Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘sosiaalinen media’

Kun työskentelee Laurea-kirjastossa, voi yhtenä kauniina päivänä huomata opettelevansa kansainvälistä yhteistyötä Jacassa, Espanjassa.

Miksi Espanjassa?
Lohjan hoitotyön koulutusala pyysi informaatikon mukaan Social Media & Adult Training –projektiin (SMAT).  Tämä kuuluu pienenä osana Euroopan unionin Elinikäisen oppimisen ohjelmaan (Lifelong Learning Programme, LLP) . Lohjalta meitä oli 16.-21.10.2012 matkassa neljä laurealaista ja kaksi koulutuksen koordinoijaa HUS Lohjan sairaaloista.

Mitä varten?
Tarkoitus on edistää sosiaalisen median käyttöä aikuiskoulutuksessa. Mukana on aikuiskoulutusorganisaatioita kahdeksasta maasta: Saksasta, Espanjasta, Iso-Britanniasta, Turkista, Puolasta, Romaniasta, Bulgariasta ja Suomesta. Toisissa somen käyttö on vähäistä, toisissa vilkasta. Lähtöoletuksena on, että somea käytetään enemmän vapaa-aikana kuin opiskelun apuna ja eri lailla eri maissa. Projektin aikana opimme toisiltamme uusia käytänteitä ja tuotamme verkkoon opetusmateriaalia somen käytöstä.


Mitä tehtiin?
Projekti käynnistettiin Jacan aloitusseminaarissa. Tutustuimme toisiimme, esittelimme omaa taustaamme organisaatioina ja aikuiskouluttajina. Mukana oli erilaisia kouluja ja järjestöjä. Projektin pääkoordinaattori on Iberica, saksalainen kielikoulu.

Projekti käynnistettiin sopimalla tarkasta aikataulusta ja töiden jakamisesta. Yksi maapari laatii logon, toinen valmistelee projektin laadunvarmistuksen. Suomalaiset saivat tehtäväkseen yhdessä romanialaisten kollegoiden kanssa laatia kyselyn sosiaalisen median käytöstä. Kysely somen käytöstä vapaa-ajan ja työn kontekstissa toteutetaan jatkossa jokaisen osallistujamaan omassa organisaatiossa.


Mitä jäi nyt käteen?
Jotkut osallistujat ovat jo tehneet yhteistyötä jossain muussa EU-projektissa. Heiltä opimme, miten tällaisissa projekteissa toimitaan ja miten olla jämpti oikealla tavalla. Oli hauska kohdata aikuiskouluttajia eri puolelta Eurooppaa ja huomata, että käsittelemme samanlaisia asioita joka maassa. Oli tekemisen meininkiä.


Mitä jäi erityisesti mieleen?
Paluumatka Jacasta Barcelonaan Pyreneiden vuoristotiellä kaatosateessa ja ukkosessa oli aika jännä, kun bussikuski ei selvästikään nähnyt montaa metriä eteensä ja menomatkasta muisti, että siellä kaiteen takana on jyrkänne.


Erja H.

Read Full Post »

Nyt karkkipussit piiloon, jumppapallosta pölyt pois ja pistetään kahvakuula pontevasti heilahtamaan kohti kattoa tai sivakoidaan suksien kera keskitalven hangille. Voi, voi – mitä tulikaan luvattua?!

Uuden vuoden rakettien loisteessa vanhaa vuotta kuopattaessa useimmat meistä tekevät erinäisiä lupauksia tulevalle vuodelle: tupakat stumpataan lopullisesti, tavoitefarkut kaivetaan kaapeista odottamaan kevään sutjakampia kurveja ja työhön otetaan uusi, kevyempi asenne. Lopputuloshan tiedetään ja toteen se käy ennen kuin tammikuu on edes puolessa välissä. Unohdus – tuo lempeä ja salliva ystävämme.

Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun kirjasto heitti vuoden aluksi haasteen kaikille ammattikorkeakoulukirjastolaisille: Tulkaa liikkumaan meidän kanssamme! Laurean yllytyshullut sporttipirkot päättivät tarttua tähän haasteeseen ja saimme mukavan tsemppaavan porukan kasaan. Itsensä ruoskimisesta ja kaikista elämän herkuista kieltäytymisestä tässä ei suinkaan ole kyse vaan nyt haetaan hyvää oloa ja pohjaa työssäjaksamiselle. Laskiaispullat popsitaan taatusti helmikuussa, mutta kelien salliessa mennään myös pulkkamäkeen iloittelemaan. Jokainen on asettanut itselleen omat tavoitteensa – toisella se on kolme säännöllistä liikuntakertaa viikossa, toisella parempi juoksukunto kevään koittaessa.

Sanana työhyvinvointi tuo mieleen erinäisen joukon sanahelinää ja epäesteettisen näköiset työkengät. Huh! Voisiko se olla jotain muutakin? Nyt on aika ottaa asiasta selvää ja laittaa tosielämän opit työhyvinvoinnista, slow-ajattelusta ja downshiftaamisesta sekä liikunnan hyödyistä käytäntöön. Emme hae sixpackia kesäksi emmekä popsi superfoodeja  – avaimet tasapainoiseen elämään löytyvät arjen pienistä valinnoista ja itsensä kuuntelemisesta.

Keski-Pohjanmaan kirjastolaiset olivat jo viime vuonna päättäneet aloittaa vuotensa liikunnallisissa merkeissä. He päätyivät kirjaamaan liikuntasuorituksensa HeiaHeia.com-verkkopalveluun, jossa on helppo kannustaa ja innostaa omia ryhmäläisiään liikunnan merkeissä. Viime kevään päättyessä heitä odotti yhteinen saunailta. Laurea-kirjastolaiset löytyvät nyt myös ryhmänä HeiaHeia:sta ja treenit ovat alkaneet hyvin. Toukokuussa häämöttää yksi tavoitteemme eli osallistuminen Naistenkympille. Tänään, 16.1.2012,  startanneesta KirjastoMOVE-kampanjan ahkerimmasta liikkujaryhmästä tehdään juttu kesän Kreodiin, joten katsotaan väliaikatietojen kohdalla pitääkö virittää hikinauhat tiukemmalle ja pistää monoa tiuhemmin toisen eteen :).

Watch out – we are coming!

Tervetuloa aloittamaan uutta lukukautta kanssamme liikunnallisissa merkeissä!

P.s. Mikä on sinun hyvinvointia edistävä lupauksesi tälle vuodelle?

Read Full Post »

Julkinen sektori haluaa sinne, missä ihmiset liikkuvat – ja Facebookista suomalaiset löytyvät,  käyttäjiä on 1,7 miljoonaa.  Kirjastot sosiaalisessa mediassa eivät kuitenkaan ole olleet samanlainen menestys kuin esim. poliisi ja Marko ”Fobba” Forss.  Miksi ja mitä sille voisi tehdä?

If  social media is the answer, what was the question?

2000-luvun alussa informaatiolukutaito oli taikasana kirjaston tulevaisuuteen. Kirjaston rooli tulevaisuudessa olisi IL:n opetus tietoyhteiskunnassa. Vuodesta 2006 lähtien taikasana on ollut sosiaalinen media: Sosiaalisessa mediassa aktivoidaan kävijät crowdsourcing -periaattein tuottamaan itse kirjastolle sisältöä.

Ei mennyt ihan näin. Tietoyhteiskuntakäsite kuivui kokoon,  kirjastojen facebook-sivuilla faneja on alle 5% käyttäjistä ja  hienot sosiaalisen median viritykset jäivät  käyttämättä. Miksi, eikö tehty juuri niin kuin koulutuksissa neuvottiin?

Mikä meni vikaan?

Kirjaston paitsioasema somessa ei johdu siitä, etteivätkö kirjastot osaisi käyttää somea siinä missä muutkin saatuaan kurssitusta aiheesta. Unohtui, että sosiaalinen media on vain viestintä- ja markkinointiväline. Some ei itsessään ole ratkaisu.

Onko kirjaston tuote sitten huono? Bibliofiilejä ja kirjastonystäviä Suomesta kyllä löytyy  yllin kyllin. Kirjastojen tapa rakentaa sosiaalista mediaa on ollut organisaatiokeskeinen ja persoonaton, ”kirjasto viestii”. Vaikka kirjastolaisista itsestään kirjasto on mitä seksikkäin konsepti, kirjasto ei ole Audi tai trendikäs luomuruokakauppa.

Organisaationäkökulmasta sisältönäkökulmaan

Sen sijaan kirjablogit ja erilaiset kirjojen arviointiin keskittyvät palvelut kiinnostavat – kirjablogeista on tullut jo yksi kirjallisuuskriitikkoihin verrattavissa oleva ilmiö. Hyviä esimerkkejä ovat Yleisen kirjaston rakentama kaunokirjallisuuspalvelu Kirjasampo sekä kirja-arvoisteluita tarjoava Kirjavinkit – tai Laurean tiedonhankinnan tuntiopettajan Sara Kokkosen tyttökirjablogi – jota Hesarikin on kehunut!

Kyse on irrottautumisesta organisaationäkökulmasta palvelu- ja sisältönäkökulmaan:  rakennetaan asiakkaalle heitä kiinnostavista aiheista ja kirjaston sisällöistä tuotteita. Kyse on siis perusasiasta: Mitä palveluita, osaamista ja tuotteita kirjastolla on, niitä tuodaan sosiaalisessa mediassa esille.

Pääsemme takaisin kysymykseen, mikä kirjasto oikeastaan on ja mitkä ovat sen keskeiset tuotteet.

Kirjaston osaamisen nostaminen

Kuva: Tuulevi Ovaska

Mihin olemme itse Laurea-kirjastossa pyrkineet? Tavoitteemme on ollut nostaa kirjaston osaamista esille blogissa ja linkittää sitä facebookiin sekä talon verkkosivuille.  Somea on tuettu julistein, tapahtumin ja sähköpostilla. Kaikessa on ollut tavoitteena asiakasviestinnän lisäksi nostaa omaa asiantuntijaprofiiliamme talon sisällä.

Uusi tapa organisoitua ammatillisesti

Sosiaalisesta mediasta on tullut hyvä kanava järjestäytyä ja jakaa osaamistaan ammatillisesti. Blogeista ja facebookista on helppo löytää muita samanmielisiä ja alkaa rakentaa yhteistyötä, irrallaan organisaatioista. Sosiaalisen median kautta on helppo löytää osaajia, kysyä neuvoa, jakaa omia ajatuksiaan tehokkaasti. Tämäntapaisesta järjestäytymisestä on hyvä esimerkki Nuorkirjastolaiset sekä Oppiva kirjasto -verkosto.  Kritiikki siitä, että sosiaalisessa mediassa ”kirjastolaiset vaan viestii toisilleen” on osin oikeutettua, mutta tässä viestinnässä uskon olevan tulevaisuudessa paljon ammatillista voimaa.

Sosiaalinen media isoveljenä

Photo by: Breen Jones flickr.com/photos/breenjones

BMF:n seminaarissa yleisöstä tuli kommentti, että sosiaalisen median ongelma on julkisen sektorin palveluiden liusuminen kaupallisten yritysten ylläpitämiin palveluihin. Kommentti veti salin hiljaiseksi. Tottahan se on,  aikaisemmin internet ja sen palvelut toimivat pitkälti kansallisella tasolla, organisaatiot ylläpitivät omia sivujaan omalla palvelimellaan, nyt Facebook, Google ja Twitter hallitsevat laajasti keskeisten julkishallinnon organisaatioiden viestintää.  Aivan kuin vaivihkaa, mutta silti organisaatioiden some-strategioiden mukaisesti. Ylioppilaslehti kirjoitti aiheesta mielenkiintoisen artikkelin marraskuussa.

”Palveluiden kontrolli ja tiedot ovat amerikkalaisilla. Tämän luulisi herättävän huolta esimerkiksi turvallisuusnäkökulmasta”, sanoo tietotekniikka-asiantuntija, tietokirjailija Petteri Järvinen.

Tätä näkökulmaa ei liene pohdittu Suomessa ennen tämän syksyn henkilötietovuotoja.

Pelkkää hypeä?

Takaisin alkuun:  Onko kirjastojen rooli sosiaalisessa mediassa pelkkää hypeä?Ei ole. Pahin hype on laantunut, jäljelle jäävät toimivat käytänteet. Näkyviin tulevat kirjaston ydinasiat, joiden varassa se seisoo tai kaatuu.

Osallistuin marraskuun alussa – juuri ennen kansalaisten henkilötietovuotoja – Bibliothecarii Medicinae Fenniae ry:n järjestämään sosiaalisen median päivään ja ihmettelin, mitä kummaa uutta sanottavaa minulla olisi aiheesta. Tässä muutama ajatus joista tilaisuudessa puhuin sekä tilaisuuden jälkeen herännyttä pohdintaa.


Read Full Post »

Verkkokäyttöliittymämme Laurus uudistuu näillä näppäimillä. Uuteen Laurukseen tulee Facebookin ja Twitterin Tykkää-nappi. Eikö Facebook ole jo vanha juttu ja mitä järkeä tässä ylipäänsä on?

  • Facebookin tykkää/jaa -nappi muille verkkosivuille luotiin 21.4. 2010 ja tämän jälkeen ne yleistyivät sanomalehdissä ja  blogeissa nopeasti.
  • Helppo tapa jakaa hyviä artikkeleita ystävien ja työkavereiden kanssa

Tykkääminen ei ole verkkopalvelun kannalta niin turha ja pinnallinen ilmiö kuin voisi ensi istumalta kuvitella kahdesta syystä. Ensiksikin Facebook on erittäin suosittu.  Googlen omistama verkkomainosyhtiö Doubleclickin marraskuussa 2010 tekemän listan mukaan Facebook on ylivoimaisesti suosituin maailman nettisivusto.  Toukokuussa 2010 suomalaisista kolmasosa oli facebookissa ja yli puolet jäsenistä oli 18-34 vuotiaita. Lisäksi Suomessa facebookin käyttö on työpaikalla on sallitumpaa kuin muualla – tällöin voisi ajatella ihmisten jakavan myös työhön tai opiskeluihin liittyviä asioita Facebookissa.

Toiseksi mahdollisuus jakaa tavallisen verkkolehden juttuja sosiaaliseen mediaan lisää kävijöitä. Mashablen jutun mukaan Facebookin like-napilla on ollut suuri vaikutus muutamien verkkolehtien kävijämääriin:

Since the button launched and was integrated on millions of sites, many publishers are reporting large increases in traffic specifically due to this kind of social plugin. ABC News reported a 190% increase; Gawker’s traffic shot up by 200%; Sporting News said their site traffic was up by a shocking 500%; and NBA.com said that Facebook had become their second-largest referral source. Täältä löytyy hauskoja visualisointeja facebookin käytöstä.

Kirjastojärjestelmän Tykkään -napilla on ainakin seuraavia hyötyjä:

  • Facebook on tuttu palvelu, järjestelmässä on jotain tuttua opiskelijoille jotka eivät aikaisemmin ole käyttäneet kirjastojärjestelmiä
  • Keino saada käyttäjät jakamaan kirjaston sisältöä siellä, missä asiakkaat jo ovat (autenttisiin tilanteisiin)
  • Keino saada opiskelijat tekemään word of mouth ja buzz-markkinointia minimaalisella vaivalla
  • Tykkääjien määrä hauska trivia kirjan tiedoissa
  • Luontevampi ja tehokkaampi tapa kirjaston sosiaalisen median palveluille kuin pelkästään kirjaston sivu facebookissa

Lisäksi peukku-napin käyttöönotto ei ole suuri vaiva ja tätä nykyä voi myös seurata, jakaako ihan oikeasti joku kirjastojärjestelmästä kirjan tietoja eteenpäin.  Meitä vähän skeptisiä täällä Leppävaaran työhuoneella riittää.

Uusi Laurus julkistetaan näillä näkymin helmikuussa,  varausjärjestelmää selvitellään yhä.

Täältä löytyy Like-nappi ja ohjeet sen liittämiseen: http://developers.facebook.com/docs/reference/plugins/like

Read Full Post »

Muutama tunnelmallinen kuva AMK-kirjastopäiviltä 9. – 10.6.2010 Savonlinnasta sekä päivillä heränneitä ajatuksia.  Kuvissa kirjastolaisia Savonlinnasta, Hamkista, Laureasta ja Lahdesta. Kuvien kollegat säilyvät nimettöminä hyvän maun ja laadun takaamiseksi.

Kirjasto X.0

Sosiaalisen median työpajassa (Jutta Laino & Niina Viitanen) korostui viestintäsuunnitelman merkitys. Keskeisiä kysymyksiä ovat: Mitä lisäarvoa asiakas saa? Onko Facebook tiedotus-, markkinointi- tai mahdollisesti yhteydenpito- ja palautteenantokanava? Miksi ihmeessä asiakas haluaisi olla kirjaston facebookin fani?  ”Ei laiteta vain lehdistö- ja aukiolotiedotteita pyörimään facebookin tai twitterin päivityksiin non-stoppina.” Kirjastoilla on vielä aika hakusessa tehokas viestintä sosiaalisessa mediassa – ja samaa voi varmasti sanoa myös Laurea-kirjaston kokeiluista facebookissa ja blogissa. Kirjastoblogien sisältö kiinnostaa toisia alan ihmisiä – jos heitäkään – mutta minkälainen sisältö kiinnostaisi asiakkaita?

Sähköiset kirjat – Kauhukuvia vai lisää mahdollisuuksia

Sähköisten kirjojen läpilyönti on lähempänä kuin koskaan. Kirjaston kannalta mielenkiintoisia näkökulmia teknisten haasteiden (etäkäyttö, yhtäaikaiskäytön mahdollistaminen useammalle, toiminta eri käyttöjärjestelmissä ja selaimissa jne.) olivat seuraavat:

1. Tapa lukea on muuttumassa. Kirjoja ei lueta enää kannesta kanteen, vaan kerätään tarpeellinen aineisto ja käytetään sitä eteenpäin. Juha Kämäräinen toi ansiokkaasti keskusteluun mukaan Jannica Heinströmin (2005) ajatuksen erilaisista tiedonhakutavoista ja niihin liittyvistä erilaisista tavoista lukea: Fast surfing, broad scanning and deep diving. Yhä harvemman opiskelijan tiedonhaku- ja lukutapa perustuu syvälukemiseen.

2. Kuka muovittaa sähköisen kirjan? Kirjaston rooli muuttuu lähivuosina, mutta millä tavalla – siihen ei osaa kukaan varsinaisesti vastata. Pessimistit esittävät, että kirjastot lakkaavat kokonaan, optimistit ja realistit näkevät ohjauksen ja tietohuollon merkityksen vain kasvavan tulevaisuudessa.

3.Tekijänoikeuskysymykset ja Open access. Jo nyt kalliita kirjoja voi ladata vertaisverkoista ilmaiseksi, jatkossa varmasti entistä enemmän. Toisaalta yliopistot pyrkivät rinnakkaisjulkaisemisen myötä saamaan entistä suuremman osan tutkijoidensa artikkeleista ilmaiseksi verkosta. Mikä on maksullisen aineiston rooli tulevaisuudessa, jos materiaalia saa – laillisesti tai laittomasti – verkosta jatkossa suoraan ilman maksua?

4. Kirjaston käyttöliittymä vai Google? KDK Kansallinen digitaalinen kirjasto aukeaa asiakaskäyttöön toivottavasti vuonna 2011 ja yhdistää laajasti niin kirjastojen kuin arkistojen ja museoiden tietoaineistot yhteen hakukäyttöliittymään. Ari Rouvarin mukaan KDK mahdollistaa tiedonhaun Googlen avulla niin, että KDK:n käyttöliittymää ei olisi pakko käyttää enää. Jo nyt Googlen avulla on mahdollista hakea erilaisten lisensoitujen tietokantojen aineistoja suoraan. Jäävätkö kirjastokäyttöliittymät tarpeettomiksi?

Keynote speaker Hollannista Eppo van Nispen tot Sevenaer määritteli tulevaisuuden kirjaston tavoitteet sanayhdistelmällä FTS (Fuck the system). Hän käski poistamaan erilaiset kieltokyltit ja tekemään kirjastosta hauskan paikan: Paikan, jonne haluaa tulla. Sitähän me olemme aina yrittäneet, mutta ymmärtääkö asiakas huumorianne ja meidän tapaamme ”to have fun”?  On helppo käskeä ihmisiä taistelemaan systeemiä vastaan, mutta toteutus on toinen asia.

Lopuksi vielä päivien ajatuksia tiivistävä Ismo Leikolan  stand up -pätkä siitä, kuinka herätellä opiskelijoita ja miehiä lukemaan.  Pätkä kertonee jotakin ajastamme ja lukemiseen suhtautumisen muutoksesta.

Lähteet:

Heinström, Jannika 2005: Fast surfers, broad scanners and deep divers as users of information technology – Relating information preferences to personality traits. Proceedings of the American Society for Information Science and Technology 40 2005 (1): 247-254.

Sillanpää, F.E. 1934: Ihmiset suviyössä. Otava.

Read Full Post »

”Joko te ootte liittyneet? Ai ette vai? Kaikkihan siellä ovat jo.”
”Ai missä? ”
”No Facebookissa tietty.”

Niinpä. Alkuvuoden 2010 ehdoton trendi ja muotitermi on ollut sosiaalinen media. Facebook, twiittaaminen ja blogit alkavat olla jo osa arkikieltä, jota viljelevät niin viestinnän alan ammattilaiset kuin tavalliset valveutuneet kansalaiset. Trendien nopeasti muuttuva tahti ja median kiihkeä tapa kuluttaa pinnalla olevia ilmiöitä ovat aiheuttaneet sen, että sosiaalisen median uutuusarvo on lievästi kärsinyt ja saanut tummentumaa uutuuden hohtoiseen pintaansa. Uusia yrityksiä ja organisaatioita ilmestyy päivittäin Facebookiin taistelemaan huomiosta ja pommittamaan käyttäjiä mainoksillaan. Yht’äkkiä kaikki ovat Naamakirjassa. Viestinnän ja markkinoinnin koulutuksia tarjoavat tahot takovat tällä hetkellä suuria rahoja ihmisten tiedonjanolla ja epävarmuudella sosiaalisen median hyödyntämisestä työelämässä.

Otin osaa viime viikolla sosiaalisen median koulutukseen, jossa oli mukana eri-ikäisiä ja  työelämässä eritaustaisia ihmisiä. Siellä ilmapiiriä leimasi epätietoisuus. Ihmiset ihmettelivät, mitä sosiaaliset mediat edes ovat ja heillä oli huoli siitä, mitä heidän edustamiensa yritysten tulisi tehdä sosiaalisen median käyttöönoton kanssa. Esimiesten taholta kuulee kovaa painostusta, että viestintä tulee siirtää Facebookiin välittömästi vaikka ko. mediaa ei tunneta. Ilmassa oli epäluuloa, tietämättömyyttä, innostusta ja mahdollisuuksien näkemistä, mutta harvoin tarkkaa kuvaa sosiaalisen median tehokkaasta hyödyntämisestä yrityksen kokonaisstrategiassa.

Koulutuksen tärkein sanoma kiteytyi seuraaviin kysymyksiin:

–              Mieti mitä haluat saavuttaa sosiaalisella medialla?

–              Mikä on kohderyhmäsi ja sen luonnollinen tapa viestiä?

–              Onko sosiaalisen median käyttö luonnollinen osa viestintästrategiaa ja  tukeeko se yrityksen kokonaisstrategiaa?

Entä mikä tilanne on parin vuoden päästä? Onko Facebookia enää olemassa ja twiittaavatko ihmiset enää kuulumisiaan? Keitä kiinnostaa tulevaisuudessa enää postata, monesko päivän kahvikuppi on meneillään tai miten Farmin pito sujuu. Sosiaaliset mediat ja yhteisöllisyys eivät katoa, mutta todennäköisesti hypetyksen jälkeen tilanne muuttuu ja nykyiset palvelut muuntavat muotoaan, yhdistyvät tai katoavat kokonaan. Yritysten ei pidä liiaksi nojata viestintästrategiaansa nykyisten sosiaalisen median palveluiden varaan. Pitää olla valmis ja rohkea siirtymään uuden median pariin. Lisäksi tulee olla taito muuntaa palvelujaan siten, että ne vastaavat asiakaskunnan käyttötapoja.

Parhaimmillaan sosiaalisen median käytöllä voi saavuttaa arvaamattoman suurta menestystä. Kuitenkin tärkeämpää tavallisille yrityksille ja organisaatioille on näkyvyys asiakkaidensa keskuudessa, verkostoituminen ja vuorovaikutusmahdollisuus. ”Jos Google ei löydä sinua, et ole olemassa”, Riku Vassinen ja Antti Isokangas toteavat yrityksen brändiä käsittelevässä kirjassaan Digitaalinen jalanjälki (Talentum, 2010.) Lisäksi sosiaalisessa mediassa pitää muistaa olla aktiivinen päivittäjä ja kestää myös asiakkailta saatua kritiikkiä.

Kannattaa tutustua lisää tähän ajankohtaiseen aiheeseen. Sosiaalista mediaa käsitteleviä teoksia löydät Lauruksesta, tässä muutama esimerkki:

Antti Isokangas, Riku Vassinen: Digitaalinen jalanjälki. (Talentum, 2010)
Teemu Korpi: Älä keskeytä mua! Markkinointi sosiaalisessa mediassa. (Werkkommerz, 2010.)
Ari Haasio: Facebook-opas. (BTJ, 2009)
Maija Haavisto: Näin käytät Twitteriä. (Finn Lectura, 2009)

Read Full Post »

%d bloggers like this: