Pohdiskelin kuinka monta kirjaa sylissäni olisi, jos koko kovalevytilan täyttäisi tekstitiedostoilla. Tietenkin asiaan vaikuttaa kuinka paljon muotoiluita teksteissä olisi, käyttöjärjestelmä vie tilaa jonkin verran ja on ihan kiva käytön kannalta, että systeemi ei ole täysin tukossa. Todennäköisesti reisien kantokyky tulee kuitenkin ennemmin vastaan kuin kovalevytilan loppuminen. Olen kirjastossa, kirjasto on sylissäni. Uskallan väittää, että olen päivittäin tiukemmin sisäpiirissä vaikka en edes pääse työpaikalleni Laurea-kirjastoon Hyvinkäälle hiippailemaan kirjahyllyjen välissä.
Olen viime viikot hyödyntänyt työssäni tekemällä oppii -menetelmää – ajoittain jopa tuloksekkaasti, kiitos oppimismyönteisen korkeakouluympäristön, jota ei olisi ilman loistavia ihmisiä! Täällä saa työtä tekemällä oppia ja mikä parasta, myös erehtyä ja kyseenalaistaa. Sehän on kaiken älyllisen työskentelyn lähtökohta.
En pystyisi tekemään tätä työtä, jos en olisi lukenut välillä puuduttavaltakin tuntuvia opuksia ja ollut luennoilla (ajoittain jo silloin netin kautta) opiskellessani kirjastotädiksi. Parhaimmillaan teoria ja käytäntö lyövät kättä. Haastavina aikoina tarvitaan innovaatioita ja kehittämistä. Silti kaikkea vanhaa ja hyväksi todettua ei kannata heittää romukoppaan. Toivon että kodikkaassa Hyvinkään Laurea-kirjastossa voidaan jatkossakin hiippailla hyllyjen siimeksessä ja istahtaa lepäämään sylin päällinen täynnä viisautta, joka ihmiskätten kautta hiljalleen muuttuu käytännön toiminnaksi. Eilen, tänään ja huomenna tarvitaan hyvin perusteltuja tosia uskomuksia. Niitä löytyy korkeakoulukirjastosta! Toivon, että työssäni voin tehdä niiden löytämisen helpommaksi. Ihan vielä ei ole aika sanoa kiitos sijaisuudesta, mutta pian.
Linnea
Hakuammunnasta täysosumiin 