja kehittävä ote omaan työhön ovat osa Laurea-kirjaston pitkäjänteistä tavoitetyöskentelyä. Laureassa nykyinen kirjastotyö on asiantuntijatyötä, jossa kirjasto on integroitunut osaksi organisaation eri toimintoja. Integroituminen ja roolin muutos on tapahtunut arjessa pikkuhiljaa melkeinpä huomaamatta. Siksi oli syytä tehdä välitilinpäätös ja koota yksiin kansiin millaisten moninaisten asioiden parissa työskentelemme ja millaista osaamista meillä kirjastossa on.  Lisäksi kirja on tyylipuhdas esimerkki siitä, miten kirjasto toteuttaa työssään Laurean pedagogista kehittämispohjaisen oppimisen mallia (LbD-malli, Learning by Developing). Julkaisuprosessista oppii parhaiten kokeilemalla itse ja samalla voi kehittää omaa työtään. Artikkeleiden valmistuttua keräsin kollegoiltani palautetta kirjoittamisesta, ohessa muutamia ajatuksia kirjoittamisesta jälkikäteen.

writing is thinking on paper


Aiheen valinta – mielenkiinnon kohteita ja ajankohtaisuuksia

Jokainen kirjoittaja sai valita kirjoittaako artikkelin itsenäisesti vai yhteistyössä kollegan kanssa. Artikkelin aihe valikoitui oman mielenkiinnon pohjalta, läheltä omaa asiantuntijuutta tai oman työn ongelmakohdista, mitä oli luontevaa kirjoittaa ja pohtia. Esimerkkinä tästä kokemukset uuden e-aineiston hankintamallin haltuunotosta, miten käyttäjäkyselyn tulokset muuntuvat raakadatasta palvelun laadun konkreettiseksi parantamiseksi tai millaista on irrottautua normaalista arkityöstä hetkeksi hanketyöskentelyn pariin. Artikkelien aiheet valikoituivat myös ajankohtaisen luonteensa vuoksi: mikä on ammattikorkeakoulukirjastojen rooli rinnakkaistallentamisessa tai miten Laurea-kirjasto verkostoituu kansainvälisesti.


Kirjoittamisen ongelmakohdat: tyhjän paperin kammo, jumitus ja karaistuminen punakynän jälkeen

Osalla meistä oli kokemusta artikkelien julkaisemisesta ammatillisissa ja tieteellisissä lehdissä, toiset olivat laatineet blogikirjoituksia ja toisille edellisestä kirjoittamiskokemuksesta oli kulunut tovi aikaa. Kirjan tyyli ammatillisena tekstinä antoi enemmän liikkumavaraa kuin tieteellinen kirjoittaminen.

Aloittaminen on aina vaikeinta. Tyhjän paperin kammon koki itse kukin vuoron perään. Sanat sakkasivat mielessä, tekstin jäsentely tuntui haastavalta ja työpöydän siivoaminen tuntui yllättävän tärkeältä just-nyt. Ne asiat, jotka ovat tuttua tutumpia arkipäivisin, olivat yllättävän vaikeita pukea sanoiksi. Toisaalta oman työn ajatteleminen, mutustelu ja palastelu toivat uudenlaista näkemystä ja reflektointia – ja ennen kaikkea uusia ajatuksia. Jumittamisen lisäksi päänvaivaa aiheutti ajanpuute. Meillä oli mahdollisuus muutamaan etätyöpäivään artikkelin kirjoittamiseksi. Käytännössä tekstin muokkautuminen lopulliseen muotoonsa vaati sukkulointitaitoja muiden työtehtävien ja kirjoittamisen välillä.

Kuva: Nic McPhee

Kuva: Nic McPhee

Projektin aikana oppi, että kirjoittaminen edellyttää hyviä istumalihaksia ja tekstin jalostamiseen paneutumista. Työkaveriani lainatakseni: ”Oppi hiomaan ja kirjoittamaan uudelleen ja uudelleen.”  Taitavinkaan kirjoittaja ei tuota valmista tekstiä yhdellä istumalla. Esimerkiksi kollegani oli kirjoittanut konferenssiesityksensä abstraktin 12 kertaa puhtaaksi ennen kuin se oli täyttänyt omat ja arvioitsijoiden vaatimukset.

Palautteessa oli ilahduttavaa kuulla työkavereiltani, että kirjoittamisen pelko väheni projektin aikana ja usko omaan kirjoittamiseen vahvistui. Kävi myös ilmi, että omaa tekstiä oli ensiksi vaikea näyttää muille ja ottaa vastaan palautetta ja kehittämisehdotuksia. Ensimmäisellä kerralla punakynän tekemät korjausehdotukset oman tekstin seassa aiheuttivat suorastaan hetkittäistä puistatusta. Pian kuitenkin huomasi, että muiden kommentit kantoivat artikkelia eteenpäin.

Lukuisten versioiden ja kirjaston ulkopuolisen vertaisarvioinnin jälkeen oli vielä jäljellä kielentarkistus. Pisteet ja pilkut laitettiin oikeille paikoilleen ja hassut sanajärjestykset korjattiin ojoon. Artikkeli oli valmis.


Toimittajan näkökulmasta: kommentointia, oikolukemista ja fonttikoon viilausta

Roolini kirjan toisena toimittajana opetti minulle paljon kirjoittamisen lisäksi julkaisuprosessista ja ennen kaikkea siitä, miten hienojen ammattilaisten kanssa työskentelen päivittäin. Toisten artikkeleita oikolukiessa ja kommentoidessa näki, kuinka paljon asiantuntijuutta ja osaamista meillä on. Yhteisessä kirjoittamisprojektissa oppi nöyryyttä tekstinsä edessä ja tekemään kompromisseja. Työ opetti minulle, kuinka paljon valmiin kirjan editoimiseen menee aikaa: esimerkiksi ulkoasun suunnitteluun, otsikointiin ja taulukoiden asetteluun. Myötätunto kasvoi ja empatia saavutti uuden tason opiskelijoita kohtaan, jotka painivat opinnäytetöidensä loppuvaiheessa samojen asioiden kanssa.  Meillä oli onni työskennellä läheisessä yhteistyössä julkaisusuunnittelijan kanssa, joka jaksoi tsempata projektin edetessä, ja jolta opimme paljon.


Mitä jäljelle jää?

Kirjastotyön arki on hetkittäin siitä epäkiitollista, että konkreettinen tulos jää useimmiten näkymättömäksi. Onnistumisen hetket ovat muistikuvia hyvistä asiakaskohtaamisista, kiitoksesta kollegalta tai hyvä fiilis opinnäytetyönohjauksen jälkeen. Siispä on palkitsevaa saada oma teksti valmiiksi ja saada käsiinsä jotain konkreettista, johon on antanut panoksensa – julkaistu kirja.

Lopuksi vielä: koska kirjastolaiset rakastavat stereotyyppisesti asioiden määrittely ja kategorisointia, en voi olla sortumatta tähän helmasyntiin. Erään määritelmän mukaan: ”Hiihto, ampumahiihto, pyöräily, kestävyysjuoksu, kävely, suunnistus, hiihtosuunnistus ja triathlon ovat esimerkkejä kestävyyslajeista, joissa niin harjoitus- kuin kilpailusuorituksetkin ovat pääasiassa pitkäkestoisia. Erityisesti pyöräilyssä ja juoksussa tarvitaan kuitenkin myös nopeutta ja kirikykyä.”

Määritelmä pätee muuten tasan tarkkaan kirjan kirjoittamiseen, kokeilkaa vaikka!

Kirja

Read Full Post »

Varvastossuissa töihin astellessa ilmassa on vain häivähdys hötkyilystä, mitä kaikkea ehtii vielä tehdä ennen lomaa.

Kirjasto on kiinni ja suuri osa kollegoistakin kesälaitumilla. Tiedän taas miltä tuntuu tehdä töitä keskeytyksittä (tätä lisää!), saa kummasti enemmän aikaiseksi. (Lue myös Taloussanomien juttu.) Työpöydän pinnastakin on havaintoja: vaaleaa puuta. Tuuletin puhaltaa pölyjä pois ja vain kiemurtelevat johdot rikkovat fengshuita.

Kevät meni ja kiekkokulta tuli. Mitä jäi käteen töistä, en tiedä. Jalat pöydällä ei tullut istuskeltua, mutta tulokset eivät valitettavasti näy konkreettisen kirkkaina. Saavutuksille sokeutuu kun on niissä ihan kiinni, välillä pitkänkin aikaa. Homma tuntuu liian usein suorittamiselta. Etsitään työniloa.

Kesä. Auringosta voimaa, kevennystä poutapilvistä ja myötätuulta leppoisasta kesätuulesta. Rannoilta viisasten kivi mihin priorisoida sekä rauhallisia metsäisiä oikopolkuja. Syksyllä sitten ein sanomista, kukaan muu kuin minä itse ei niitä rajoja aseta. Hengittämään pysähtymistä (kiitos Kollega(t)!) ja ainakin kymmeneen laskemista. Joskus on tosin keuhkottava, puhdistettava ilmaa. Muutoksen tuulissa miettimistä, mikä on mahdollista ja mikä kannattaa (resurssit huomioiden) ja mitä minä jaksan. Eteenpäin matkasta nauttien. Hyvää kesää arjen sankareille.

Read Full Post »

Rehtori Pentti Rauhalan lisäksi eläkkeelle on jäämässä Tikkurilan Laurea-kirjaston grand old lady Terttu ‎Skogberg. Laurea-kirjastoa ilman Tepaa on vaikea kuvitella. Se on takuulla ainakin vähemmän tyyni, ‎tahdikas ja tyylikäs. Tyypillistä Terttua on se, että hän on lähteissään muistanut meitä nuorempia ‎kollegoita.‎

Ensimmäisenä EVAMK-syksynäni 1998 päädyin jossain muun henkilökunnan kehittämistilaisuudessa ‎Lummetiellä samaan kahvipöytään vaatimattoman ja rauhallisen herrasmiehen kanssa, joka sitten ‎Pentiksi paljastui. Karsikkokujalle minut puolestaan varta vasten lähetettiin ihan listan kanssa ottamaan ‎oppia Tertun tekemistä ratkaisuista.‎

Tertulla on erityinen taito saada toinen tuntemaan itsensä tervetulleeksi. Tänä lukuvuonnakin, kun kävimme ‎Tikkurilassa tuuraamassa, oli henkilökohtainen perehdytyspaketti odottamassa. Terttu onkin ihan pro ‎perehdyttäjä, sellaisen määrän työssäoppijoita, työharjoittelijoita ja muita hän on kirjastoalalle ‎ohjannut. Myös laatuasiat ovat Tertun vahvaa osaamista, samoin luettelointi.‎

Terttu on aina huoliteltu ja kädenjälkensä Tikkurilan Laurea-kirjaston tiloissa harkitun hillitty ja ‎harmoninen, kutsuva ja viihtyisä. Erehtymätöntä esteettistä silmää ja hyvää makua hällä piisaa.  Tertun nuorekas olemus harhautti hiljan jonkun kysymään, mihin hän on nyt vaihtamassa ‎työpaikkaa. Matkailua ja mummihommia ainakin lienee luvassa sekä toimintaa Laurean senioreissa. ‎Itselläni on mahdollisuus törmätä Terttuun Valtti-Areenassa tai muulla hallilla, jos samaan päivään sattuu ‎sekä taitoluistelua että kiakkoa.‎

Kiitos ja jatkoja!
Kirsi
ja muut Laurea-kirjastolaiset

Read Full Post »

Suurista linjoista viis! Arki koostuu pienistä, jokapäiväisistä valinnoista.

Korostaako leiman paikalla kannen taiteellista vaikutelmaa vai lyödäkö vain leima kansikuvahenkilön otsaan?

Valinta oli helppo kuvan lehden kohdalla.
Vaihtaako asiakastiskin oletustulostin kuittikirjoittimesta tavalliseen?
Kuvassa 10 metriä Suomen perustuslakia eräpäiväkuitille tulostettuna.
Syödäkö jäljelle jääneet kampanjakarkit itse vai tarjotako niitä asiakkaille?
Kirjoittaja ei kommentoi kuvan karkkien kohtaloa.

Read Full Post »

Kesäkuun 5. päivä on maailman ympäristöpäivä. Hyvinkään Laurea-kirjastossa on ke 2. – ti 8. kesäkuuta esillä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Tervetuloa tutustumaan!

Koko kuluva vuosi 2010 on YK:n luonnon monimuotoisuuden teemavuosi. Luonnon kirjo koskettaa kirjastossa omalla tavallaan ihan joka vuosi. Meillä kaikki erilaiset, opetusta ja opiskelua sekä t&k&i:a tukevat, kukat (lue: kirjat) saavat kukkia YKL:n  mukaisessa hyllyluokkajärjestyksessä.

Luonto on lähellä Laurea-kirjastoa. Kirjastokorttia kuvittaa käpy ja aineistotietokanta Laurus on dinosaurusten sukua suoraan alenevassa polvessa tai sinne päin. (”Laakeriseppelettä’ tarkoittava latinan sana laurea pohjautuu substantiiviin laurus ’laakeri(puu)”).

Parhaillaan Laurea-kirjastossa on menossa Ota kesäkirja –kampanja; kesäkirja on helppohoitoisempi ja eläinystävällisempi vaihtoehto kuin kesäkissa. Sopii myös allergisiin koteihin.

Käsikirjat ovat normaalisti päiväsaikaan rauhoitettu vain kirjastossa käytettäviksi, ja niitä saa yöksi ja viikonlopuksi kotiin hellittäviksi, mutta kesälaina-ajat ovat niin villejä ja vapaita, että koskevat käsikirjojakin.

Lehtiä (esim. Uusiouutiset, Ympäristö, Ympäristöasiantuntija, Ympäristömerkki, Ympäristö ja terveys) meillä kirjastossa riittää melkein enemmän kuin luonnossa ja ne ovat ympäri vuoden täydessä väriloistossa. Ilmastovyöhykkeet, kasvukaudet ja levinneisyydet voi unohtaa: Nelli tarjoaa kotikoneellekin luettavaksi vaikka mitä eksoottista ulkomaista yötä päivää.

Bongareille kirjastossa on tarjolla erilaisia luontoääniä. Lainausautomaatin kutsuhuutoon on hauska yhtyä mukaan. Parvi- eikun pinolainaus on nopsa ja helppo. Tiskin viivakoodinlukijan lähtömerkki on korkeampi, lyhyt ja terävähkö vislaus. Vielä aidompaa linnunlaulua (tai oikeudellista osaamista) kaipaavia ohjaamme ottamaan suoraan yhteyttä Hievasen Jussiin.

Hsss, shhh (Kaislikossa suhisee?) – pyydä rohkeasti henkilökuntaa olemaan hiljempaa, kun häiritsemme työntekoasi. Huom. henkilökuntaa saa ruokkia, mielellään varsinkin suklaalla. Makea kiitos meitä jo muistaneille näin jälkikäteen ja myös tuleville muistajille, uuden edellä, etukäteen. 😉

Henkilökunta käyttää siviilissäkin luomua ja luonnonystävää ja on eläinrakasta. Suosikkejamme ovat mm. 100 ja varsinkin yksi dalmatialainen, Nalle Puh, kalat ja ravut (horoskoopeissa ja lautasella), vampyyrit, Ilves (Hämeessä esiintyvä keltamustavihreä) ja (keppi)hevoset sekä Farmvillen virtuaalielukat. Vihreytemme näkyy myös VR:lla kulkemisessa ja lähiruuan (Amica) suosimisessa. Pahvit ja paperit lajitellaan kun ne on ensin käytetty tarpeeksi monta kertaa.

Mene metsään, suksi suolle, lähde Lappiin, mutta käy ensin kirjastossa!

Vihreää palloilukesää toivottaa
Laurea-kirjasto Hyvinkää

Read Full Post »

Laurea-kirjaston blogi siirtyy tänään uudelle alustalle Laurean oman blogialustan hankalan päivitettävyyden ja rajallisten kommentointimahdollisuuksien takia. Aloitamme uudesta näkökulmasta, tarkoituksena asiantuntijakirjoitusten lisäksi tuoda esiin työn arkea sekä kuvittaa kirjastoelämää moninaisin valokuvin. Blogista rakennetaan laaja-alaista kuvakirjaa sähköisestä julkaisumaailmasta, Open Access-julkaisemisesta, uusista kirja-alan ilmiöistä, tiedonhaun oivalluksista, käyttäjäkokemuksista, kirjaston omista tapahtumista, rakkaudesta kirjoihin.  Tiivistetysti: Tuodaan esille sitä, mitä kirjastonhoitajat tekevät, kun heitä ei näy.

Minna ja Soili työhuoneella Leppävaarassa

Administrator Soili ja global moderator Minna työhuoneella

Miksi kirjasto kirjoittaa blogia? Laurea-kirjasto on pieni ja  pienellä porukalla hoidetaan hommat itse: niin järjestelmien ylläpito ja kehitys, opetus ja ohjaus, aineistonhankinta ja luettelointi, kampanjat jne. Kirjaston käyttäjä ei arvaa, mitä kaikkea uutta kirjasto tarjoaa joka kuukausi. Uutuuksista tiedottamiseen blogi toivottavasti on hyvä kanava. Toisaalta kollegat Laureassa ovat halukkaita yhdistämään ammatilliseen kirjoittamiseen omaa itseään – tuomaan persoonaansa esiin eli verkossa kaivattua sosiaalipornoa mukaan.

Blogissa kirjoittavat eri henkilöt, osa omalla nimellään, osa ujosti admin tunnuksen takaa.

Read Full Post »

%d bloggers like this: